Henkisestä koulutuksesta
(Takaisin)
Seppo Ilkka
Olemme etsineet henkistä oppia kautta aikojen. Miten löytyy
tarvittava koulutus?
Perinteissämme on monia kertomuksia suurista opettajista,
viisaista ja guruista, jotka ovat opastaneet oppilaitaan henkisen
kehityksen salaisuuksiin. Heitä on kunnioitettu ja jopa palvottu lähes
tai täysin jumalallisina olentoina. Monet heistä ovat jättäneet
jälkeensä perinnelinjoja, joissa edellisen sukupolven oppineet ovat
siirtäneet alkuperäisen opettajan kertomaa viisautta seuraavalle
ikäluokalle. Opetus on myös voinut helposti muuntua ajan myötä. Osa
opetuksesta on ollut julkista, osa salaista ja tarkoitettu vain
edistyneille oppilaille.
Historian
kausilla on omia erityisiä piirteitään. Ne ovat sävyttäneet myös
henkistä koulutusta, vaikka tavoitteen pyrkiä korkealle saatetaan
ajatella olevan ikuinen. Elämme parhaillaan aikakausien välistä
murroskautta. Tietopiirimme on laajentunut suuresti. Elämisen
olosuhteet ja yhteiskuntiemme toimintatavat ovat muuttuneet
radikaalisti. Joudumme ratkaisemaan, miten planeettamme elonkunnat,
omamme mukaan luettuna, selviytyvät uusista haasteista. Olemme
siirtymässä niin sanotusta Kalojen aikakaudesta Vesimiehen aikaan.
Kaikki tämä asettaa uusia vaatimuksia myös henkiselle ajattelulle ja
sen opetukselle. Henkisellä opastuksella ja sen etsinnällä on
vuosituhantiset perinteet. Aluksi on syytä tarkastella tapoja, joilla
henkistä oppia on jaettu tähän mennessä.
Kyläyhteisöt ja shamaanien
aika
Ihminen
on ilmeisesti aina elänyt yhteisöissä. Ne ovat antaneet hänelle turvaa
ulkoisia uhkia kuten petoeläimiä tai toisia ihmisryhmiä vastaan.
Fossiiliset löydöt osoittavat, että jo jotkin esi-ihmiset ovat
haudanneet vainajia. Tätä on tulkittu niin, että heillä on
todennäköisesti ollut käsityksiä henkisestä maailmasta.
Varhaiset
ihmisyhteisöt muistuttivat todennäköisesti nykyisiä luonnonkansojen
kyläyhteisöjä. Tällaisissa yhteisöissä on yleensä päällikkö, joka
johtaa maallisia asioita. Toisaalta niissä on usein myös hengellinen
johtaja, parantaja tai shamaani, jonka vastuulla on henkimaailman
kanssa asiointi. Kyläshamaaneja on ilmeisesti ollut esi-ihmisten
ajoista meidän aikaamme asti.
Shamaanikaan
ei ole kuolematon. Siksi hänen oli välitettävä tietonsa jollekin
oppilaalle, jotta tämä voisi aikanaan ottaa hänen paikkansa. Piti
tuntea rohtokasvit ja oppia loitsut ja muut taikakeinot eri
tarkoituksiin. Kylän tavallisella asukkaalla ei ollut edes aikaa
paneutua tähän kaikkeen. Siksi shamaanista tuli kunnioitettu ja
taitojensa vuoksi pelättykin yhteisön jäsen.
Alkukantaisessa
yhteisössä on epäilemättä kerrottu tarinoita menneistä ajoista ja
yhteisistä henkisistä ja muista käsityksistä. Jos joku tahtoi saada
syvempää henkistä oppia, hänellä tuskin oli muuta keinoa kuin päästä
shamaanin koulutettavaksi. Tähän ei voinut noin vain ilmoittautua,
vaan shamaani valitsi, kenelle antaisi tietonsa. Opetukseen sisältyi
kaiketi asioita, joita ei saanut kertoa kaikille. Henkisen opetuksen
salaamisella on siten todella pitkä perinne.
Härän aikakausi ja
salainen oppi
Kirjoitustaito
keksittiin noin 5-6000 vuotta sitten aikana, jota sanotaan Härän
aikakaudeksi. Vanhimpia lienevät mesopotamialaiset
nuolenpääkirjoitukset. Egyptin hieroglyfit seurasivat niitä pian.
Tunnemme siksi melko hyvin esimerkiksi munaisen Egyptin henkisiä
käsityksiä ja jumalmaailmaa. Tiedämme, että silloiset valtakunnat
olivat kyläyhteisöjä suurempia ja niissä oli erityinen pappisluokka.
