Ego Valoa etsimässä (Takaisin)

Seppo Ilkka

Kun ihminen kiinnostuu henkisestä etsinnästä, hän kuulee pian puhuttavan valaistumisesta, jota olisi syytä tavoitella. Hänen egonsa, itsekäs mielensä, on tässä aktiivisesti mukana ja pyrkii saavuttamaan omia tavoitteitaan. Estääkö vai auttaako se etsijän kehitystä?

Ihmisen kehityksen tärkeimpiin kohtiin kuuluu hetki, jolloin hän havaitsee, että maalliset päämäärät eivät enää riitä hänelle. Tähän hän voi tulla hyvin monin tavoin. Joissakin tapauksissa tapahtuu äkillinen henkinen herääminen. Vastoinkäymiset saattavat asettaa ihmisen tienhaaraan, jossa on tehtävä valintoja. Toisaalta on mahdollista, että heräämiseen johtaa asteittainen kehitys, jonka juuret saattavat olla kaukana menneisyydessä, jopa aiemmissa elämissä.

Olivatpa henkisen heräämisen yksityiskohdat millaisia tahansa, voimme ajatella, että silloin yksilön sielu kutsuu häntä löytämään Hengen Valon. Saatamme myös ymmärtää, että sielu on odottanut pitkään ja kärsivällisesti hetkeä, jolloin ihminen on valmis kuulemaan sen kutsun.

Ihmisen arkinen ”minä” on persoonallisuus, jota yleensä hallitsee ego, ajatus itsestä ja ”minun omastani”. Ihmisen olemuksen voi ajatella olevan monikerroksinen: Pinnalla on ego ja mieli, syvemmällä sielu ja henki ja sitäkin korkeampia olemassaolon tasoja. Kaikki nämä ovat yhteydessä hänen fyysiseen kehoonsa. Sielun ajatellaan usein synnyttävän ihmisessä sellaisia ominaisuuksia kuin rakkaus, viisaus ja myötätunto. Egoon taas liitetään esim. pelko, viha, ahneus ja kateus.

Ego on itsekeskeinen ja pyrkii saavuttamaan itselleen menestystä. Samalla se epäilee omaa kyvykkyyttään. Se tahtoisi olla parempi kuin muut ja kilpailee usein innokkaasti. Se tahtoo omistuksia ja valtaa.

Kun ihminen herää tutkimaan hengen maailmoja, hänen egonsa ei irrota otettaan, vaan ilmoittautuu osalliseksi ja pyrkii tuota pikaa johtoon. Jotta ego lainkaan innostuisi henkisestä etsinnästä, sillä on oltava riittäviä houkuttimia. Sitä houkuttaa valta, jota se kuvittelee saavuttavansa valloitettuaan henkiset tasot ja opittuaan esim. maagisia kykyjä. Ego tahtoo voittaa muut ihmiset henkisessä tiedossa, olla heitä parempi. Se kuvittelee löytävänsä joko mukavan tai vaikean oikotien tähän päämäärään.

Toisaalta egoa pelottaa. Se saattaisi ehkä menettää jotain. Sillä voi olla sen verran todellisuuden tajua, että se ymmärtää, ettei se sittenkään ole vielä ihan mestari. Siksi se ajattelee tarvitsevansa opetusta.

Ego suhtautuu usein ristiriitaisesti henkiselle tielle lähtemiseen. Egon myötävaikutus on tähän kuitenkin ratkaisevan tärkeä. Koska ego on sillä erää valta-asemassa, sillä on mahdollisuus päättää, että asia ei ole ajankohtainen. Siinä tapauksessa henkiset harrastukset jäävät myöhemmäksi. Tämä saattaa tarkoittaa seuraavia elämiä.

Ego lähtee etsimään

Kun ego lähtee etsimään syvempiä olemassaolon tasoja, se tutkistelee itseään ja löytää paljon vikoja ja puutteita. Muista ihmisistä se löytää niitä ilokseen vielä enemmän, joten se arvelee olevansa hyvissä asemissa. Menestyäkseen kilpailussa ego määrää itselleen katumusharjoituksia, askeesia, rangaistuksia, opiskelua ja kieltäymyksiä.

