Henkisyyden monet haasteet (Takaisin)

Seppo Ilkka

Henkinen etsijä joutuu tiellään monien valintojen eteen. Hänen suurimpana haasteenaan on usein valita suhtautumistapansa kohtaamiinsa asioihin.

Ihmiset etsivät korkeampaa olemassaoloa ja kehitystä. Perinteiset ajatustavat ovat pitäneet tavoitteena pääsyä Taivaaseen, Paratiisiin, Jumalan tai jumalten luokse, valaistumista tai vapautumista jälleensyntymien ketjusta tms. Viimeisten parin vuosisadan aikana monet läntisetkin ajattelijat ovat omaksuneet käsityksen sielun kehitystiestä, joka johtaa useiden jälleensyntymien kautta yhä korkeampaan viisauteen ja lopulta henkiseen mestaruuteen. Jo antiikin suuret filosofit Sokrateen johdolla ajattelivat näin, mutta ajattelu johti sittemmin lännessä toiseen suuntaan.

Nähdäkseni yksilö kehittyy henkisesti vain aloittamalla olemassa olevasta tilanteesta, olkoonpa kehityksen päämäärä miten korkea tahansa. Siten hänen tulisi löytää ne toimet ja ajatustavat, jotka ovat hänelle sopivia. Ei siis ole olemassa kaikille etsijöille soveltuvaa samanlaista kehitystietä. Tarkastelen seuraavassa muutamia kysymyksiä, jotka saattavat olla haasteellisia henkisellä tiellä.

Tarjonnan runsaus

Haasteenamme on tunnistaa, mikä meille on parasta tällä hetkellä. Totuuden nälkä on suuri, ja sitä ravitsemaan pyrkiviä tahoja on monia. On tarjolla perinteisiä uskontoja, itäisiä ja läntisiä oppeja, kehon ja sielun harjoitus- ja parannusmenetelmiä ja henkisiä oppisuuntia. Näissä kaikissa on monia lahkoja ja ryhmiä.

On mahdollista, että etsintämme johdattaa meidät seuraamaan jotakin tällaista opastusta. Näillä oppailla voi olla näkemystä Totuudesta, ja he saattavat auttaa meitä kehityksessämme. Monet heistä ja heidän seuraajistaan tekevät antaumuksellista työtä pyrkien myös auttamaan muita. Miten löytäisimme meille sopivan oppaan? Tarvitsemmeko opasta? Näihin kysymyksiin ei ole yleispätevää vastausta. Vain oma sydämemme tietää, mitä tarvitsemme.

Saatamme myös ohjautua tutkimaan polkuja, joilta joudumme palaamaan. Tällöin voi olla kyse siitä, että egomme innostuu luulemaan, että joku opettaja tai oppisuunta voisi suoraan johtaa meidät vapauteen ja valaistumiseen. Jos taas opettajamme kuvittelee voivansa tehdä niin, hänen egonsa on ehkä saanut hänet luulemaan liikoja itsestään.

Emme voi siirtää vastuuta kehityksestämme kenenkään muun harteille. Opettajamme voivat opettaa meille monia taitoja ja tietoja, mutta meidän on itse oivallettava totuus. Opettajamme voivat antaa meille virikkeitä, jotka auttavat meitä näkemään tarkemmin, mutta jää meidän vastuullemme, avaammeko silmämme.

Oikeat opit

Olemme eläneet uskontojen ja muiden ideologioiden maailmassa tuhansia vuosia. Olemme saaneet oppia siitä, että aina jossakin on taho, joka tietää, miten asiat ovat. Olemme tottuneet tukeutumaan oikeana pitämäämme oppiin ja olemme tahtoneet alistaa myös muut sen alle. Olemme myös luoneet perinteisten uskontojen ohelle ja tilalle ”uuden ajan” oikeita oppeja. Olemme tottuneet kiistelemään opeistamme.

Totuuden sijasta olemme usein olleet kiinnostuneita totuutta koskevista teorioista. Emme ole aina rohjenneet astua avoimelle tielle, jossa sydämemme valo on ainoa tienviitta. Emme ole aina tahtoneet ymmärtää, että kanssakulkijalla on oma ovensa, johon vain hänellä on avaimet. Olemme usein pyrkineet pakottamaan hänetkin polulle, jota olemme kuvitelleet oikeaksi.

