Henkisestä opastuksesta                      (Takaisin)

Seppo Ilkka

Ihmiset ovat kautta aikain tarvinneet henkisiä opettajia ja elämänohjeita kehityksensä tueksi ja oppaaksi.  

Inkarnoituneena jumalana pidetty Krishna lupaa Intian pyhässä kirjoituksessa Bhagavad Gitassa: Aina kun hyve on katoamassa maailmasta, minä tulen uudelleen voittamaan hyveettömyyden. Kehityksemme ihmiskuntana on edistynyt horjahdellen. Olemme tarvinneet opastajia, jotka ovat näyttäneet tietä parempaan käyttäytymiseen ja viisauteen.

Suuret opettajat, kuten Zarathustra, Mooses, Gautama Buddha ja Jeesus Kristus ovat kukin omana aikanaan ja omassa kulttuurissaan tuoneet viisautta, jota aiemmat sukupolvet eivät olleet tavoittaneet. Heidän opetustensa voima on ylittänyt kulttuurien rajoja ja ulottunut tuhansien vuosien päähän.

Viisauden opettajien ja heidän opetuksensa päälle on kuitenkin voinut ikään kuin kasvaa vääristävä astraalinen kuori. Ihmiset ovat lisänneet opetuksiin fanaattisuutta ja muita niihin kuulumattomia tunteita. Usein on langettu oikeaoppisuuden ansaan. Olemme siksi tarvinneet aina uusia korkean viisauden opettajia. Aikakaudet ja kulttuurit ovat myös rajoittaneet sitä, mitä opettajat ovat voineet opettaa.

Tunnettujen opastajien ohella on kauan ollut salassa toimineita esoteerisia opetuslinjoja, joista parhaat ovat saaneet inspiraationsa korkeista Valon lähteistä. Astraalisella tasolla on kuitenkin häiriöenergioita, jotka saattavat pyrkiä houkuttamaan harhapoluille. Siksi etsijän on tärkeätä tunnistaa tarjolla olevan opetuksen laatu.

Nykyaikana maailmassa on paljon niitä, joille korkeamman opetuksen saaminen on ajankohtaista. Heitä on eri kansoissa ja he elävät monenlaisissa olosuhteissa. Aiemmin esoteerisena pidettyä opastusta on nyt saatavilla vapaasti, jotta se tulisi kaikkien tarvitsevien ulottuville. Realistinen havainto on, että sekä oppilaat että maailmassa toimivat opettajat ovat ihmisiä, joilla on sekä viisautta että puutteita. Jos ajattelemme oppaamme olevan henkimaailmassa, saamme tiedon hänen opetuksestaan niin sanottuna kanavana toimivan ihmisen välityksellä. Mahdollisesti olemme itse tuo ihminen. Emme voi vaatia, että tänne olisi syntynyt tai syntyisi meitä varten uusi jumalallinen inkarnaatio kertomaan, mitä aikaamme kuuluu. Nykyajan keskeisiä haasteita onkin oppia itse oivaltamaan, mikä on Valosta ja mikä ei. En tarkoita, että tulisi hylätä vanhoissa opetuksissa ja pyhissä kirjoituksissa oleva viisaus. Ihmiskunta on pyrkinyt viisauteen ja löytänytkin sitä. Meidän on silti itse ymmärrettävä, mitä viisaus on ja mikä ei ole enää ajankohtaista.

Vanhan Egyptin muisto

Yksi 1900-luvun henkisen kirjallisuuden klassikoista on Elisabeth Haichin Vihkimys -teos. Se on hänen selvänäköinen muistelmansa useiden elämien ajalta nykyaikaan asti. Lähtökohtana on astrologiselle Härän aikakaudelle sijoittuva elämä Egyptin faaraon tyttärenä ja puolisona, joka tahtoi saada vihkimyksen sen ajan mysteerikoulussa. Hän kertoo kuitenkin langenneensa vihkimyksen jälkeen, mikä johti useiden elämien mittaiseen jälleensyntymien ketjuun. Kiinnitän tässä kuitenkin huomiota hänen opettajaansa, jonka hän kertoo olleen nimeltään Ptahhotep.  

Ptah oli yksi tärkeimmistä muinaisen Egyptin jumalista. Hän oli luojajumala, jonka sanottiin luoneen maailman ajattelemalla. Hän toimi muissakin tehtävissä, kuten käsityöläisten ja arkkitehtien jumalana. Hotep merkitsee sopusoinnussa tai rauhassa olemista. Siten nimi Ptahhotep tarkoittaa sitä, joka on rauhassa Luojan kanssa.