Sen tehtävänä oli toimittaa uhritoimituksia taatakseen jumalten
suosion. Papit lukivat myös ennusmerkkejä sekä yleisiin että
yksityisiin tarkoituksiin. Hallitsijan sotamenestys oli näistä
epäilemättä tärkeimpiä. Tuona aikana on käytetty taikakeinoja ja
harjoitettu noituutta, mustaa magiaa. Osan papistonkin toimista
joutunee lukemaan tähän kategoriaan.
Länsimaisen
esoteerisen perinteen mukaan Egyptissä vaikutti Härän ja Oinaan
aikakausilla salaisia mysteerikouluja, joissa kerrotaan opetetun
puhdasta Valon oppia. Oppi piti salata, jotta korkeata viisautta ei
vapautuisi mustien maagien saataville. Mikäli salaiset koulut todella
olivat niin suljettuja, kuin väitetään, niiden opeista on tuskin
säilynyt kirjoitettuja aikalaisdokumentteja. Jos nyt tahdomme saada
tietoa niistä, olemme myöhempien selvänäköisten muistelmien varassa.
Miksi
opetuksen salaisuutta olisi voitu avata myöhemmin? Asianomaisethan
ovat aikoinaan vannoneet, että eivät paljasta saamaansa tietoa.
Ihmiskunta on kuitenkin kehittynyt Härän aikakauden jälkeen. Monet
silloiset salaisuudet ovat nyt yleisesti tunnettuja. Osa sen ajan
salaisuuksista koski aineen ja hengen suhdetta ja yhteistoimintaa.
Tänä päivänä tiede ja toisaalta esoteerinen tutkimus on tuonut esiin
tietoa, jota muinaisena aikana ei ollut saatavilla ainakaan vapaasti.
Useilta
totuuden etsijöiltä jäivät opinnot aikanaan kesken. Heille jäi vielä
opittavaa karman kiertokulussa. Nyt he etsivät uudelleen johdatusta
kohti korkeampaa olemassaoloa. Muinaisen tiedon vapauttaminen palvelee
heidän nykyistä kehitystään. Heillä voi myös olla
jälleensyntymismuistissaan tietoa, jota he voivat nyt antaa
yleisempään käyttöön. Vanhoista valoista vapautuminen on yksi
Vesimiehen ajan kehitystehtävistä. Jos nyt tunnemme vetoa muinaisen
Egyptin salaisuuksiin, meillä saattaa olla menneiden elämien yhteyksiä
tuohon aikaan.
Koulutuksemme
ei voi enää olla vain muinaisten mysteerikoulujen oppien toistamista.
Vanhat opetukset on tuotava esiin, jotta ne voisivat uudistua
nykyaikaan sopiviksi. Niissä oleva ajasta riippumaton viisaus on toki
edelleen viisasta.
Kohti nykyaikaa
Astumme
tulevaan aikaan menneisyydestä saamamme perinnön kanssa. Härän ajan
perintö on kulkeutunut meille muuntuneena Oinaan ja Kalojen
aikakausien läpi. Oinaan aikana tuli ja veri olivat keskeisessä
asemassa uhritoimituksissa. Kalojen aika muunsi palvontamenoja
mystiseen suuntaan. Joissakin kulttuureissa jopa ihmisuhrit säilyivät
aina Kalojen aikakaudelle asti. Valon, viisauden ja rakkauden opetus
on kuitenkin jatkunut osin salattuna, osin julkiseen uskontoon
kätkettynä.
Tiedämme
eniten julkisesta perinteestä, joka on kiteytynyt uskonnoiksi. Niillä
on oppinsa, pappinsa ja rituaalinsa. Ne kertovat hyvästä elämästä ja
viisaudesta tavalla, johon monet ihmiset voivat sitoutua tunteella.
Haittana on vaara langeta oikeaoppisuuteen. Tämä johtaa helposti
pitämään muita näkökulmia jopa suorastaan pahoina. Uskontojen
merkitystä kansan sivistäjinä ei tule kuitenkaan vähätellä. Niiden
ytimeen on kätketty korkeata valoa. Se on vain löydettävä.
Monet
etsijät ovat kuitenkin tahtoneet tavoittaa vielä suuremman totuuden.
