Henkisestä koulutuksesta             (Takaisin)

Seppo Ilkka

 

Olemme etsineet henkistä oppia kautta aikojen. Miten löytyy tarvittava koulutus?   

 

Perinteissämme on monia kertomuksia suurista opettajista, viisaista ja guruista, jotka ovat opastaneet oppilaitaan henkisen kehityksen salaisuuksiin. Heitä on kunnioitettu ja jopa palvottu lähes tai täysin jumalallisina olentoina. Monet heistä ovat jättäneet jälkeensä perinnelinjoja, joissa edellisen sukupolven oppineet ovat siirtäneet alkuperäisen opettajan kertomaa viisautta seuraavalle ikäluokalle. Opetus on myös voinut helposti muuntua ajan myötä. Osa opetuksesta on ollut julkista, osa salaista ja tarkoitettu vain edistyneille oppilaille.

Historian kausilla on omia erityisiä piirteitään. Ne ovat sävyttäneet myös henkistä koulutusta, vaikka tavoitteen pyrkiä korkealle saatetaan ajatella olevan ikuinen. Elämme parhaillaan aikakausien välistä murroskautta. Tietopiirimme on laajentunut suuresti. Elämisen olosuhteet ja yhteiskuntiemme toimintatavat ovat muuttuneet radikaalisti. Joudumme ratkaisemaan, miten planeettamme elonkunnat, omamme mukaan luettuna, selviytyvät uusista haasteista. Olemme siirtymässä niin sanotusta Kalojen aikakaudesta Vesimiehen aikaan. Kaikki tämä asettaa uusia vaatimuksia myös henkiselle ajattelulle ja sen opetukselle. Henkisellä opastuksella ja sen etsinnällä on vuosituhantiset perinteet. Aluksi on syytä tarkastella tapoja, joilla henkistä oppia on jaettu tähän mennessä.

 

Kyläyhteisöt ja shamaanien aika

 

Ihminen on ilmeisesti aina elänyt yhteisöissä. Ne ovat antaneet hänelle turvaa ulkoisia uhkia kuten petoeläimiä tai toisia ihmisryhmiä vastaan. Fossiiliset löydöt osoittavat, että jo jotkin esi-ihmiset ovat haudanneet vainajia. Tätä on tulkittu niin, että heillä on todennäköisesti ollut käsityksiä henkisestä maailmasta.

Varhaiset ihmisyhteisöt muistuttivat todennäköisesti nykyisiä luonnonkansojen kyläyhteisöjä. Tällaisissa yhteisöissä on yleensä päällikkö, joka johtaa maallisia asioita. Toisaalta niissä on usein myös hengellinen johtaja, parantaja tai shamaani, jonka vastuulla on henkimaailman kanssa asiointi. Kyläshamaaneja on ilmeisesti ollut esi-ihmisten ajoista meidän aikaamme asti.

Shamaanikaan ei ole kuolematon. Siksi hänen oli välitettävä tietonsa jollekin oppilaalle, jotta tämä voisi aikanaan ottaa hänen paikkansa. Piti tuntea rohtokasvit ja oppia loitsut ja muut taikakeinot eri tarkoituksiin. Kylän tavallisella asukkaalla ei ollut edes aikaa paneutua tähän kaikkeen. Siksi shamaanista tuli kunnioitettu ja taitojensa vuoksi pelättykin yhteisön jäsen.

Alkukantaisessa yhteisössä on epäilemättä kerrottu tarinoita menneistä ajoista ja yhteisistä henkisistä ja muista käsityksistä. Jos joku tahtoi saada syvempää henkistä oppia, hänellä tuskin oli muuta keinoa kuin päästä shamaanin koulutettavaksi. Tähän ei voinut noin vain ilmoittautua, vaan shamaani valitsi, kenelle antaisi tietonsa. Opetukseen sisältyi kaiketi asioita, joita ei saanut kertoa kaikille. Henkisen opetuksen salaamisella on siten todella pitkä perinne.