Ego tutustuu uskonnollisiin ja henkisiin oppeihin ja valikoi niistä itseään miellyttävän. Tämän se julistaa ainoaksi oikeaksi opiksi. Tähän sisältyy varsin todennäköisesti monia kieltoja, jotka rajoittavat yksilön elämää, saako syödä tai juoda, onko seksi sallittua jne. Muut ovat ”väärässä”, ja heidät pitäisi myös saada käännytetyiksi ”oikealle” tielle. Liittyminen muiden samoin ajattelevien joukkoon antaa yksilön egolle lisävoimaa.

Valittu oppi voi kuitenkin jonkin ajan kuluttua ruveta tuntumaan sopimattomalta. Se ei haittaa, sillä vaihtoehtoja on runsaasti tarjolla. Näin ego saattaa käydä läpi monia ideologioita, uskontoja ja uskomuksia, tiedettä, henkisyyttä ja materialismia. Kulloinkin sillä on mielestään hallussaan ainoa oikea ja lopullinen tieto. On tietysti mahdollista, että tätä kaikkea ei ehdi tehdä yhdessä elämässä.

Kuolemaa ego pelkää kuollakseen. Se pelkää, että sen olemassaolo mahdollisesti loppuu fyysisen elämän loppuessa. Toisaalta se pelkää ikuisia rangaistuksia. Se tahtoisi voittaa kuoleman tavalla tai toisella. Siksi erilaiset käsitykset kuolemanjälkeisestä elämästä kiinnostavat sitä kovasti. Jälleensyntymisoppi saattaa tuntua siitä todelliselta pelastusrenkaalta. Ego ei kuitenkaan halua mielellään nähdä sellaista mahdollisuutta, että jälleensyntyvälle yksilölle muodostuisi uusi ego uutta elämää varten.

Ego ja guru

Kun ego on riittävästi paneutunut henkisen tien etsintään, se joutuu toteamaan, että sillä ei enää ole paluuta aikaisempaan olemisen tapaan. Tämä perustuu syvimmiltään siihen, että sielun kutsu on lempeydestään huolimatta niin voimakas, että sitä on mahdoton sivuuttaa loputtomasti. Ego ei ehkä ymmärrä tätä, mutta se havaitsee olevansa ongelmissa ja tarvitsevansa ulkopuolista apua.

Niinpä ego etsii itselleen gurun, opettajan, jonka jalkojen juuren se asettuu. Ego vaatii gurulta korkeinta opetusta, salaisuuksiin vihkimistä ja mystisten taitojen opettamista. Jos guru opettaa jotain, hänen tulisi opettaa heti paljon lisää ja mieluummin salaa muilta oppilailta. Ego ilmoittautuu valmiiksi monenlaisiin uhrauksiin, mutta joutuu koetukselle, jos ne alkavat toteutua. Egon kannalta on sitä parempi mitä eksoottisempi guru on. Tämä on loistava kilpailuvaltti. Sillä voittaa tavalliset totuudenetsijät!

On paradoksaalista, että ego voisi arvioida, opastaako guru kohti Valoa vain, jos se itse olisi jo valaistunut. Guru saattaa olla gurun näköinen, mutta voi silti johtaa oppilaansa ja itsensä sivupoluille. Tämä tarkoittaa ehkä vain sitä, että sekä gurun että oppilaan on vielä tutkittava nuo sivupolut, ennen kuin ovat valmiita valaistumaan. Viisaita ja valaistuneita opettajia on toki olemassa, ja heille on syytä olla kiitollinen.

Ego etsii tietoa

Ego kerää monenlaista tietoa henkisestä vaelluksesta ja kehityksestä. Tiedon hankkijana ja teorioiden käsittelijänä se onkin taitava. Jotkin sen kohtaamista väitteistä eivät ole keskenään yhteen sopivia, joten se joutuu tekemään valintoja. Tämä voi aiheuttaa oppiriitoja muiden henkisten etsijöiden kanssa. Tämä sopii egolle hyvin, se on kotonaan saadessaan taistella. Ego tahtoisi olla viisain ja katsoa maailmaa ylhäältä, olla muiden yläpuolella.

Jossakin vaiheessa egon tietoon tulee kertomuksia Valon Mestareista ja vihkimyksistä Valoon, tavoitteena taivaallinen olotila. Ego tahtoisi olla itse tuollainen mestari. Sitä kuitenkin huolettaa, kun jotkut väittävät, että valon löytäminen vaatisi egon antautumista, jopa katoamista.