Noudatamme myös lukemattomia oikeita oppeja jokapäiväisessä elämässämme. Näitä ovat esim. sosiaaliset käytöstavat, yhteiskunnan säännöt tai niiden vastustaminen, omat tapamme toimittaa arjen askareita jne. Voimme havaita itsessämme tällaisten oppien olemassaolon esim. siitä, että meitä harmittaa, kun joku muu toimii toisella tavoin.

Henkisyys ja raha

Joissakin perinteissä on ajateltu, että henkistä tietä kulkevien ihmisten olisi vetäydyttävä maailmasta. Idän kulttuureissa kunnioitetaan tänäkin päivänä munkkeja tai nunnia, jotka hankkivat elantonsa kerjäämällä.

Länsimaissa tällainen elämäntapa ei juuri tule nykyaikana kysymykseen. Joskus saatetaan tosin suorastaan edellyttää, että henkinen opetus ei saisi maksaa mitään. Toisaalta vakavasti otettavat henkiset opettajat eivät yleensä vaadi työstään liian suurta hintaa.

Opettajilla on kuitenkin oikeus saada tekemästään työstä kohtuullinen korvaus. Tilannetta helpottaisi, jos henkisen opastajan elanto olisi turvattu muulla tavoin, mutta aina tämä ei toteudu. Valitettavaa on, jos raha tulee henkiselle opettajalle opetuksen sisältöä tärkeämmäksi.

Köyhyys ei tee kenestäkään henkistä, eikä varallisuus estä henkisyyttä keneltäkään. Molemmat voivat asettaa haasteita henkisyydelle. Toisaalta teemme rahan avulla luomistyötä tässä maailmassa. Jos käytämme sitä Pyhänä rahana, voimme tuottaa siunausta kaikille.

Henkinen kehitys ja henkimaailma

Henkistä kehitystä saatetaan pyrkiä mittaamaan sillä, onko henkilöllä ns. yhteys henkimaailmaan. Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Ensimmäinen kysymys on, mitä tarkoitamme henkimaailmalla. Toinen kysymys on, voimmeko luottaa sieltä saataviin viesteihin.

Henkimaailmaa on kuvattu monin tavoin. Kaikki henkimaailman kuvaukset ovat kuitenkin joidenkin fyysisessä maailmassa elävien tai eläneiden henkilöiden käsityksiä tai kokemuksia henkimaailmasta ja sen ilmiöistä. Siten muiden vastuulle jää valita, mitä he pitävät uskottavana. Tämä vaatii erottelukykyä.

Sen mukaan, mitä useat luotettavina pidetyt lähteet kertovat, henkimaailmassa on monenlaisia asukkaita. Monet uskovat, että siellä on sieluja, joiden maallinen elämä on päättynyt. Edelleen siellä ajatellaan olevan enkeleitä ja jumalolentoja, mutta myös ns. pimeän puolen edustajia.

Monet henkimaailman tutkijat ovat kertoneet, että henkimaailmassa on monia tasoja ja monia olentoluokkia. Yksi näistä on luonnonhenkien taso, jonka olennot huolehtivat luonnon toimintojen sujumisesta. Heitä on useita tyyppejä ja laatuja. Heillä on syvää tietoa siitä, mikä on luonnolle hyväksi, ja tietoinen ihminen voi saada heiltä tätä ymmärrystä. Ihminen voi myös auttaa luonnon henkiä ja olla yhteistoiminnassa heidän kanssaan.

Toinen taso on astraalisten henkien taso. Tämä taso kuvastaa oikein ymmärrettynä kokijan tunnemaailmaa ja yleistäkin maailman tilaa. Siellä esiintyy kaikkien inhimillisten tunteiden, halujen ja ajatusten synnyttämiä ajatusmuotoja ja symbolisia kuvia. Aina ei ole helppo tavoittaa, mikä noiden symbolien takana oleva todellisuus on. Nukkuessamme tietoisuutemme on tavallisen unennäön aikana usein astraalitasolla. Ns. kirkasunet ovat eri asia. Niiden aikana saatamme saada väläyksiä korkeammilta olemassaolon tasoilta.