 

Härän aikakausi ja salainen oppi

 

Kirjoitustaito keksittiin noin 5-6000 vuotta sitten aikana, jota sanotaan Härän aikakaudeksi. Vanhimpia lienevät mesopotamialaiset nuolenpääkirjoitukset. Egyptin hieroglyfit seurasivat niitä pian. Tunnemme siksi melko hyvin esimerkiksi munaisen Egyptin henkisiä käsityksiä ja jumalmaailmaa. Tiedämme, että silloiset valtakunnat olivat kyläyhteisöjä suurempia ja niissä oli erityinen pappisluokka. Sen tehtävänä oli toimittaa uhritoimituksia taatakseen jumalten suosion. Papit lukivat myös ennusmerkkejä sekä yleisiin että yksityisiin tarkoituksiin. Hallitsijan sotamenestys oli näistä epäilemättä tärkeimpiä. Tuona aikana on käytetty taikakeinoja ja harjoitettu noituutta, mustaa magiaa. Osan papistonkin toimista joutunee lukemaan tähän kategoriaan.

Länsimaisen esoteerisen perinteen mukaan Egyptissä vaikutti Härän ja Oinaan aikakausilla salaisia mysteerikouluja, joissa kerrotaan opetetun puhdasta Valon oppia. Oppi piti salata, jotta korkeata viisautta ei vapautuisi mustien maagien saataville. Mikäli salaiset koulut todella olivat niin suljettuja, kuin väitetään, niiden opeista on tuskin säilynyt kirjoitettuja aikalaisdokumentteja. Jos nyt tahdomme saada tietoa niistä, olemme myöhempien selvänäköisten muistelmien varassa.

Miksi opetuksen salaisuutta olisi voitu avata myöhemmin? Asianomaisethan ovat aikoinaan vannoneet, että eivät paljasta saamaansa tietoa. Ihmiskunta on kuitenkin kehittynyt Härän aikakauden jälkeen. Monet silloiset salaisuudet ovat nyt yleisesti tunnettuja. Osa sen ajan salaisuuksista koski aineen ja hengen suhdetta ja yhteistoimintaa. Tänä päivänä tiede ja toisaalta esoteerinen tutkimus on tuonut esiin tietoa, jota muinaisena aikana ei ollut saatavilla ainakaan vapaasti.

Useilta totuuden etsijöiltä jäivät opinnot aikanaan kesken. Heille jäi vielä opittavaa karman kiertokulussa. Nyt he etsivät uudelleen johdatusta kohti korkeampaa olemassaoloa. Muinaisen tiedon vapauttaminen palvelee heidän nykyistä kehitystään. Heillä voi myös olla jälleensyntymismuistissaan tietoa, jota he voivat nyt antaa yleisempään käyttöön. Vanhoista valoista vapautuminen on yksi Vesimiehen ajan kehitystehtävistä. Jos nyt tunnemme vetoa muinaisen Egyptin salaisuuksiin, meillä saattaa olla menneiden elämien yhteyksiä tuohon aikaan.

Koulutuksemme ei voi enää olla vain muinaisten mysteerikoulujen oppien toistamista. Vanhat opetukset on tuotava esiin, jotta ne voisivat uudistua nykyaikaan sopiviksi. Niissä oleva ajasta riippumaton viisaus on toki edelleen viisasta.

 

Kohti nykyaikaa

 

Astumme tulevaan aikaan menneisyydestä saamamme perinnön kanssa. Härän ajan perintö on kulkeutunut meille muuntuneena Oinaan ja Kalojen aikakausien läpi. Oinaan aikana tuli ja veri olivat keskeisessä asemassa uhritoimituksissa. Kalojen aika muunsi palvontamenoja mystiseen suuntaan. Joissakin kulttuureissa jopa ihmisuhrit säilyivät aina Kalojen aikakaudelle asti. Valon, viisauden ja rakkauden opetus on kuitenkin jatkunut osin salattuna, osin julkiseen uskontoon kätkettynä.

Tiedämme eniten julkisesta perinteestä, joka on kiteytynyt uskonnoiksi. Niillä on oppinsa, pappinsa ja rituaalinsa. Ne kertovat hyvästä elämästä ja viisaudesta tavalla, johon monet ihmiset voivat sitoutua tunteella. Haittana on vaara langeta oikeaoppisuuteen. Tämä johtaa helposti pitämään muita näkökulmia jopa suorastaan pahoina. Uskontojen merkitystä kansan sivistäjinä ei tule kuitenkaan vähätellä. Niiden ytimeen on kätketty korkeata valoa. Se on vain löydettävä.

Monet etsijät ovat kuitenkin tahtoneet tavoittaa vielä suuremman totuuden. Ymmärrettyään tietämättömyytensä he ovat etsineet opettajan. Intiassa tällaista opettajaa sanottiin guruksi. Tämä ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä hyviä guruja on aina ollut vähän. Sanottiin, että guru jo odottaa oppilasta silloin, kun tämä on valmis tulemaan hänen jalkojensa juureen. Gurua kunnioitettiin suuresti ja häntä saatettiin jopa palvoa jumalallisena olentona.