Siksi ego ryntääkin vihkimystielle valmiina pitkään ja ankaraan taisteluun. Tuossa taistelussa se tulisi kohtaamaan koko karmansa ja kaikki ne tavat, joilla se on paennut liialliseksi kokemaansa hengen valoa. Ego pelkää valoa, mutta koska sillä ei ole enää voimaa sivuuttaa sielun ja valon kutsua, se julistautuu valon etsijäksi.

Niinpä ego keskittyykin etsimään valon sijasta valoa koskevia tiedon jyväsiä. Osa näistä saattaa olla paikkansapitäviä, osa vääriä, osa kuvitelmia, hyvin suuri osa joidenkin arvostettujen tai tuntemattomien suuruuksien lausumia väitteitä valosta ja valaistumisesta.

Ego opiskelee, analysoi ja järjestelee hartaasti näitä tiedon jyviä. Hän väittelee niistä muiden egojen kanssa. Hän kehittelee niistä uusia oppisuuntia, jos vanhoissa ei satu olemaan riittävän tyydyttäviä häntä varten räätälöityinä.

Pitkä ja työläs tiedon hankkimisen prosessi on egolle mieluinen, koska ego katsoo pysyvänsä vallassa johtaessaan taistelua, johon se on valon etsimisen nimissä ryhtynyt. Se huomaa ilokseen, että järjesteltävää tietoa on riittävästi. Ei ole pelkoa, että työ loppuisi ainakaan tässä elämässä.

Egon luonteesta

Millainen osa meitä egomme oikeastaan on? Ego syntyy itseä koskevana ajatuksena aina, kun käsitys ”minästä” herää. Se on mielen tuote, ajatus. Sijoitamme sen ympärille maalliset ja henkiset ominaisuutemme, omistuksemme ja käsityksemme. Tuolla ajatuksella on muoto, jonka lausumme omalla tai muulla tuntemallamme kielellä.

Ego elää itseämme koskevista ja muistakin muistoista. Se pyrkii jatkamaan niitä tulevaisuudeksi. Ego spekuloi kuvitelmilla siitä, millaista sen olemassaolo on joskus oleva ja mitä se on kokeva. Egon on jokseenkin mahdoton käsittää nykyhetkeä, jota se pitää vain äärettömän kapeana astinlautana menneen ja tulevan välissä. Näin ego on myös psykologisen ajan tuote, menneestä muodostunut.

Jos ego on kiinnostunut valaistumisesta, se suunnittelee valaistuvansa joskus tulevaisuudessa, ei vielä nyt. Väliaikana se voi keskittyä puuhastelemaan oikeina pitämiensä valaistumisoppien parissa. Nämä pitävät valaistumisen mukavan turvaetäisyyden päässä.

Valaistuminen menneisyydessä taas tarkoittaisi, että ego ajattelee valaistuneensa joskus aikaisemmin. Tämä tarkoittaisi, että se ei juuri nyt ole valaistunut, mutta muistelee jotain suurenmoista kokemusta. Se voi olla oikeassakin, yksilöllä on tosiaan voinut olla valaistuneita hetkiä, valon kokemuksia. Itse asiassa, suurimmalla osalla meistä, ellei kaikilla, on todennäköisesti ollut tällaisia kokemuksia ainakin lapsena, egon vielä levätessä sielun sylissä.

Valaistumista etsiessään ego päätyy väistämättä umpikujaan, koska se on äärellinen ja ajan luoma olento. Egolla saattaa olla toive kehittyä kohti valoa, mutta sen kyvyt eivät ole riittävät. Se tahtoisi hallita tuota valoa, valossa oleminen ei riitä sille. Sen pyrkimystä voisi verrata yritykseen saada valtameri mahtumaan leikkiämpäriin. Leikkivä lapsi tosin tietää, miten se on mahdollista, mutta ego on unohtanut sen.

Nykyhetken voima

Valaistumisen avain on nykyhetkessä. Siinä voimme olla tietoisia egon toimista ja sen umpikujista. Tällöin olemuksemme korkeammat tasot voivat tulla esiin ja ohjata meidät Valoon, jota egomme yritti paeta etsimällä sitä. Nykyhetken voima on suurempi kuin egon voima sen pyrkiessä jarruttamaan edistymistämme.

