Auktoriteetit ja henkinen kehitys (Takaisin)
Seppo Ilkka
Olemme tottuneet kysymään tietä pidemmälle ehtineiltä. Teemme monesti näin myös henkisellä polulla. Mikä on auktoriteettien asema kehityksessämme?
Henkistä kehitystä verrataan monesti maalliseen koulunkäyntiin. Vaatimukset kasvavat asteittain, ja lopulta kouluaika päättyy. Senkin jälkeen oppiminen jatkuu muodossa tai toisessa läpi elämän. Hyvin suunnitellussa koulutuksessa opintojen vaatimustaso kasvaa vähitellen niin, että oppilas kykenee selviytymään kulloisistakin tehtävistä, eikä hänen toisaalta tarvitse pitkästyä liian helppojen asioiden parissa.
Onnistunut koulutus johtaa siihen, että oppilas on valmis löytämään oman taitonsa, itsenäistymään niin, että hän ei enää ole riippuvainen opettajistaan. Hän saattaa myös päätyä kyseenalaistamaan joitakin opettajiensa käsityksiä. Tämä ei tarkoita, että opiskelijan pitäisi lakata kunnioittamasta opettajiaan, vaan että hän voi antaa itsenäisen panoksensa yhteiseksi hyväksi. Ajan myötä hän voi ehkä saada omia oppilaita, joiden kehitystä hän voi edistää.
Ihmiskunta on tottunut siihen, että tiedot ja taidot kehittyvät tähän tapaan. Myös henkisyydestä kiinnostuneet ovat etsineet opettajia, joiden on katsottu olevan pitkällä henkisellä tiellä. Henkisen tien päämäärää on usein kuvattu ylimaalliseksi, jopa jumalalliseksi. Noiden pidemmälle ehtineiden on joskus saatettu ajatella olevan lähes jumalallisia olentoja.
Gurun vaikea asema
Ajatus henkisten oppaiden jumalallisuudesta on voinut johtaa heidän palvontaansa ja heidän sanojensa pitämiseen ehdottomina totuuksina. On myös esiintynyt opettajia, jotka ovat tahtoneet kohottaa itsensä palvottaviksi. Kuitenkin monet sellaiset henkiset opastajat, joiden opetuksissa todella kuuluu viisauden ääni, sanovat, että heidän opetustaan ei tule noudattaa vain sen takia, että he ovat sen antaneet. Jos oppilas tuntee sydämessään, että on oikein ottaa nuo opetukset huomioon, nämä opastajat ovat iloisia voidessaan auttaa oppilasta löytämään tien eteenpäin.
Totuuden etsijät ovat kuitenkin usein tunteneet olevansa niin eksyksissä, että he ovat vaatineet opastajiaan sanomaan, mitä heidän tulisi tehdä. Siksi monet henkiset opettajat ovatkin suostuneet ottamaan tiennäyttäjän vastuun ja sietämään siihen liittyvää ihailua ja palvontaa.
Idän perinteessä näitä opastajia kutsuttiin nimellä guru, joka käännetään usein opettajaksi. Sanan tarkempi merkitys on "se, joka poistaa pimeyden". Jos vaadimme, että jonkun muun kuin meidän itsemme tulisi poistaa meissä oleva pimeys, asetamme hänelle todella vaativan tehtävän. Sillä tavoin yritämme sitä paitsi siirtää omia tehtäviämme hänelle. Käytän tässä kirjoituksessa sanaa guru tarkoittamaan henkisiä opettajia riippumatta siitä, minkä kulttuurin piiristä he tulevat.
Joidenkin opettajien väitetään tuoneen lopullisen totuuden. Tästä on seurannut "vääräuskoisten" vainoja, uskonsotia ja muita ongelmia, koska ei ole kyetty ymmärtämään muiden näkökulmien oikeutusta.
Gurut ovat puhuneet omana aikanaan asioita, jotka ovat silloin olleet ajankohtaisia ja heidän kuulijoidensa käsityskyvyn mukaisia. Muussa tapauksessa heidän sanomansa olisi jäänyt huomiotta. Tämä koskee tietenkin myös lähimenneisyyden ja meidän aikamme henkisiä opastajia.
Mikäli guruna pitämällämme henkilöllä on todella viisautta jaettavanaan, hänen tehtävänsä on vaikea: Hänen tulisi selviytyä ajan, kielen ja kuulijoidensa asettamista haasteista. Ymmärtävätkö muut, mitä hän sanoo? Voiko viisautta yleensäkään välittää toiselle vai pitäisikö se oivaltaa itse? Osaako guru ja osaavatko hänen oppilaansa erottaa, mikä on viisasta tällä hetkellä ja mikä viisaus on pysyvämpää?