Löydettyään gurun oppilas vannoi valan, jolla hän sitoutui gurun alaisuuteen. Mikäli oppilas huomasi jälkeenpäin tehneensä huonon valinnan, vala saattoi sitoa häntä niin, että siitä voi vapautua vain gurun suostumuksella.

Noin 1900-luvun taitteessa ja hieman aikaisemmin syntyi lännessä virtauksia, jotka etsivät yhteyksiä itäisten ja läntisten ajattelutapojen välille. Erityisesti ne käsittelivät buddhalaisuuden ja hindulaisuuden sekä kristillisen ajattelun suhdetta. Tähän liittyi edellisinä vuosisatoina lännessä toimineiden salaseurojen ja vapaamuurariuden perinteitä. Tärkeinä pidettiin Valon Mestareiksi kutsuttujen suurten olentojen opetuksia. Näitä ruvettiin kanavoimaan henkimaailmasta. Aluksi  Mestareita kerrottiin kohdatuksi fyysiselläkin tasolla.

Nämä liikkeet erottivat kaikille tarkoitetun eksoteerisen eli ulkoisen opetuksen ja edistyneiden piirille tarkoitetun esoteerisen eli salaisen koulutuksen. Eettisyys oli oppilaan perusedellytys. Edistyneisyyttä hän saattoi osoittaa saamalla kokemuksia näkymättömästä maailmasta.

 

Tarjonnan runsaus

 

1900-luku avasi tietä tulevalle Vesimiehen ajalle. Yksi tähän liittyvä ilmiö on tieteen ja tekniikan voittokulku. Se kyseenalaisti aiempaa uskontojen hallitsemaa ajatusmaailmaa. Niin tekemällä se pakotti myös henkistä ajattelua tarkastelemaan perusteitaan.

Syntyi henkisiä liikkeitä, jotka usein seurasivat karismaattisia johtajia ja tunnettuja opettajia. Tällä tavoin uudetkin liikkeet toimivat yleensä edelleen Kalojen ajan tapaan, johtajavaltaisina ja omaan oppiinsa kiinnittyneinä.

Kautta 1900-luvun oli mukana koko perinteemme, kyläshamaaneista alkaen. Esiin nousi erilaisia joogan, meditaation, parannusmenetelmien ja elämäntapakokeilujen muotoja. Tarjolle ilmaantui eritasoisia opettajia, jotka kaikki ilmoittautuivat oikean johdatuksen antajiksi. Kaikki tämä osoitti, että monilla ihmisillä oli tarve löytää uutta, tutut uskonnot ja ajattelutavat ylittävää opastusta.

Nyt 2000-luvun alkupuolella on tarjolla runsaasti henkisiä liikkeitä, uskontoja ja molempien lahkoja. Tämä voi johtaa riskiin oikeaoppisuudesta tai kaupallisuudesta ja myös opettajan aseman väärinkäytöstä. Monesti opettajat ovat taloudellisesti riippuvaisia suosiostaan. He ovat toki ansainneet työstään saatavan kohtuullisen tulon. Vanha ohje on, että olemme saaneet viisauden ilmaiseksi, ja siksi sitä tulisi myös ilmaiseksi jakaa. Tämä soveltui aikaan, jona henkiset etsijät ryhtyivät munkeiksi tai nunniksi. Silloisessa yhteiskunnassa he saattoivat luottaa siihen, että munkinkaapu takasi heille tarpeellisen elannon almuina. Kuitenkin jo vanhassa Intiassa kerrotaan olleen tapana, että uuden oppilaan tuli maksaa gurulle vuoden elantoa vastaava summa.

Itäisistä perinteistä polveutuvia itsekasvatusmenetelmiä opetetaan nykyään laajoille joukoille. On lähes väistämätöntä, että joissakin tapauksissa keskitytään asioiden fyysiseen puoleen ja henkinen aspekti voi unohtua.

Tässä runsaudessa saattaa olla tarjolla koulutusta, joka soveltuu omaan kehitysvaiheeseemme. Voimme toisaalta eksyä myös harhateille. Nämäkin saattavat osoittautua vain mutkiksi, joiden kautta kuljettuamme olemme löytäneet viisautta, jota olisi muuten ollut vaikea tavoittaa. Aikaa harharetkiin tosin kuluu, joskus useitakin elämiä.