Jotta kehittyisimme henkisesti, tarvitsemme useita oivalluksia totuudesta. Jokainen näistä tapahtuu jossakin nykyhetkessä. Ego saattaa luulla, että kerran valaistumisen koettuaan siitä tulisi oitis kaikkitietävä suuri Viisas. Tämä kuuluu egon kuvitelmiin omasta suuruudestaan. Sivusta katsoen voi ehkä havaita, että yksilö kehittyy ajan myötä, mutta jokainen askel, jonka hän taipaleellaan ottaa, tapahtuu ainutkertaisesti nykyhetkessä.

Ego pelkää, että välitön oivallus uhkaa sen mahtiasemaa. Totuuden portit aukeavat kuitenkin vasta, kun ego luopuu vallastaan ja ylpeydestään. Ego on peloissaan olemassaolonsa puolesta, jos Totuus pääsisi valtaan. Siksi se on valmis jopa kantamaan tuskaa tai häpeän taakkaa. Taakan kantaminen antaa egolle lisävoimaa, se tuntee itsensä tarpeelliseksi.

Sielu voi auttaa yksilöä tiedostamaan egon toiminnan laadun. Tämä ei tarkoita egon pitämistä pahana, vaan sen ymmärtämistä. On tärkeätä, että oivaltaminen tapahtuu ilman tuomitsemista. Silloin egokin voi asettua rauhassa omaan tehtäväänsä yksilön osana.

Ego ja Valon tasot

Egolla on mielikuvitusta ja se voi kuvitella korkeita valon tasoja. Se antaa niille komeita nimiä, kuten astraalitaso, mentaalitaso, kausaalitaso ym. Se luulee hallitsevansa näitä tasoja nimien avulla. En pyri tässä antamaan lausuntoja näiden tasojen olemassaolon todenperäisyydestä, kuvailen vain sitä, miten ego näitä käsitteitä käyttää.

Egon käsitykset ovat kuitenkin sen omaa aikatoimintoa, historiaa, opittua ja kerättyä tietoa. Egon on hyvin vaikeata ymmärtää, että vasta välitön kokemisen tila ilman ”minä”-tunnetta avaisi oven valolle ja yksilön olemuksen eri tasojen ymmärtämiselle.

Kun ego hyväksyy sielun olemassaolon, saa sielu paremmat mahdollisuudet tulla esiin yksilön elämässä. Ego voi tosin edelleen pyrkiä kangistamaan sielun virikettä omiin kaavoihinsa. Tuomitsematon tietoisuus on paras vapauttaja tästäkin.

Sielun esiintulo

Kehitys johtaa sielun esiin tulemiseen. Silloin ego jää sielun palvelijaksi ja yksilössä uinuneet sieluakin korkeammat hengen tasot voivat vähitellen ruveta avautumaan. Tämä ei merkitse, että egon olisi kuoltava, vaan se jää hoitamaan omaa tärkeää tehtäväänsä.

Egoon liitetään usein negatiivisiksi koettuja ominaisuuksia, kuten viha, pelko, petollisuus, kateus, laiskuus, välinpitämättömyys, itsekkyys jne. Sieluun taas liitetään positiivisiksi koettuja ominaisuuksia, kuten rakkaus, rohkeus, rehellisyys, arvonanto, ahkeruus, auttaminen, anteliaisuus jne. Ego on se olemuksemme osa, joka tahtoo nimetä näitä ominaisuuksia hyviksi tai pahoiksi. Kuitenkin myös ikävinä pidettyihin asioihin sisältyy oppia ja hyviäkin puolia.

Sekä sielu että ego ovat olemuksemme olennaisia osia. Joissakin henkisissä koulukunnissa on opetettu, että ihmisen tulisi kuolettaa egonsa ennen kuin valaistuminen olisi mahdollista. Mikäli tällaiset ohjeet tahdotaan ymmärtää rakentaviksi, niiden täytynee tarkoittaa meditaation aikana ilmeneviä hetkiä, jolloin ego on jonkin aikaa hiljaa ja antaa tilaa sielun esiintulolle. Tämä ei suinkaan tarkoita, että egon pitäisi kadota lopullisesti.

