Ego
Valoa etsimässä
(Takaisin)
Seppo Ilkka
Kun ihminen kiinnostuu henkisestä
etsinnästä, hän kuulee pian puhuttavan valaistumisesta, jota olisi syytä
tavoitella. Hänen egonsa, itsekäs mielensä, on tässä aktiivisesti mukana ja
pyrkii saavuttamaan omia tavoitteitaan. Estääkö vai auttaako se etsijän
kehitystä?
Ihmisen
kehityksen tärkeimpiin kohtiin kuuluu hetki, jolloin hän havaitsee, että maalliset
päämäärät eivät enää riitä hänelle. Tähän hän voi tulla hyvin monin tavoin.
Joissakin tapauksissa tapahtuu äkillinen henkinen herääminen. Vastoinkäymiset
saattavat asettaa ihmisen tienhaaraan, jossa on tehtävä valintoja. Toisaalta on
mahdollista, että heräämiseen johtaa asteittainen kehitys, jonka juuret
saattavat olla kaukana menneisyydessä, jopa aiemmissa elämissä.
Olivatpa
henkisen heräämisen yksityiskohdat millaisia tahansa, voimme ajatella, että
silloin yksilön sielu kutsuu häntä löytämään Hengen Valon. Saatamme myös
ymmärtää, että sielu on odottanut pitkään ja kärsivällisesti hetkeä, jolloin
ihminen on valmis kuulemaan sen kutsun.
Ihmisen
arkinen ”minä” on persoonallisuus, jota yleensä hallitsee ego, ajatus itsestä
ja ”minun omastani”. Ihmisen olemuksen voi ajatella olevan monikerroksinen:
Pinnalla on ego ja mieli, syvemmällä sielu ja henki ja sitäkin korkeampia
olemassaolon tasoja. Kaikki nämä ovat yhteydessä hänen fyysiseen kehoonsa.
Sielun ajatellaan usein synnyttävän ihmisessä sellaisia ominaisuuksia kuin
rakkaus, viisaus ja myötätunto. Egoon taas liitetään esim. pelko, viha, ahneus
ja kateus.
Ego on
itsekeskeinen ja pyrkii saavuttamaan itselleen menestystä. Samalla se epäilee
omaa kyvykkyyttään. Se tahtoisi olla parempi kuin muut ja kilpailee usein
innokkaasti. Se tahtoo omistuksia ja valtaa.
Kun ihminen
herää tutkimaan hengen maailmoja, hänen egonsa ei irrota otettaan, vaan
ilmoittautuu osalliseksi ja pyrkii tuota pikaa johtoon. Jotta ego lainkaan
innostuisi henkisestä etsinnästä, sillä on oltava riittäviä houkuttimia. Sitä
houkuttaa valta, jota se kuvittelee saavuttavansa valloitettuaan henkiset tasot
ja opittuaan esim. maagisia kykyjä. Ego tahtoo voittaa muut ihmiset henkisessä
tiedossa, olla heitä parempi. Se kuvittelee löytävänsä joko mukavan tai vaikean
oikotien tähän päämäärään.
Toisaalta
egoa pelottaa. Se saattaisi ehkä menettää jotain. Sillä voi olla sen verran
todellisuuden tajua, että se ymmärtää, ettei se sittenkään ole vielä ihan
mestari. Siksi se ajattelee tarvitsevansa opetusta.
Ego
suhtautuu usein ristiriitaisesti henkiselle tielle lähtemiseen. Egon
myötävaikutus on tähän kuitenkin ratkaisevan tärkeä. Koska ego on sillä erää
valta-asemassa, sillä on mahdollisuus päättää, että asia ei ole ajankohtainen. Siinä
tapauksessa henkiset harrastukset jäävät myöhemmäksi. Tämä saattaa tarkoittaa
seuraavia elämiä.
Ego lähtee etsimään
Kun ego
lähtee etsimään syvempiä olemassaolon tasoja, se tutkistelee itseään ja löytää
paljon vikoja ja puutteita. Muista ihmisistä se löytää niitä ilokseen vielä
enemmän, joten se arvelee olevansa hyvissä asemissa. Menestyäkseen kilpailussa ego
määrää itselleen katumusharjoituksia, askeesia, rangaistuksia, opiskelua ja
kieltäymyksiä.
Ego tutustuu
uskonnollisiin ja henkisiin oppeihin ja valikoi niistä itseään miellyttävän.