Egyptiä noin vuosina 2414 2375 eKr. hallinneella faarao Djedkare Isesillä oli visiiri nimeltä Ptahhotep. Visiiri oli faaraon tärkein neuvonantaja ja hänen käskyjensä toimeenpanija. Hänen tehtävänsä vastaisi nykyaikana pääministeriä. Joissakin tapauksissa visiiri oli myös valtakunnan ylipappi. Emme tiedä, voiko ylipappi toimia myös mysteerikoulussa hierofanttina, salaisen viisauden opettajana ja vihkijänä. Faaraon ja visiirin keskinäinen suhde sopii kuitenkin yhteen Haichin kertomuksen kanssa, samoin se, että ajankohta on Härän aikakaudella. Ei kuitenkaan voi väittää varmuudella, että Vihkimys-teos puhuu juuri tästä faaraosta, hänen tyttärestään ja visiiristään.

Historiasta tiedetään kuitenkin, että Isesin visiirin Ptahhotepin kirjoittamaksi mainitaan kirja, jossa annetaan ohjeita hyvään elämään. Tätä ei kuitenkaan ole tarkoitettu salaisissa mysteerikouluissa opiskeltavaksi. Siitä on säilynyt monia katkelmia, koska sitä on aikanaan opiskeltu ja kopioitu paljon. Teos Ptahhotepin elämänohjeet on nykyajan näkökulmasta lyhyt, pikemminkin pitkä kirje. Tekstin englanninkielinen käännös mahtuu yhdeksälle A4-sivulle.

Erikoisen tästä kirjasesta tekee, että sen on väitetty olevan maailmanhistorian ensimmäinen tunnettu kirja. Aiemmaltakin ajalta Egyptistä on säilynyt katkelmia vastaavan kaltaisista teksteistä. Tämä teos on säilynyt jokseenkin kokonaisena. Sumerilaista perua olevan Gilgamesh-eepoksen varhaisimmat tunnetut versiot ovat noin vuosilta 2100 2000 eKr.

Ptahhotepin elämänohjeet on paljon vanhempi teos kuin nykyisten uskontojen pyhät kirjoitukset. Esimerkiksi Mooseksen on arveltu eläneen aikaisintaan noin 1500-luvulla eKr. Länsimaisten tutkijoiden mukaan Intian Veda-kirjat ovat ajalta 1000 1200 eKr. Monet intialaiset pitävät  Vedoja paljon vanhempina. Läntinen arvio perustuu kirjoitusten ajoittamiseen. Zarathustralaisten Avesta sijoittunee noin vuoteen 900 eKr. vaikka itse Zarathustran ajatellaankin eläneen paljon aikaisemmin. Perinteet ovat säilyneet suullisina ennen kuin niitä on kirjoitettu muistiin.

Ptahhotepin elämänohjeet

Ptahhotepin elämänohjeet on muodoltaan kirje, jossa vanha, 110-vuotias isä opastaa poikaansa ottamaan vastaan häneltä jäävät tehtävät. Seuraavassa on tiivistetysti esitettyinä joitakin esimerkkejä asioista, joita 4400 vuoden takainen isä tahtoi pojalleen opettaa.

"Älä ylpeile oppineisuudellasi. Puhu tietämättömälle samalla tavoin kuin viisaalle. Arvokas puhe on harvinaista, kuin orjatyttöjen löytämä smaragdi kivien joukossa."

"Väitellessäsi viisaampasi kanssa, kuuntele häntä äläkä suutu tai puhu ilkeästi. Jos hän on samanarvoinen kanssasi, esitä mielipiteesi ja pidä kiinni oikeudesta. Jos hän on alempiarvoinen, älä pilkkaa häntä, vaan jätä hänet äläkä sekoita hänen mieltään."

"Jos olet johtaja, pyri aina olemaan armollinen ja käyttäydy moitteettomasti. Pidä kiinni totuudesta ja ole oikeudenmukainen. Sitä, joka rikkoo lakia, on rangaistava. Petollinen ylittää rajansa, mutta tulva vie hänen rikkautensa. Älä aiheuta pelkoa ihmisille, sillä Jumala rankaisee niitä, jotka niin tekevät."

"Ota vastaan, mitä arvokkaampasi antaa sinulle. Älä tuijota häntä äläkä puhu ennen kuin hän antaa sinulle vuoron tai kysyy sinulta jotain. Vastaa silloin tavalla, joka on hänelle mieleen."