Yritys hävittää ego olisi vaarallista mielenterveydelle. Ensinnäkään tällainen egon tuhoaminen ei ole edes mahdollista, vaan ego jäisi toimimaan jonkinlaisena piiloegona. Samalla mieli avautuisi ottamaan vastaan ja omaksumaan egon paikalle satunnaisia henkisiä vaikutteita, joista kaikki eivät ole ollenkaan toivottavia. Tämä voisi johtaa mielen hajoamiseen. Se olisi vakava este valon esiintulolle. Terve mieli on valaistumisen lähtökohta.

Sielun ja egon yhteistoiminta

Sielu tarvitsee egoa. Egolla on maan päällä elämiseen tarvittavat käytännön taidot, kuten kielitaito ja taito muotoilla ajatuksia sekä suunnitella ja toteuttaa jokapäiväistä toimintaa.

Ego tarjoaa myös vastapainon henkisyydelle sielun opiskellessa elämää aineessa. Egon tehtävä ihmishengen yksilöitymisprosessissa on keskeinen. Sen avulla sielu on oppinut erottamaan itsensä muista. Kun sielun kehitys johtaa takaisin kohti Henkeä, sielu voi palata yksilönä ykseyteen, omine ainutlaatuisine kokemuksineen ja taitoineen.

Sielu voi ilmaista itseään aineen tasolla vain egon avulla. Vaikka puheemme olisi sielumme, henkemme tai jonkin korkean olennon inspiroimaa, mieli ja sen mukana ego antaa sille muodon. Jos joku väittäisi, että hänellä ei ole egoa, hän tarvitsisi egoaan sen sanomiseen!

Kysymys on siitä, kumpi johtaa, sielu vai ego. Onko tahtomme sielun vai egon tahto? Valintamme on vapaa. Epäilemättä tulemme monesti seuranneeksi egon tahtoa. Egon toimintatavan mukaista on ryhtyä syyttämään itseään huonoista valinnoista. Tällainen menettely sulkee tehokkaasti Valon näkyvistämme. Rakkautta on hyväksyä itsensä.

Henkisen käsityksen mukaan sielu lähettää egon toimijaksi aineeseen. Sielun ja egon välinen yhteys on ”hyvän” ja ”pahan” tuolla puolen. Ihminen tarvitsee näitä molempia.

Voiko ego kehittyä?

Entä voiko ego kehittyä henkisesti ja vapautua omista kahleistaan? Jo tällaisen kysymyksen esittäminen on egon toimintatavan mukaista. Ego tahtoo tietää etukäteen, mitä sille tapahtuu. Tähän voisi vastata, että tietenkin ego voi kehittyä, kehittyminen kuuluu egon ominaislaatuun. Toinen asia on, että henkisen kehityksen prosessi on egolle outo.

Egon tapoihin kuuluu myös kysyä, mitä sen tulisi tehdä saavuttaakseen valaistumisen. Niinpä se on ymmällään, kun sille valkenee, että päämäärään johtavaa harjoitusta ei ole. Yksilö voi kyllä olla avoimesti, tuomitsematta ja rakkaudellisesti tietoinen egosta, sen negatiivisuuksista ja umpikujista. Egon on vaikeata käsittää, että tämä riittää ja johtaa yksilön ja hänen egonsakin kehittymiseen. Tuo tietoisuus on ikuisessa nykyhetkessä.

Jälleensyntyvän yksilön egolla on yhteys hänen aiempiin egoihinsa, vaikka hän ei muista niitä. Henkinen kehittyminen, valon löytyminen ja yhä runsaampi esiin tulo, voisi merkitä yksinkertaisesti sitä, että yksilö ei ole enää yhtä valmis suoranaiseen pahantekoon kuin aikaisemmin. Egon ja sielun yhteistoiminta johtaa myös egon kehittymiseen ja yksilön valaistumiseen. Kehityksen avain on rakkaus. Jos rakastamme itseämme sellaisena kuin olemme, voimme säteillä Rakkauden ja Sielun Valoa kaikkialle!

Olemmeko jo valaistuneita?

Monet henkiset opastajat ovat kertoneet, että kun ihminen valaistuu, hän huomaa olleensa valaistunut koko ajan. He ovat sanoneet, että ihmisen mieli ei vain ole käsittänyt sitä.

Milloin ja mistä tietäisimme olevamme valaistuneita? Siteeraan tässä James Twymania, joka syksyllä 2010 Suomessa käydessään antoi tähän kysymykseen vastauksen: ”Olet valaistunut, kun kaikki muut näyttävät sinusta valaistuneilta!”

(Takaisin)