Astraalisilla hengillä voi olla kauniita tai pelottavia muotoja, ja ne voivat myös luoda houkutuksia, jotka osoittautuvat tyhjiksi. Ne saattavat esiintyä jonakin tuntemanamme henkilönä. Ne saattavat mairitella egoamme. Kun ihmiselle herää kykyä tavoittaa ei-aineellisia tasoja, hänen sanotaan saavan yleensä ensin kosketuksen astraalitasolle. Vanhassa joogaopetuksessa tästä tasosta on puhuttu harhan valtamerenä, jonka yli kokelaan on päästävä löytääkseen Totuuden.

Kohdatessamme astraalitason olentoja, kohtaamme omia tunteitamme ja luomuksiamme. Olemme nimittäin yksilöinä ja ihmiskuntana luoneet astraalitason olentoja. Itse luominamme ne säteilevät samaa Valoa kuin me. Tuo Valo on perimmältään lähtöisin korkeimmilta jumalallisilta tasoilta.

Ihmisen asema henkimaailmassa

On kuitenkin olemassa korkeampia henkimaailman tasoja, joilla asustaa Valon enkeleitä ja Mestariolentoja, kehittyneitä sieluja ja henkisiä oppaita. Jos tahdomme tavoittaa heidän tasonsa, saamme opastusta, joka vie kehitystä eteenpäin. Tärkeä merkki siitä, että olemme tekemisissä tämän tason kanssa, on vapaan tahdon kunnioittaminen. Todelliset Valon oppaat eivät määrää meitä mihinkään. He antavat neuvoja ja niitäkin vain, mikäli tahdomme kuulla. Heidän toiminnastaan puuttuu mahtipontisuus ja heidän auktoriteettinsa perustuu yksinomaan Totuuden voimaan. Sydämemme tunnistaa heissä Totuuden, Valon ja Rakkauden. Heidän ei tarvitse esittäytyä meille oudoilla nimillä. Heidän viestinsä, missä muodossa se tuleekin, puhuu puolestaan.

Meissä ihmisissä ovat mukana kaikki nämä tasot, alimmasta ylimpään. Ratkaisemme vapaalla tahdollamme, millä niistä toimimme. Olemme itse ihmisinä henkimaailman asukkaita. Voimme kohdata muita ihmisiä ja enkeleitä kaikilla henkitasoilla. Emme kuitenkaan välttämättä ole tietoisia kaikista näistä tasoista ja kohtaamisista. Mikä saa meidät kohtaamaan toisen ihmisen henkitasolla? Sieluja vetävät erityisen vahvasti yhteen rakkauden ja vihan tunteet. Jokainen on kuitenkin tehnyt oman luomistyönsä esim. astraalitasolle. Siksi tämä taso ja pari sitä korkeampaakin tasoa ovat varsin henkilökohtaisia yksilön kannalta.

Voisi melkein sanoa, että kullakin ihmisellä on oma henkimaailmansa. Hänellä on siellä edelleen vapaa tahto, ja hän on sen luoja. Toisen ihmisen kohtaaminen tällä tasolla oikeastaan edellyttää yhteisen kokemuksen tai tunteen olemassaoloa. Siksi eri tutkijoillakin voi olla henkimaailmasta varsin erilaisia kokemuksia ja tulkintoja. Kukin heistä on itse luonut sinne sisältöä.

Elämme täällä aikamme ja siirrymme sitten henkimaailmaan, kukin omaan suuntaansa. Miksi maailma ei hajoa siihen? Koossapitävä voima on Rakkaus, joka vaikuttaa korkeimmilta henkitasoilta käsin. Niillä tasoilla olemme kaikki ykseydessä, yhtä.

Toinen koossapitävä tekijä on fyysinen taso ja sen tarjoamat monille yhteiset kokemukset. Tapaamme tosin tälläkin tasolla niitä, joiden kanssa meillä jo on yhteistä, mutta olemme samalla tahtovina ja toimivina mukana monissa yhteisöissä. Nämä tuovat meille lisää kontakteja. Nykyaikainen tiedonvälitys on laajentanut valtavasti tietoisuutemme piiriä ja tuonut siten näkyviin sen yhteisvastuun, joka meillä on koko ihmiskunnasta ja asumastamme planeetasta. Tällä tavoin korkein Valo ohjaa meitä ymmärtämään ykseyttä materian kautta.

Olenko pelkkää valoa?

Meissä on kaikki tunteet ja kaikki mahdollisuudet. On turha kuvitella, että meissä ei ole vihaa, pelkoa, kateutta, mustasukkaisuutta tai muita tunteita, joita olemme tottuneet pitämään ”negatiivisina”.