 

Mestarikanavoinnit

 

Henkistä opastusta kerrotaan tulevan korkeista lähteistä kanavoituna. Kanavointien lähteitä voivat olla esimerkiksi henkisten liikkeiden mestareiksi nimeämät olennot tai nimeltä tunnetut enkelit. Jotkut kanavoijat esiintyvät myös vähemmän tunnettujen olentojen nimissä. Tuo nimi saattaa kuulostaa houkuttelevalta ja eksoottiselta.  

Kanavoijana toimiva henkilö antaa lopullisen sanamuodon viestille riippumatta siitä, miten korkeata lähdettä hän kanavoi. Tämä voi tapahtua myös hänen alitajunnassaan. Silloin hän saattaa väittää saaneensa sanamuodonkin ylhäältä. Mestari osaa ottaa tämän rajoituksen huomioon. Kuulija tarvitsee erottelukykyä, sillä vastuu kanavoinnin hyväksymisestä mestarikanavoinniksi on kuulijalla.  

Korkea olento, joka ei ole luonamme fyysisellä tasolla, voi kertoa sanomansa meille vain, jos joku maailmassa elävä ihminen suostuu välittämään sen. Aidoilla mestarikanavoinneilla onkin suuri merkitys Valon opetuksen tuojina. Henkimaailmassa on kuitenkin myös häiriöenergioita. Siksi on tärkeää, että sekä kanavoija että hänen kuulijansa asettaa kanavoidun viestin sydämensä tunnon ja rakkauden testiin. Aito mestarikanavointi on rakkaudellinen, vaikka käsittelisi vaikeitakin asioita. Kanavointi on kanavoitavan, kanavoijan ja kuulijan yhteistyö. Vastuu jakautuu kaikille kolmelle.

Mestarikanavoinnit ovat myös siinä mielessä interaktiivisia, että niiden anti riippuu siitä, mitä olemme valmiita ottamaan vastaan. Mestareilla kerrotaan olevan saatavillaan monenlaisia tietoja, mutta he joutuvat odottamaan, mitä me keksimme kysyä. Emme toisaalta ole kypsiä sen paremmin yksilöinä kuin ihmiskuntanakaan tietämään kaikkea, mitä ehkä haluaisimme. Sellaista tietoa ei voi meille kertoa.

 

Kohti Vesimiehen ajan koulutusta

 

Elämme siirtymäaikaa Kalojen ajasta Vesimiehen aikaan. Tämä merkitsee, että koemme nyt molempien aikojen laatuun kuuluvia ilmiöitä. Kalojen ajalle oli luonteenomaista merten valloitus ja rikkauksien etsintä, mystiikkaan ja salaisuuden hiljaiseen maailmaan hakeutuminen, sekä tunnevoimainen, palvova ja jopa fanaattinen uskonnollisuus.

Vesimiehen aikana meitä näyttää odottavan tiedon, tieteen ja ajattelun vapautumien, uusien ideoiden tulva ja olosuhteiden nopeat muutokset. Ihmiskunta on kasvanut suuremmaksi kuin koskaan, ja odotettavissa on muuttoliikkeitä. Tästä seuraa todennäköisesti kansojen ja kielten sekoittumista. Vesimiehen aika kysyy meiltä joustavuutta ja muuntautumiskykyä. Tarvitsemme edessä olevanakin aikana laaja-alaista opastusta sekä arkisiin asioihin että hengen tielle.

Ehkäpä lopulta ymmärrämme, että henkinen koulutus alkaa jo kotona lapsuudessa. Se jatkuu koulussa, harrastuksissa, opinnoissa, ammatissa, toveripiireissä ja aikuisuuden perheissä. Kohtaamme kaikissa niissä opettajia, valmentajia, esikuvia ja ryhmän johtajia. He opettavat meille tietoja ja taitoja, käytöstä, elämää, hyvää ja pahaa. Näemme hyviä ja vähemmän hyviä esimerkkejä ja opimme erottelukykyä. Ennemmin tai myöhemmin havaitsemme toimivamme itse tällaisena oppaana. Kaikki tämä on henkisen opiskelun perustaa.

Jos tahdomme ja etsimme, saatamme kohdata myös niitä oppaita, jotka opastavat tietoiselle henkiseksi koetulle tielle. Heidän viisautensa tai sen puute vaikuttaa meihin suuresti.