"Jos olet lähettiläs, toista täsmälleen, mitä isäntäsi tahtoi sanoa, älä lisää tai poista mitään. Pysy totuudessa äläkä aiheuta sanoillasi riitoja viestisi osapuolille. Älä kerro mitään, mitä sinulle on kerrottu luottamuksellisesti, olkoonpa kertoja ylhäinen tai alhainen."

"Jos olet alempiarvoinen, pyri viisaan miehen palvelukseen, niin toimesi ovat jumalalle mieluisia. Jos joudut sellaisen alaiseksi, joka on noussut arvossa, kunnioita häntä riippumatta hänen aiemmasta arvostaan."

"Älä hanki petollisuudella omaisuutta, joka ei kuulu sinulle. Älä edes himoitse sitä. Älä ole ahne."

Tähän tapaan ohjeet opastavat rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Monia ohjeita annetaan siitä, miten tulee käyttäytyä silloisen aikakauden yhteiskunnassa ja sen hallinnossa. Ylemmässä arvossa oleville tulee olla kuuliainen ja kohdella hyvin ja oikeudenmukaisesti omia alaisia. Entäpä naisen asema?  Ne harvat ohjeet, jotka edes jotenkin liittyvät tähän, antavat kuvan yhteiskunnasta, joka on miesten hallitsema.

"Ruoki ja vaateta vaimosi hyvin, voitele hänen väsyneet jäsenensä. Rakasta häntä pitäessäsi häntä käsivarsillasi. Ilahduta hänen sydäntään niin kauan kuin elät. Älä ole karkea, sillä häntä hallitaan lempeydellä enemmän kuin voimalla. Anna hänelle, mitä hän kaipaa, niin hän pysyy talossasi. Kohtele hyvin myös jalkavaimojasi."

"Varo seurustelua muiden miesten naisten kanssa. Tuhannet miehet ovat tuhoutuneet sillä tavoin. Hetken ilo johtaa vaikeuksiin. Seurauksena voi olla kuolema. Älä himoitse toisen vaimoa."

"Jos aiheutat häpeää naiselle, jonka sydän on ailahtelevainen, ja hänen kevytmielisen käytöksensä tiedetään olevan tilapäistä, ole hänelle ystävällinen äläkä aja häntä pois. Anna hänelle syötävää. Opastuksesi tulee suureen arvoon hänen harhailevalle sydämelleen."

Ptahhotepin elämänohjeiden loppuosassa korostetaan ohjeiden suurta merkitystä ja niiden noudattamisen tärkeyttä. Erityisesti painotetaan sitä, että ohjeet on edelleen annettava seuraaville sukupolville muuttamatta niistä piirtoakaan.

Salainen opetus

Jos kirjoitetun historian Ptahhotepia verrataan Elisabeth Haichin kirjan Ptahhotepiin, nähdään heidän opetustensa olevan varsin eri tasoisia. Historiallinen Ptahhotep on koonnut kirjaansa ohjeita, jotka todennäköisesti ovat olleet olemassa suullisena ja osin kirjoitettunakin perinteenä ennen häntä. Emme edes tiedä, onko hän nimissään olevan kirjan todellinen kirjoittaja. Joka tapauksessa nämä elämänohjeet sisältävät paljon kestävää yleisinhimillistä elämänkokemusta ja viisautta. Monet tämän kirjan ohjeet ovat siirtyneet lähes sellaisinaan nykyäänkin harjoitettujen uskontojen pyhiin kirjoihin.

Vihkimys-kirjan Ptahhotep sen sijaan on selkeästi hierofantti, salassa pidetyn henkisen tiedon opettaja. Opetus on myös esitetty tavalla, joka on meidän aikanamme helposti ymmärrettävissä. Elisabeth Haich on tulkinnut taitavasti akaasisesta muistista löytynyttä tietoa nykyajan kielelle. Mikäli kyseessä on sama henkilö, Ptahhotep on osannut hyvin erottaa julkisen roolinsa Vihkimys-kirjan tietäjästä, joka pystyi katsomaan asioita tavoilla, jotka olivat paljon edellä hänen omaa aikaansa.

Voidaan ajatella, että nimeen Ptahhotep kätkeytyy viesti opettajien ketjusta, joka on säilyttänyt ja kehittänyt muinaisten mysteerikoulujen opetusta. Mysteerikoulujen opettajien on pitänyt olla rauhassa Jumalan kanssa. Ptahhotep ei ole vain henkilön nimi vaan se on tehtävän nimi: Jumalopettaja.