Tämän se julistaa ainoaksi oikeaksi opiksi. Tähän sisältyy varsin todennäköisesti
monia kieltoja, jotka rajoittavat yksilön elämää, saako syödä tai juoda, onko
seksi sallittua jne. Muut ovat ”väärässä”, ja heidät pitäisi myös saada
käännytetyiksi ”oikealle” tielle. Liittyminen
muiden samoin ajattelevien joukkoon antaa yksilön egolle lisävoimaa.
Valittu oppi
voi kuitenkin jonkin ajan kuluttua ruveta tuntumaan sopimattomalta. Se ei
haittaa, sillä vaihtoehtoja on runsaasti tarjolla. Näin ego saattaa käydä läpi
monia ideologioita, uskontoja ja uskomuksia, tiedettä, henkisyyttä ja
materialismia. Kulloinkin sillä on mielestään hallussaan ainoa oikea ja
lopullinen tieto. On tietysti mahdollista, että tätä kaikkea ei ehdi tehdä
yhdessä elämässä.
Kuolemaa ego
pelkää kuollakseen. Se pelkää, että sen olemassaolo mahdollisesti loppuu
fyysisen elämän loppuessa. Toisaalta se pelkää ikuisia rangaistuksia. Se
tahtoisi voittaa kuoleman tavalla tai toisella. Siksi erilaiset käsitykset
kuolemanjälkeisestä elämästä kiinnostavat sitä kovasti. Jälleensyntymisoppi
saattaa tuntua siitä todelliselta pelastusrenkaalta. Ego ei kuitenkaan halua mielellään
nähdä sellaista mahdollisuutta, että jälleensyntyvälle yksilölle muodostuisi
uusi ego uutta elämää varten.
Ego ja guru
Kun ego on
riittävästi paneutunut henkisen tien etsintään, se joutuu toteamaan, että sillä
ei enää ole paluuta aikaisempaan olemisen tapaan. Tämä perustuu syvimmiltään
siihen, että sielun kutsu on lempeydestään huolimatta niin voimakas, että sitä
on mahdoton sivuuttaa loputtomasti. Ego ei ehkä ymmärrä tätä, mutta se
havaitsee olevansa ongelmissa ja tarvitsevansa ulkopuolista apua.
Niinpä ego
etsii itselleen gurun, opettajan, jonka jalkojen juuren se asettuu. Ego vaatii
gurulta korkeinta opetusta, salaisuuksiin vihkimistä ja mystisten taitojen
opettamista. Jos guru opettaa jotain, hänen tulisi opettaa heti paljon lisää ja
mieluummin salaa muilta oppilailta. Ego ilmoittautuu valmiiksi monenlaisiin
uhrauksiin, mutta joutuu koetukselle, jos ne alkavat toteutua. Egon kannalta on
sitä parempi mitä eksoottisempi guru on. Tämä on loistava kilpailuvaltti. Sillä
voittaa tavalliset totuudenetsijät!
On
paradoksaalista, että ego voisi arvioida, opastaako guru kohti Valoa vain, jos
se itse olisi jo valaistunut. Guru saattaa olla gurun näköinen, mutta voi silti
johtaa oppilaansa ja itsensä sivupoluille. Tämä tarkoittaa ehkä vain sitä, että
sekä gurun että oppilaan on vielä tutkittava nuo sivupolut, ennen kuin ovat
valmiita valaistumaan. Viisaita ja valaistuneita opettajia on toki olemassa, ja
heille on syytä olla kiitollinen.
Ego etsii tietoa
Ego kerää
monenlaista tietoa henkisestä vaelluksesta ja kehityksestä. Tiedon hankkijana
ja teorioiden käsittelijänä se onkin taitava. Jotkin sen kohtaamista väitteistä
eivät ole keskenään yhteen sopivia, joten se joutuu tekemään valintoja. Tämä
voi aiheuttaa oppiriitoja muiden henkisten etsijöiden kanssa. Tämä sopii egolle
hyvin, se on kotonaan saadessaan taistella. Ego tahtoisi olla viisain ja katsoa
maailmaa ylhäältä, olla muiden yläpuolella.
Jossakin
vaiheessa egon tietoon tulee kertomuksia Valon Mestareista ja vihkimyksistä
Valoon, tavoitteena taivaallinen olotila. Ego tahtoisi olla itse tuollainen mestari.
Sitä kuitenkin huolettaa, kun jotkut väittävät, että valon löytäminen vaatisi
egon antautumista, jopa katoamista.