Parhaat heistä ohjaavat itsenäiseen havainnointiin ja kuulemaan meissä olevaa viisautta ja tervettä järkeä. Tämä ei tarkoita, että meidän tulisi periaatteen vuoksi vastustaa opettajiamme, vaan että olemme itse vastuussa siitä, mitä opetuksia hyväksymme. Näinhän on ollut kautta aikojen. Uutta on, että opettajiksi tarjoutuvia on nyt paljon. Aikaisemmin oli kyse siitä, löytyisikö lainkaan opettajaa. Edelleen on haasteena löytää viisas opettaja, joka soveltuu oppilaan tasoon.

Perinteinen guru-oppilas-suhde sisälsi ajatuksen, että guru oli karmallisessa vastuussa rikkomuksista, joita oppilas teki hänen opettamillaan taidoilla. Siksi gurut pyrkivät valitsemaan oppilaansa ankarin kriteerein. Oppilas saatettiin myös erottaa ryhmästä pienenkin syyn takia. Tällainen käytäntö saattoi johtaa gurun jumalallisena pitämiseen. Se saattoi johtaa myös siihen, että oppilaan oli alistuttava kaikkiin gurun oikkuihin ja mielitekoihin.

Menneinä aikoina oppilas oli erittäin sitoutunut opettajaansa ja hänen ryhmäänsä. Tämä seikka on jo muuttunut tai ainakin muuttumassa. Uuden ajan vapauteen kuuluu, että henkinen opetus on vapaata sidoksista. Vesimiehen ajan ryhmät ovat avoimia, niissä voi olla mukana niin kauan kuin on tarpeen. Niistä voi vapaasti lähteä, ja niihin voi myös palata, ellei muuhun ole erityistä syytä. Tämä koskee myös henkistä koulutusta.

Nyt voimme myöntää, että henkinen opaskin on ihminen, jolla on kaikki ihmisen ominaisuudet ja olemisen tasot. Siksi häntä ei voi pitää erehtymättömänä. Tämä johtaa siihen, että vastuu opetuksesta ja sen seurauksista jakautuu molemmille, sekä opettajalle että oppilaalle.

Ehkäpä Karman Herrat ovat saaneet tarpeekseen entisistä guruista ja oppilaista, jotka palaavat heidän eteensä aina uudelleen väittämään, että heidän pitäisi hoitaa suhteidensa muiden sekasotkujen ohella toistensa karmallisia seuraamuksia.

Vesimiehen ajan tuulet puhaltavat eteemme runsasta viisauden tarjontaa ja siunausta, mutta myös virvatulia, joiden perään saatamme lähteä. Onkin lähes varmaa, että erehdymme joskus, myös opettajan valinnassa. Tämä voi toisaalta olla meille tarpeen oppiaksemme jotakin. Harhautumisia on kuitenkin helpompi korjata Vesimiehen ajan vapaudessa kuin perinteisen kiinteän opettaja-oppilas-suhteen vallitessa. Vapaus auttaa sekä oppilasta että opettajaa selviytymään mahdollisten haitallisten valintojen karmallisista seurauksista.

Vesimiehen ajan henkinen matka sujuu yhteistyöllä. Opettaja voi opettaa vailla kuvitelmaa siitä, että hän on parempi ihminen kuin oppilas. Opettajan ego voi muuten koitua hänelle suureksi kompastuskiveksi. Oppilas voi keskittyä opiskelemaan tarjolla olevaa viisautta ilman pelkoa. Opettaja ei myöskään tee oppilaan työtä. Hän voi vain tukea ja antaa neuvoja. Oppilas on tämän jälkeen vapaa katsomaan totuutta toisesta näkökulmasta.

Vesimiehen ajan haasteisiin kuuluu tunnistaa meille sopivat opettajat, tapasimmepa heidät fyysisillä tai hengen tasoilla. Tarvitsemme tähän erottelukykyä. Vastuullamme on löytää sisäinen, egoa korkeampi oppaamme. Tästä aukeaa suora yhteys korkeimmille tavoitettavissamme oleville tasoille.

Kun opimme vapaina liitämään Vesimiehen ajan vaihtuvissa tuulissa, olemme valmiita pohjustamaan viisautta, joka tulee kiteytymään myöhemmin, tulevana Kauriin aikana. Olkoon se korkeampaa kuin se, mitä olemme kuljettaneet mukanamme Härän ajalta tähän päivään asti!


(Takaisin)