Paljon Ptahhotepia  myöhemmin vaikutti Intiassa tarunomainen opettaja nimeltä Shankaracharya. Shankara on jumalnimi, joka tarkoittaa Shivaa tietämättömyyden poistajan ominaisuudessa. Acharya tarkoittaa opettajaa. Niinpä Shankaracharya on jumalopettaja. Tänä päivänä Intiassa on neljä ashramia, työhuonetta tai luostaria, joiden johtajat esiintyvät edelleen nimellä Shankaracharya. Heidän sanotaan olevan tällä hetkellä eläviä opettajia ketjuissa, jotka alkuperäinen Shankaracharya on aloittanut vihkimällä oppilaitaan tehtävään.

Kun puhutaan ikuisista totuuksista ja mysteerikouluista, saatetaan helposti ajatella, että niiden perustajat ovat olleet yli-ihmisiä, joiden opetukseen ei ole enää mitään lisättävää. Nähdäkseni näin ei ole, vaan koulujen yhtenä tehtävänä on ollut kehittää viisauden ymmärtämistä ja näkemystä Totuudesta. Jos noiden koulujen opettajat ovat jääneet vain toistamaan saamiaan opetuksia, ja vaatimaan ehdotonta pysymistä niissä, koulut ovat menettäneet elävyytensä ja lopulta kuihtuneet pois, kuolleet.

Kaikille avoimeen opetukseen kuuluvien Ptahhotepin elämänohjeiden vaatimus, että niistä ei saa sanaakaan muuttaa, on tietyllä tavalla kuoleman ohje: Se kangistaa opetuksen kaavoihin, jotka karkottavat elämän. Vastaava ohje sisältyy hyvin moniin uskonnollisten ja muiden aatteiden perusteksteihin.

Salainen opetus on selviytynyt ja jatkunut kautta vuosituhansien vainoista huolimatta, koska kaikkina aikoina on ollut itsenäisesti ajattelevia ja eettisesti korkealla tasolla olevia ihmisiä. Joitakin tiedon jyväsiä on ehkä unohdettu. Jos niissä oli jotain, joka tulisi muistaa, ne tulevat palautumaan käyttöömme. Unohtaminen antaa niille mahdollisuuden vapautua vanhoista rasitteista ja muuntua muotoon, joka on uuteen aikaan sopivampi.

Muinaisessa Egyptissä annettiin esoteerista opetusta äärimmäisen salaisuuden suojassa. Salaisuuden paljastajaa uhattiin kuolemalla. Esoteerinen opetus on tänä päivänäkin salaista. Paradoksaalista on, että salaisuutta suojaa nykyään opetuksen äärimmäinen julkisuus ja tarjonnan runsaus. Löydämmekö jalokiven hiekkalaatikosta? Tämä tarjoaa opintojemme kaikissa vaiheissa mahdollisuuksia kulkea harhaan. Korkea salaisuus voi olla niin ilmeinen, että hukkaamme sen monimutkaisiin etsintäyrityksiin. Jeesuksen kerrotaan sanoneen, että ihmiset tulevat kulkemaan opettajan luota toisen luo, mutta eivät löydä häntä sieltä, missä hänen väitetään olevan. Tunnistaaksemme Korkeimman meidän on purettava harhan verkko, johon olemme tahtoneet kietoutua. Tämä on korkean salaisuuden suoja, joka on tehokkaampi ja lempeämpi kuin vanhojen mysteerikoulujen käyttämät ehdottomat kiellot. Emme sitä paitsi tiedä, oliko muinaisilla kouluilla aina edes hallussaan avaimia Korkeimman luo.

Osa tarjolla olevasta henkisestä opetuksesta on meille avuksi. Olemme itse vastuussa edistymisestämme, mutta tarvittaessa meitä tuetaan. Saamme tukea useammilta suunnilta, erilaisilta opettajilta. Jotkut heistä eivät edes esiinny henkisen opettajan hahmossa, vaan tulevat vastaan arkielämässä. Jotkut eivät ehkä ole lainkaan fyysisellä tasolla. Etsiessämme opastajia tarvitsemme sydämen tuntoa siitä, mikä on arvokasta opittavaksi, mihin huomiomme kannattaa juuri nyt kiinnittää.

(Takaisin)