Siksi ego
ryntääkin vihkimystielle valmiina pitkään ja ankaraan taisteluun. Tuossa
taistelussa se tulisi kohtaamaan koko karmansa ja kaikki ne tavat, joilla se on
paennut liialliseksi kokemaansa hengen valoa. Ego pelkää valoa, mutta koska
sillä ei ole enää voimaa sivuuttaa sielun ja valon kutsua, se julistautuu valon
etsijäksi.
Niinpä ego
keskittyykin etsimään valon sijasta valoa koskevia tiedon jyväsiä. Osa näistä
saattaa olla paikkansapitäviä, osa vääriä, osa kuvitelmia, hyvin suuri osa
joidenkin arvostettujen tai tuntemattomien suuruuksien lausumia väitteitä valosta
ja valaistumisesta.
Ego
opiskelee, analysoi ja järjestelee hartaasti näitä tiedon jyviä. Hän väittelee
niistä muiden egojen kanssa. Hän kehittelee niistä uusia oppisuuntia, jos
vanhoissa ei satu olemaan riittävän tyydyttäviä häntä varten räätälöityinä.
Pitkä ja
työläs tiedon hankkimisen prosessi on egolle mieluinen, koska ego katsoo
pysyvänsä vallassa johtaessaan taistelua, johon se on valon etsimisen nimissä
ryhtynyt. Se huomaa ilokseen, että järjesteltävää tietoa on riittävästi. Ei ole
pelkoa, että työ loppuisi ainakaan tässä elämässä.
Egon luonteesta
Millainen
osa meitä egomme oikeastaan on? Ego syntyy itseä koskevana ajatuksena aina, kun
käsitys ”minästä” herää. Se on mielen
tuote, ajatus. Sijoitamme sen ympärille maalliset ja henkiset
ominaisuutemme, omistuksemme ja käsityksemme. Tuolla ajatuksella on muoto,
jonka lausumme omalla tai muulla tuntemallamme kielellä.
Ego elää
itseämme koskevista ja muistakin muistoista. Se pyrkii jatkamaan niitä tulevaisuudeksi.
Ego spekuloi kuvitelmilla siitä, millaista sen olemassaolo on joskus oleva ja
mitä se on kokeva. Egon on jokseenkin mahdoton käsittää nykyhetkeä, jota se
pitää vain äärettömän kapeana astinlautana menneen ja tulevan välissä. Näin ego
on myös psykologisen ajan tuote,
menneestä muodostunut.
Jos ego on
kiinnostunut valaistumisesta, se suunnittelee valaistuvansa joskus
tulevaisuudessa, ei vielä nyt. Väliaikana se voi keskittyä puuhastelemaan
oikeina pitämiensä valaistumisoppien parissa. Nämä pitävät valaistumisen
mukavan turvaetäisyyden päässä.
Valaistuminen
menneisyydessä taas tarkoittaisi, että ego ajattelee valaistuneensa joskus
aikaisemmin. Tämä tarkoittaisi, että se ei juuri nyt ole valaistunut, mutta
muistelee jotain suurenmoista kokemusta. Se voi olla oikeassakin, yksilöllä on
tosiaan voinut olla valaistuneita hetkiä, valon kokemuksia. Itse asiassa,
suurimmalla osalla meistä, ellei kaikilla, on todennäköisesti ollut tällaisia
kokemuksia ainakin lapsena, egon vielä levätessä sielun sylissä.
Valaistumista
etsiessään ego päätyy väistämättä umpikujaan, koska se on äärellinen ja ajan
luoma olento. Egolla saattaa olla toive kehittyä kohti valoa, mutta sen kyvyt
eivät ole riittävät. Se tahtoisi hallita tuota valoa, valossa oleminen ei riitä
sille. Sen pyrkimystä voisi verrata yritykseen saada valtameri mahtumaan leikkiämpäriin.
Leikkivä lapsi tosin tietää, miten se on mahdollista, mutta ego on unohtanut
sen.
Nykyhetken voima
Valaistumisen
avain on nykyhetkessä. Siinä voimme olla tietoisia egon toimista ja sen
umpikujista. Tällöin olemuksemme korkeammat tasot voivat tulla esiin ja ohjata
meidät Valoon, jota egomme yritti paeta etsimällä sitä. Nykyhetken voima on
suurempi kuin egon voima sen pyrkiessä jarruttamaan edistymistämme.