Ymmärrettyään tietämättömyytensä he ovat etsineet opettajan. Intiassa
tällaista opettajaa sanottiin guruksi. Tämä ei kuitenkaan ollut
helppoa, sillä hyviä guruja on aina ollut vähän. Sanottiin, että guru
jo odottaa oppilasta silloin, kun tämä on valmis tulemaan hänen
jalkojensa juureen. Gurua kunnioitettiin suuresti ja häntä saatettiin
jopa palvoa jumalallisena olentona.
Löydettyään
gurun oppilas vannoi valan, jolla hän sitoutui gurun alaisuuteen.
Mikäli oppilas huomasi jälkeenpäin tehneensä huonon valinnan, vala
saattoi sitoa häntä niin, että siitä voi vapautua vain gurun
suostumuksella.
Noin
1900-luvun taitteessa ja hieman aikaisemmin syntyi lännessä
virtauksia, jotka etsivät yhteyksiä itäisten ja läntisten
ajattelutapojen välille. Erityisesti ne käsittelivät buddhalaisuuden
ja hindulaisuuden sekä kristillisen ajattelun suhdetta. Tähän liittyi
edellisinä vuosisatoina lännessä toimineiden salaseurojen ja
vapaamuurariuden perinteitä. Tärkeinä pidettiin Valon Mestareiksi
kutsuttujen suurten olentojen opetuksia. Näitä ruvettiin kanavoimaan
henkimaailmasta. Aluksi Mestareita
kerrottiin kohdatuksi fyysiselläkin tasolla.
Nämä
liikkeet erottivat kaikille tarkoitetun eksoteerisen eli ulkoisen
opetuksen ja edistyneiden piirille tarkoitetun esoteerisen eli
salaisen koulutuksen. Eettisyys oli oppilaan perusedellytys.
Edistyneisyyttä hän saattoi osoittaa saamalla kokemuksia
näkymättömästä maailmasta.
Tarjonnan runsaus
1900-luku
avasi tietä tulevalle Vesimiehen ajalle. Yksi tähän liittyvä ilmiö on
tieteen ja tekniikan voittokulku. Se kyseenalaisti aiempaa uskontojen
hallitsemaa ajatusmaailmaa. Niin tekemällä se pakotti myös henkistä
ajattelua tarkastelemaan perusteitaan.
Syntyi
henkisiä liikkeitä, jotka usein seurasivat karismaattisia johtajia ja
tunnettuja opettajia. Tällä tavoin uudetkin liikkeet toimivat yleensä
edelleen Kalojen ajan tapaan, johtajavaltaisina ja omaan oppiinsa
kiinnittyneinä.
Kautta
1900-luvun oli mukana koko perinteemme, kyläshamaaneista alkaen. Esiin
nousi erilaisia joogan, meditaation, parannusmenetelmien ja
elämäntapakokeilujen muotoja. Tarjolle ilmaantui eritasoisia
opettajia, jotka kaikki ilmoittautuivat oikean johdatuksen antajiksi.
Kaikki tämä osoitti, että monilla ihmisillä oli tarve löytää uutta,
tutut uskonnot ja ajattelutavat ylittävää opastusta.
Nyt
2000-luvun alkupuolella on tarjolla runsaasti henkisiä liikkeitä,
uskontoja ja molempien lahkoja. Tämä voi johtaa riskiin
oikeaoppisuudesta tai kaupallisuudesta ja myös opettajan aseman
väärinkäytöstä. Monesti opettajat ovat taloudellisesti riippuvaisia
suosiostaan. He ovat toki ansainneet työstään saatavan kohtuullisen
tulon. Vanha ohje on, että olemme saaneet viisauden ilmaiseksi, ja
siksi sitä tulisi myös ilmaiseksi jakaa. Tämä soveltui aikaan, jona
henkiset etsijät ryhtyivät munkeiksi tai nunniksi. Silloisessa
yhteiskunnassa he saattoivat luottaa siihen, että munkinkaapu takasi
heille tarpeellisen elannon almuina. Kuitenkin jo vanhassa Intiassa
kerrotaan olleen tapana, että uuden oppilaan tuli maksaa gurulle
vuoden elantoa vastaava summa.
Itäisistä
perinteistä polveutuvia itsekasvatusmenetelmiä opetetaan nykyään
laajoille joukoille. On lähes väistämätöntä, että joissakin
tapauksissa keskitytään asioiden fyysiseen puoleen ja henkinen aspekti
voi unohtua.
Tässä
runsaudessa saattaa olla tarjolla koulutusta, joka soveltuu omaan
kehitysvaiheeseemme. Voimme toisaalta eksyä myös harhateille. Nämäkin
saattavat osoittautua vain mutkiksi, joiden kautta kuljettuamme olemme
löytäneet viisautta, jota olisi muuten ollut vaikea tavoittaa. Aikaa
harharetkiin tosin kuluu, joskus useitakin elämiä.