Kirjalliset auktoriteetit
Kirjallisuus ja nykyaikana myös sähköinen tiedonvälitys tuovat saatavillemme monipuolista henkistä tarjontaa. Jos kuvittelemme kaiken lukemamme olevan kirjaimellisesti totta, joudumme vaikeuksiin. Ei myöskään ole ilman muuta selvää, että kaikki opetukset todella tulevat korkeasta lähteestä.
Kirjallinen materiaali tulee tässä maailmassa elävien ihmisten välityksellä. He voivat kirjoittaa vain tuntemallaan kielellä ja tavalla, joka on ymmärrettävää heidän aikanaan. Jokaisella kirjoittajalla on inhimillinen puolensa, mieltymyksensä ja inhonsa kohteet. Liian suuret poikkeamat ympäröivän yhteisön maailmankuvasta eivät herätä vastakaikua. Sellainen teksti jää todennäköisesti unohduksiin. Monet tällaiset asiat vaikuttavat kirjoitusten sisältöön, vaikka kirjoittajan inspiraatio tulisikin korkeilta Hengen tasoilta.
Edellä sanotusta huolimatta saamme kirjallisuudesta paljon hyvää opetusta, tietoa ja virikkeitä viisauteen. Tahdon vain korostaa sitä, että meillä lukijoina on vastuu ymmärtää, mikä on totta ja viisasta juuri tänään juuri meidän elämässämme. Emme voi sysätä tätä vastuuta kenellekään muulle tai millekään oppisuunnalle.
Kanavoinnit
Jo se, että puhutaan henkisestä tiestä, voi synnyttää käsityksen, että päätavoitteena olisi oppia tuntemaan olemisen näkymättömiä tasoja. Erityisessä auktoriteettiasemassa saatetaankin pitää sellaisia ihmisiä, joilla ajatellaan olevan enemmän tai vähemmän suora yhteys henkimaailmaan. Nykyään on tarjolla monien henkimaailman olentojen kanavointeja. Osa näistä tuleekin epäilemättä korkeista lähteistä ja niissä voi olla arvokasta opastusta ja viisautta.
Toisaalta henkimaailmassa on olemassa myös tahoja, joilla on vain halu saada huomiota ja esiintyä auktoriteetteina. Niillä voi olla lumovoimaa ja tietoa, joka saa ne näyttämään viisailta. Ne saattavat vedota kanavoijan ja hänen kuulijoidensa egoihin ja heidän mieltymyksiinsä. Ne saattavat esiintyä mielikuvitusta kiehtovilla mystisillä ja vieraisiin kulttuureihin viittaavilla nimillä.
Jokainen kanavoitu viesti tulee jonkun tässä maailmassa elävän ihmisen kautta. Emme välttämättä tiedä, osaako hän erottaa kyllin hyvin kanavoimiensa lähteiden laadun. Emme tiedä, toimiko hänen vastaanottokykynsä kunnolla siinä kanavoinnissa, jonka luimme tai kuulimme. Ei myöskään ole olemassa kanavaa, joka ei vaikuttaisi viestin sisältöön. Viestin sanallinen muoto syntyy kanavana toimijan kautta. Myös hänen mielipiteensä ja tunteensa voivat muuntaa alkuperäistä inspiraatiota.
Näistä syistä kanavoituja viestejä ei ole viisasta hyväksyä vain siksi, että ne on kanavoitu. Viestit, jotka eivät läpäise sydämen viisauden seulaa, on syytä jättää omaan arvoonsa. Tarvittaessa voi kysyä Kristuksen nimeen, onko kyseessä Valon viesti. Henkimaailman olennoilla ajatellaan monesti olevan meihin nähden ylivertaista viisautta. Korkeimmilla heistä onkin. Mahdolliset puutteet tai harhaan johtaminen eivät kuitenkaan ole välttämättä niin helposti havaittavissa kuin maallisten opettajien ollessa kyseessä. Olemme vastuussa siitä, mitä tahoja hyväksymme oppaiksemme.
Mihin tarvitsemme gurua?