Jotta
kehittyisimme henkisesti, tarvitsemme useita oivalluksia totuudesta. Jokainen
näistä tapahtuu jossakin nykyhetkessä. Ego saattaa luulla, että kerran valaistumisen
koettuaan siitä tulisi oitis kaikkitietävä suuri Viisas. Tämä kuuluu egon
kuvitelmiin omasta suuruudestaan. Sivusta katsoen voi ehkä havaita, että yksilö
kehittyy ajan myötä, mutta jokainen askel, jonka hän taipaleellaan ottaa,
tapahtuu ainutkertaisesti nykyhetkessä.
Ego pelkää,
että välitön oivallus uhkaa sen mahtiasemaa. Totuuden portit aukeavat kuitenkin
vasta, kun ego luopuu vallastaan ja ylpeydestään. Ego on peloissaan
olemassaolonsa puolesta, jos Totuus pääsisi valtaan. Siksi se on valmis jopa
kantamaan tuskaa tai häpeän taakkaa. Taakan kantaminen antaa egolle lisävoimaa,
se tuntee itsensä tarpeelliseksi.
Sielu voi auttaa
yksilöä tiedostamaan egon toiminnan laadun. Tämä ei tarkoita egon pitämistä
pahana, vaan sen ymmärtämistä. On tärkeätä, että oivaltaminen tapahtuu ilman tuomitsemista.
Silloin egokin voi asettua rauhassa omaan tehtäväänsä yksilön osana.
Ego ja Valon tasot
Egolla on
mielikuvitusta ja se voi kuvitella korkeita valon tasoja. Se antaa niille
komeita nimiä, kuten astraalitaso, mentaalitaso, kausaalitaso ym. Se luulee
hallitsevansa näitä tasoja nimien avulla. En pyri tässä antamaan lausuntoja
näiden tasojen olemassaolon todenperäisyydestä, kuvailen vain sitä, miten ego
näitä käsitteitä käyttää.
Egon
käsitykset ovat kuitenkin sen omaa aikatoimintoa, historiaa, opittua ja
kerättyä tietoa. Egon on hyvin vaikeata ymmärtää, että vasta välitön kokemisen
tila ilman ”minä”-tunnetta avaisi oven valolle ja yksilön olemuksen eri tasojen
ymmärtämiselle.
Kun ego
hyväksyy sielun olemassaolon, saa sielu paremmat mahdollisuudet tulla esiin
yksilön elämässä. Ego voi tosin edelleen pyrkiä kangistamaan sielun virikettä
omiin kaavoihinsa. Tuomitsematon tietoisuus on paras vapauttaja tästäkin.
Sielun esiintulo
Kehitys
johtaa sielun esiin tulemiseen. Silloin ego jää sielun palvelijaksi ja yksilössä uinuneet sieluakin korkeammat hengen
tasot voivat vähitellen ruveta avautumaan. Tämä ei merkitse, että egon olisi
kuoltava, vaan se jää hoitamaan omaa tärkeää tehtäväänsä.
Egoon
liitetään usein negatiivisiksi koettuja ominaisuuksia, kuten viha, pelko,
petollisuus, kateus, laiskuus, välinpitämättömyys, itsekkyys jne. Sieluun taas
liitetään positiivisiksi koettuja ominaisuuksia, kuten rakkaus, rohkeus,
rehellisyys, arvonanto, ahkeruus, auttaminen, anteliaisuus jne. Ego on se
olemuksemme osa, joka tahtoo nimetä näitä ominaisuuksia hyviksi tai pahoiksi.
Kuitenkin myös ikävinä pidettyihin asioihin sisältyy oppia ja hyviäkin puolia.
Sekä sielu
että ego ovat olemuksemme olennaisia osia. Joissakin henkisissä koulukunnissa
on opetettu, että ihmisen tulisi kuolettaa egonsa ennen kuin valaistuminen olisi
mahdollista. Mikäli tällaiset ohjeet tahdotaan ymmärtää rakentaviksi, niiden
täytynee tarkoittaa meditaation aikana ilmeneviä hetkiä, jolloin ego on jonkin
aikaa hiljaa ja antaa tilaa sielun esiintulolle. Tämä ei suinkaan tarkoita,
että egon pitäisi kadota lopullisesti.