Mestarikanavoinnit
Henkistä
opastusta kerrotaan tulevan korkeista lähteistä kanavoituna.
Kanavointien lähteitä voivat olla esimerkiksi henkisten liikkeiden
mestareiksi nimeämät olennot tai nimeltä tunnetut enkelit. Jotkut
kanavoijat esiintyvät myös vähemmän tunnettujen olentojen nimissä. Tuo
nimi saattaa kuulostaa houkuttelevalta ja eksoottiselta.
Kanavoijana
toimiva henkilö antaa lopullisen sanamuodon viestille riippumatta
siitä, miten korkeata lähdettä hän kanavoi. Tämä voi tapahtua myös
hänen alitajunnassaan. Silloin hän saattaa väittää saaneensa
sanamuodonkin ylhäältä. Mestari osaa ottaa tämän rajoituksen huomioon.
Kuulija tarvitsee erottelukykyä, sillä vastuu kanavoinnin
hyväksymisestä mestarikanavoinniksi on kuulijalla.
Korkea
olento, joka ei ole luonamme fyysisellä tasolla, voi kertoa sanomansa
meille vain, jos joku maailmassa elävä ihminen suostuu välittämään
sen. Aidoilla mestarikanavoinneilla onkin suuri merkitys Valon
opetuksen tuojina. Henkimaailmassa on kuitenkin myös häiriöenergioita.
Siksi on tärkeää, että sekä kanavoija että hänen kuulijansa asettaa
kanavoidun viestin sydämensä tunnon ja rakkauden testiin. Aito
mestarikanavointi on rakkaudellinen, vaikka käsittelisi vaikeitakin
asioita. Kanavointi on kanavoitavan, kanavoijan ja kuulijan yhteistyö.
Vastuu jakautuu kaikille kolmelle.
Mestarikanavoinnit
ovat myös siinä mielessä interaktiivisia, että niiden anti riippuu
siitä, mitä olemme valmiita ottamaan vastaan. Mestareilla kerrotaan
olevan saatavillaan monenlaisia tietoja, mutta he joutuvat odottamaan,
mitä me keksimme kysyä. Emme toisaalta ole kypsiä sen paremmin
yksilöinä kuin ihmiskuntanakaan tietämään kaikkea, mitä ehkä
haluaisimme. Sellaista tietoa ei voi meille kertoa.
Kohti Vesimiehen ajan
koulutusta
Elämme
siirtymäaikaa Kalojen ajasta Vesimiehen aikaan. Tämä merkitsee, että
koemme nyt molempien aikojen laatuun kuuluvia ilmiöitä. Kalojen ajalle
oli luonteenomaista merten valloitus ja rikkauksien etsintä,
mystiikkaan ja salaisuuden hiljaiseen maailmaan hakeutuminen, sekä
tunnevoimainen, palvova ja jopa fanaattinen uskonnollisuus.
Vesimiehen
aikana meitä näyttää odottavan tiedon, tieteen ja ajattelun
vapautumien, uusien ideoiden tulva ja olosuhteiden nopeat muutokset.
Ihmiskunta on kasvanut suuremmaksi kuin koskaan, ja odotettavissa on
muuttoliikkeitä. Tästä seuraa todennäköisesti kansojen ja kielten
sekoittumista. Vesimiehen aika kysyy meiltä joustavuutta ja
muuntautumiskykyä. Tarvitsemme edessä olevanakin aikana laaja-alaista
opastusta sekä arkisiin asioihin että hengen tielle.
Ehkäpä
lopulta ymmärrämme, että henkinen koulutus alkaa jo kotona
lapsuudessa. Se jatkuu koulussa, harrastuksissa, opinnoissa,
ammatissa, toveripiireissä ja aikuisuuden perheissä. Kohtaamme
kaikissa niissä opettajia, valmentajia, esikuvia ja ryhmän johtajia.
He opettavat meille tietoja ja taitoja, käytöstä, elämää, hyvää ja
pahaa. Näemme hyviä ja vähemmän hyviä esimerkkejä ja opimme
erottelukykyä. Ennemmin tai myöhemmin havaitsemme toimivamme itse
tällaisena oppaana. Kaikki tämä on henkisen opiskelun perustaa.
Jos
tahdomme ja etsimme, saatamme kohdata myös niitä oppaita, jotka
opastavat tietoiselle henkiseksi koetulle tielle. Heidän viisautensa
tai sen puute vaikuttaa meihin suuresti.