Jos tahdomme oppia uusia asioita, niin kannattaa tietenkin pyytää ohjausta niiltä, joilla on kyseessä olevia taitoja. Tämä koskee yhtä hyvin henkisiä kuin maallisiakin asioita. Egomme on tottunut tähän. Se voi kuvitella, että henkinen edistyminen olisi samanlaista kuin tavallinen koulunkäynti, jossa edetään askel askeleelta kohti suurempaa tiedon ja osaamisen määrää.
Siksi auktoriteetti, guru, on egolle tärkeä. Kun lähdemme henkiselle tielle, teemme sen paljolti egon ehdoilla tai ainakin yhteistyössä egomme kanssa. Eri kulttuureissa on ollut ja on edelleen henkisiä kouluja, joiden opettajia arvostetaan suurina tietäjinä. Opettajien vaikutus voikin parhaassa tapauksessa olla hyvä. He voivat aluksi opastaa kasvun suuntaan ja sitten lähettää oppilaansa etsimään omaa tietään.
Niin kauan kuin oppilas on guruun nähden eräänlaisessa symbioottisessa suhteessa, hän odottaa gurun suusta tipahtelevia viisauden sanoja kuin linnunpoikanen emolinnun tuomia matoja. Tällä tavoin oppilas voi sijoittaa viisauden gurun ominaisuudeksi ja nähdä itsensä osaamattomana.
Tämä tilanne antaa egolle tilaisuuden moniin asioihin: Se voi palvoa ja kadehtia gurua hänen viisautensa tähden. Gurulle voi olla myös vihainen, koska hän ei kuitenkaan oppilaan mielestä jaa tarpeeksi viisautta. Hän ei anna minulle enemmän kuin muille oppilaille. Minusta ei ole tullut kaikkitietävää, vaikka olenkin jo ollut näin kauan gurun jalkojen juuressa.
On tyypillistä, että oppilas sijoittaa guruun niitä ominaisuuksia, joita hän on kohdannut aiemmissa auktoriteeteissaan. Tämä tapahtuu suurimmalta osin alitajuisesti, ja sitä on vaikea havaita ja varsinkin myöntää. Olivatpa oppilaan vanhemmat, opettajat ja muut auktoriteetit kohdelleet häntä miten tahansa, hyvin tai huonosti, hän helposti otaksuu gurun käyttäytyvän samantapaisesti kuin he. Guru ei mitenkään voi täyttää kaikkia näitä odotuksia. Siitä aiheutuu helposti pettymystä ja suuttumusta.
Myös gurun ego saa tilaisuuden kuvitella itsensä täydellisemmäksi ja viisaammaksi kuin on. Ego saattaa johtaa gurun halveksimaan oppilastaan ja olemaan tälle vihainen, koska oppilas ei täytä vaatimuksia. Tällainen guru-oppilassuhde on molemmille vaativa ja riskialtis.
Gurun oppilaiden välillä vallitsee usein ankara kilpailu siitä, kuka on paras oppilas ja kenelle guru antaa huomiota muita enemmän. Opettajan työtä voidaan häiritä ja testata monin tavoin. Myös gurujen kesken voi esiintyä kilpailua siitä, kenen opit ovat "oikeita" ja viisaimpia.
Oppilaat saattavat asettaa gurulle ankaria ja täysin epärealistisia pyhyyden vaatimuksia. Gurun on helppo toimia niin, että hänen katsotaan "langenneen". Tämä on oppilaan egolle hyvin riemastuttavaa, koska näin hän ajattelee saaneensa gurun työnnetyksi pois jalustaltaan. Voi tosin olla, että guru ei toivokaan "istuvansa pylvään päällä".
Henkiselle tielle lähtevä ego tarvitsee edellä kuvatun tapaista oppilassuhdetta. Se käyttää ihmiselle tuttuja keinoja. Ego tahtoo pitää kiinni vallastaan ihmisessä. Tällaiset menettelytavat vahvistavat myös gurun egoa. Molemmat voivat pyrkiä salaamaan itseltäänkin näitä asioita. Kuitenkin ainoa tapa vapautua näiden seikkojen aiheuttamista ongelmista ja sidoksista on tulla niistä tietoiseksi. Niiden kieltäminen itseltään merkitsee vain sitoutumista niihin entistä vahvemmin. Hyvä lukija, kai ymmärsit, että puhun itseni ohella myös sinusta.