Yritys
hävittää ego olisi vaarallista mielenterveydelle. Ensinnäkään tällainen egon
tuhoaminen ei ole edes mahdollista, vaan ego jäisi toimimaan jonkinlaisena
piiloegona. Samalla mieli avautuisi ottamaan vastaan ja omaksumaan egon
paikalle satunnaisia henkisiä vaikutteita, joista kaikki eivät ole ollenkaan
toivottavia. Tämä voisi johtaa mielen hajoamiseen. Se olisi vakava este valon
esiintulolle. Terve mieli on valaistumisen lähtökohta.
Sielun ja egon yhteistoiminta
Sielu
tarvitsee egoa. Egolla on maan päällä elämiseen tarvittavat käytännön taidot,
kuten kielitaito ja taito muotoilla ajatuksia sekä suunnitella ja toteuttaa
jokapäiväistä toimintaa.
Ego tarjoaa
myös vastapainon henkisyydelle sielun opiskellessa elämää aineessa. Egon
tehtävä ihmishengen yksilöitymisprosessissa on keskeinen. Sen avulla sielu on
oppinut erottamaan itsensä muista. Kun sielun kehitys johtaa takaisin kohti
Henkeä, sielu voi palata yksilönä ykseyteen, omine ainutlaatuisine
kokemuksineen ja taitoineen.
Sielu voi
ilmaista itseään aineen tasolla vain egon avulla. Vaikka puheemme olisi
sielumme, henkemme tai jonkin korkean olennon inspiroimaa, mieli ja sen mukana
ego antaa sille muodon. Jos joku väittäisi, että hänellä ei ole egoa, hän
tarvitsisi egoaan sen sanomiseen!
Kysymys on
siitä, kumpi johtaa, sielu vai ego. Onko tahtomme sielun vai egon tahto?
Valintamme on vapaa. Epäilemättä tulemme monesti seuranneeksi egon tahtoa. Egon
toimintatavan mukaista on ryhtyä syyttämään itseään huonoista valinnoista.
Tällainen menettely sulkee tehokkaasti Valon näkyvistämme. Rakkautta on
hyväksyä itsensä.
Henkisen
käsityksen mukaan sielu lähettää egon toimijaksi aineeseen. Sielun ja egon
välinen yhteys on ”hyvän” ja ”pahan” tuolla puolen. Ihminen tarvitsee näitä
molempia.
Voiko ego kehittyä?
Entä voiko
ego kehittyä henkisesti ja vapautua omista kahleistaan? Jo tällaisen kysymyksen
esittäminen on egon toimintatavan mukaista. Ego tahtoo tietää etukäteen, mitä
sille tapahtuu. Tähän voisi vastata, että tietenkin ego voi kehittyä,
kehittyminen kuuluu egon ominaislaatuun. Toinen asia on, että henkisen
kehityksen prosessi on egolle outo.
Egon
tapoihin kuuluu myös kysyä, mitä sen tulisi tehdä saavuttaakseen valaistumisen.
Niinpä se on ymmällään, kun sille valkenee, että päämäärään johtavaa
harjoitusta ei ole. Yksilö voi kyllä olla avoimesti, tuomitsematta ja
rakkaudellisesti tietoinen egosta, sen negatiivisuuksista ja umpikujista. Egon
on vaikeata käsittää, että tämä riittää ja johtaa yksilön ja hänen egonsakin
kehittymiseen. Tuo tietoisuus on ikuisessa nykyhetkessä.
Jälleensyntyvän
yksilön egolla on yhteys hänen aiempiin egoihinsa, vaikka hän ei muista niitä. Henkinen
kehittyminen, valon löytyminen ja yhä runsaampi esiin tulo, voisi merkitä
yksinkertaisesti sitä, että yksilö ei ole enää yhtä valmis suoranaiseen
pahantekoon kuin aikaisemmin. Egon ja sielun yhteistoiminta johtaa myös egon
kehittymiseen ja yksilön valaistumiseen. Kehityksen avain on rakkaus. Jos
rakastamme itseämme sellaisena kuin olemme, voimme säteillä Rakkauden ja Sielun
Valoa kaikkialle!
Olemmeko jo valaistuneita?
Monet
henkiset opastajat ovat kertoneet, että kun ihminen valaistuu, hän huomaa
olleensa valaistunut koko ajan. He ovat sanoneet, että ihmisen mieli ei vain
ole käsittänyt sitä.
Milloin ja
mistä tietäisimme olevamme valaistuneita? Siteeraan tässä James Twymania, joka
syksyllä 2010 Suomessa käydessään antoi tähän kysymykseen vastauksen: ”Olet
valaistunut, kun kaikki muut
näyttävät sinusta valaistuneilta!”