Parhaat
heistä ohjaavat itsenäiseen havainnointiin ja kuulemaan meissä olevaa
viisautta ja tervettä järkeä. Tämä ei tarkoita, että meidän tulisi
periaatteen vuoksi vastustaa opettajiamme, vaan että olemme itse
vastuussa siitä, mitä opetuksia hyväksymme. Näinhän on ollut kautta
aikojen. Uutta on, että opettajiksi tarjoutuvia on nyt paljon.
Aikaisemmin oli kyse siitä, löytyisikö lainkaan opettajaa. Edelleen on
haasteena löytää viisas opettaja, joka soveltuu oppilaan tasoon.
Perinteinen
guru-oppilas-suhde sisälsi ajatuksen, että guru oli karmallisessa
vastuussa rikkomuksista, joita oppilas teki hänen opettamillaan
taidoilla. Siksi gurut pyrkivät valitsemaan oppilaansa ankarin
kriteerein. Oppilas saatettiin myös erottaa ryhmästä pienenkin syyn
takia. Tällainen käytäntö saattoi johtaa gurun jumalallisena
pitämiseen. Se saattoi johtaa myös siihen, että oppilaan oli
alistuttava kaikkiin gurun oikkuihin ja mielitekoihin.
Menneinä
aikoina oppilas oli erittäin sitoutunut opettajaansa ja hänen
ryhmäänsä. Tämä seikka on jo muuttunut tai ainakin muuttumassa. Uuden
ajan vapauteen kuuluu, että henkinen opetus on vapaata sidoksista.
Vesimiehen ajan ryhmät ovat avoimia, niissä voi olla mukana niin kauan
kuin on tarpeen. Niistä voi vapaasti lähteä, ja niihin voi myös
palata, ellei muuhun ole erityistä syytä. Tämä koskee myös henkistä
koulutusta.
Nyt
voimme myöntää, että henkinen opaskin on ihminen, jolla on kaikki
ihmisen ominaisuudet ja olemisen tasot. Siksi häntä ei voi pitää
erehtymättömänä. Tämä johtaa siihen, että vastuu opetuksesta ja sen
seurauksista jakautuu molemmille, sekä opettajalle että oppilaalle.
Ehkäpä
Karman Herrat ovat saaneet tarpeekseen entisistä guruista ja
oppilaista, jotka palaavat heidän eteensä aina uudelleen väittämään,
että heidän pitäisi hoitaa suhteidensa muiden sekasotkujen ohella
toistensa karmallisia seuraamuksia.
Vesimiehen
ajan tuulet puhaltavat eteemme runsasta viisauden tarjontaa ja
siunausta, mutta myös virvatulia, joiden perään saatamme lähteä. Onkin
lähes varmaa, että erehdymme joskus, myös opettajan valinnassa. Tämä
voi toisaalta olla meille tarpeen oppiaksemme jotakin. Harhautumisia
on kuitenkin helpompi korjata Vesimiehen ajan vapaudessa kuin
perinteisen kiinteän opettaja-oppilas-suhteen vallitessa. Vapaus
auttaa sekä oppilasta että opettajaa selviytymään mahdollisten
haitallisten valintojen karmallisista seurauksista.
Vesimiehen
ajan henkinen matka sujuu yhteistyöllä. Opettaja voi opettaa vailla
kuvitelmaa siitä, että hän on parempi ihminen kuin oppilas. Opettajan
ego voi muuten koitua hänelle suureksi kompastuskiveksi. Oppilas voi
keskittyä opiskelemaan tarjolla olevaa viisautta ilman pelkoa.
Opettaja ei myöskään tee oppilaan työtä. Hän voi vain tukea ja antaa
neuvoja. Oppilas on tämän jälkeen vapaa katsomaan totuutta toisesta
näkökulmasta.
Vesimiehen
ajan haasteisiin kuuluu tunnistaa meille sopivat opettajat,
tapasimmepa heidät fyysisillä tai hengen tasoilla. Tarvitsemme tähän
erottelukykyä. Vastuullamme on löytää sisäinen, egoa korkeampi
oppaamme. Tästä aukeaa suora yhteys korkeimmille tavoitettavissamme
oleville tasoille.
Kun
opimme vapaina liitämään Vesimiehen ajan vaihtuvissa tuulissa, olemme
valmiita pohjustamaan viisautta, joka tulee kiteytymään myöhemmin,
tulevana Kauriin aikana. Olkoon se korkeampaa kuin se, mitä olemme
kuljettaneet mukanamme Härän ajalta tähän päivään asti!