Guru ja raha
Yksi henkisen tien ongelmakohdista on kauan ollut suhtautuminen rahaan. On tärkeätä, että henkinen opettaja voi puhua vapaasti totuuttaan, niin että häntä ei voi lahjoa rahalla tai kiristää sen puutteella. Liika raha voi muodostua itsetarkoitukseksi, joka sumentaa henkistä näkökykyä. Rahan puute voi tarkoittaa, että opettajan on mukautettava opetuksensa miellyttämään mahdollisimman monia saadakseen maksavia oppilaita.
Monet henkiset perinteet sekä idässä että lännessä ovat ratkaisseet tämän vaatimalla henkiselle tielle lähtijöitä luopumaan paitsi omaisuudestaan, myös esim. perheen perustamisesta. Heitä on saatettu vaatia hankkimaan elantonsa kerjäämällä. Monet tämän päivän henkisistä opastajista ovat tehneet nykyisessä tai aiemmissa elämissä köyhyyslupauksia. Näiden lupausten vaikutukset saattavat näkyä edelleen. Tämä voi vaikeuttaa tarpeettomasti heidän selviytymistään nyky-yhteiskunnassa.
Buddhalaisuuden tiibetiläinen muoto on lännessä nykyään varsin tunnettu siksi, että Tiibetistä paenneet munkit havaitsivat nopeasti, että elannon hankkiminen kerjäämällä ei ole toimiva ratkaisu lännessä. Niinpä he rupesivat guruiksi ja ottivat maksun opetuksestaan. Myös vanhaan intialaiseen tapaan on kuulunut, että oppilaan on pitänyt maksaa gurun opetuksesta.
Saatetaan myös ajatella, että henkisen opetuksen tulisi olla ilmaista tai se ei ainakaan saisi maksaa paljon. Henkisestä opetuksesta on sanottu: "Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi myös antakaa!" Korkeat henkiset lähteet todella jakavatkin viisauttaan vapaasti. Hengen tasoilla oleville opettajille ei voisikaan maksaa maallisella rahalla. Viisauden ilmainen jakaminen tarkoittaakin ensi sijassa sitä, että Valosta olevat henkimaailman lähteet eivät alista saajan vapaata tahtoa. Tämä sopii myös tässä maailmassa toimivien auktoriteettien arvioinnin pohjaksi: Kunnioittaako guru oppilaan vapaata tahtoa vai pyrkiikö hän alistamaan sen? Maailmassa toimiva guru, ihminen, on ansainnut kohtuullisen palkkion työstään. Riippuu tilanteesta, mikä kulloinkin on kohtuullista.
Sielu ja auktoriteetti
Terve suhde opettajan ja oppilaan välillä lähtee siitä, että molemmat ovat ihmisiä, etsiviä ja erehtyviä olentoja. Jos toinen on jo kohdannut haasteita ja selvinnyt niistä, hänellä on tilaisuus varoittaa toista. Kumpikaan ei voi tehdä toisen työtä. Gurun oma viisauden etsintäkin jatkuu edelleen. Kumpikaan ei voi omistaa toista. Oppilas voi ja saa etsiä viisautta muistakin lähteistä. Maailmassa toimivat henkiset opastajat ovat toisaalta aivan tavallisia ihmisiä. Heillä on egonsa, tunteensa, suuttumuksensa, vihansa, traumansa ja myös ilonsa, surunsa, taitonsa ja taitamattomuutensa. Kukaan heistä ei ole kaikkitietävä. Kerrotaan, että kun oppilas huomasi, että guru ei olekaan täydellinen ja huomautti siitä, niin guru vastasi: "Oletko sinä täydellinen oppilas?"
Kaikki olemisen tasot ovat olemassa sekä oppilaan että gurun olemuksessa. Molemmilla on egotaso, josta edellä oli puhetta, mutta molemmilla on myös tätä korkeammat tasot, joista ensimmäinen on sielu. Sielu taas on kummallakin Hengen yksilöitynyt osa, jonka tietoisuus on valmis avautumaan korkeammalle oivallukselle. Sielun kannalta katsoen sekä oppilas että guru ovat Hengen valaisemia. Heidän tehtävissään voi olla eroja, mutta molemmat ovat oppilaita. Gurullakin on omia opettajiaan ja näillä edelleen opettajia.
On puhuttu opettajien ketjuista, perinteistä, joissa henkistä tietoa on välitetty, usein salassa, sukupolvelta toiselle. Olemme kuitenkin mukana ketjun sijasta kokonaisessa opettajien ja oppilaiden verkostossa, joka ulottuu materiaan sitoutuneista olennoista Hengen tasoille korkeuksiin ja olemisen muotoihin, joita voimme korkeintaan kuvitella.
Maallisessa inkarnaatiossa samanaikaisesti olevat ihmiset ovat tässä verkostossa suunnilleen rinnakkain, niin guruina toimivat kuin heidän oppilaansakin. Itse olemme opettajia niille, jotka eivät vielä ole avanneet henkisyytensä portteja. Opetamme muussa kuin ihmismuodossa olevalle elämälle, millaista ihmisenä oleminen on. Saamme opetusta ihmisenä olemisesta kohtaamiltamme ihmisiltä, vaikka emme ajattelisikaan olevamme juuri sillä hetkellä opettajan luona. Opetamme samalla heitä. Olemme vastuussa siitä, mitä opetamme.
Sielun kannalta auktoriteetti, opettaja, on taho, joka avustaa sielua tulemaan tietoiseksi itsestään ja sitä kautta asteittain koko olemassaolosta. Tähän ei sisälly sielujen välistä valtasuhdetta, vaikka maallisen vallan kuvioiden oppiminen, ymmärtäminen ja valoon tuominen onkin olennainen osa ihmiskunnan henkistä kehitystehtävää. Sielut toimivat yhteistyössä keskenään, toisiaan avustaen.
Voidaan sanoa, että oppilas on yksi gurun monista guruista. Tavallistenkin koulujen opettajat saattavat huomata, että opettaessaan oppii itse. Seuratessaan oppilaan kehitystä guru saa syvää ymmärrystä ihmisestä, oppii häneltä. Tämä ei poista sitä, että gurulla voi olla tietoa ja ymmärrystä, jota oppilas ei ole vielä tavoittanut. Tällaisessa tilanteessa sielu, joka tahtoo oppia, voi pyytää toista toimimaan auktoriteetin roolissa tarpeellisen ajan. Sen jälkeen molemmat ovat vapaita eikä kummankaan tarvitse kuvitella olevansa toista alempi tai korkeampi. Tämä ei tarkoita, että heidän yhteistyönsä pitäisi loppua, vaan se voi jatkua tasa-arvoisemmalta pohjalta.
Sielun auktoriteetti opastaa ihmistä ottamaan itse vastuun kehityksestään, oivaltamaan Totuuden ja Viisauden itse, ilman välikäsiä. Tämä ei tarkoita, että meidän ei tulisi arvostaa kuulemiamme tai lukemiamme viisauden sanoja. Ne ovat arvokkaita riippumatta siitä, mistä tai keneltä ne ovat tulleet. On kuitenkin tärkeätä ymmärtää yksilönä syvästi, että nuo sanat ovat viisaita ja ymmärtää myös, miksi ne ovat sellaisia. Ulkoluku ei riitä. J. Krishnamurti oli yksi 1900-luvun suurista henkisistä opettajista, vaikka hän julistikin, että ei ole guru. Hän korosti oppilaan oman oivalluksen merkitystä sanomalla: "Jos gurunne väittää johtavansa teidät valoon, voitte olla varmoja, että hän ei johda." Tuollainen guru johdattaa vain omaksi oppilaakseen Viisauden vapaan oivaltamisen sijaan. Tämä johtaa sidokseen, josta molempien voi olla vaikea vapautua.
Valosta olevan opettajan luonnollinen auktoriteetti nousee hänen opetuksensa viisaudesta ja rakkaudellisuudesta, ei tyhjistä lupauksista tai auktoriteettiasemaan asettautumisesta. Tämä pätee sekä maailmassa eläviin että kanavoituihin henkimaailman opettajiin.
Kehittyäksemme henkisesti tarvitsemme tietoa monista asioista, mutta ei ole olemassa sellaista koottavan tiedon määrää, joka tekisi meistä sielun näkökulmasta kehittyneen. Tiedon sijasta on enemmänkin kyse tietoisuudesta, siitä ymmärrämmekö sydämessämme elämää, annammeko rakkauden ja myötätunnon ohjata meitä ja säteilemmekö Valon energiaa maailmaan. Jos nämä asiat ovat kunnossa, meille voidaan antaa myös tavanomaista enemmän tietoa. Kyse ei ole siitä, olemmeko yhteydessä joihinkin näkymättömän maailman tahoihin, vaan siitä, miten elämme tässä maailmassa. Silloin saatamme kohdata myös sielun auktoriteetteja, jotka voivat opastaa meitä edelleen. Sallimmeko sydämemme auktoriteetin ohjata elämäämme?