Emme voi ohittaa omia tai maailman ongelmia unohtamalla ne ja linnoittautumalla omaan kirkkauteemme. Jos tahdomme olla hyödyksi maailman Valoon nostamisessa, haasteenamme on tuoda valoa pimeyteen. Tämä edellyttää pimeyden havaitsemista.

On nähtävä, että maailmassa tapahtuu asioita, joita voi perustellusti kutsua pahoiksi, ja saatamme kohdata raskaita henkisiä energioita. Haasteenamme on ajatella ja toimia tarkoituksenmukaisesti näissäkin tilanteissa omassa Valon keskuksessamme pysyen. Nämä ovat kehityksemme testikohtia. Emme selviä niistä pakenemalla omaan erinomaisuuteemme.

Henkiset kokemukset

Esim. meditaatiossa saatamme kokea erilaisia tuntemuksia, energioita tai valoa tai voimme ehkä kokea havaitsevamme henkimaailmaan kuuluvia asioita. Saatamme jopa kilpailla siitä, kenen kokemukset ovat vaikuttavimpia.

Emme voi mitata henkistä kehittyneisyyttämme henkisillä kokemuksilla tai niiden puutteella. Henkisiä kokemuksia voi tulla, jos tarvitsemme niitä oman kehityksemme tueksi tai voidaksemme olla jossakin asiassa avuksi muille. Se taso meissä, joka kehuskelee henkisillä kokemuksilla tai henkiopettajilla, on egomme. En tarkoita, että ego olisi jotenkin ”huono” osa meissä, sillä vain ei ole täyttä ymmärrystä siitä, mitä olemuksemme sielu- ja henkitasot ovat.

Mystiikan ihannointi

Henkiset etsijät ovat tottuneet ihailemaan mystikoita, joilla ajatellaan olevan suora yhteys jumalallisille tasoille. Tämä voi johtaa kuvitelmaan, että henkinen kehitys olisi pakoa maailmasta jollekin korkeana pidetylle tasolle. Näin ajattelemalla unohdamme, että todellinen kehityksemme tapahtuu arjessa, jokapäiväisessä maallisessa elämässämme. Olemmeko eettisiä, rakastammeko, annammeko anteeksi? Henkinen kehitys ei ole pakoa todellisuudesta.

Onko henkinen tie vaikea?

Kehityksen tien vaikeudesta on puhuttu niin paljon, että sitä saatetaan pitää lähes varmana totuutena. Uskomalla vaikeuteen luomme vaikeutta; emme ainakaan vähennä sitä. Kehitymme kuitenkin, jos kuljemme eteenpäin, kohtaamme haasteemme sitä mukaa kuin niitä tulee ja olemme rakkaudellisia. Tähän voi sisältyä tai olla sisältymättä vaikeuksia. Jos taas valitsemme vapaalla tahdollamme tien, joka ei ole meille sopiva, edessämme on todennäköisesti vaikeuksia, jotka osoittavat, että on syytä palata parempaan suuntaan.

Olenko korkealle kehittynyt?

Egomme tahtoisi usein olla suuri ja mahtava olento. Lähtiessämme tietoisesti etsimään henkistä tietä, emme jätä egoamme minnekään. Se pysyy mukanamme ainakin niin kauan kuin elämme tässä maailmassa, olimmepa millaisessa henkisessä koulutuksessa tahansa. On aivan luonnollista, että egomme tahtoo kuvitella olevansa korkealle kehittynyt ensimmäisestä käymästämme henkisestä kurssista tai lukemastamme kirjasesta alkaen.

Sielu- ja henkitason olemuksemme tietää tämän ja rakastaa silti egoamme. Siksi voisimme suhtautua egoomme ymmärtäväisellä huumorilla, kun se taas nostaa ylpeänä päätään. Asiassa on se paradoksi, että henkisellä tasolla olemme kaikki mahtavia olentoja, mutta tätä ei mitata egon tuntemalla tavalla.

On paradoksaalista, että sielun ja hengen tasoilla olemme jo valmiita, olemme jo kehittyneitä, valaistuneita. Osaammeko katsoa toista ihmistä ja nähdä hänet jo valaistuneena? Jos emme, meillä on vielä opittavaa. Oppikenttänämme on arkipäivä, sen haasteet ja kohtaamiset, maailman näkeminen sellaisena kuin se on, elämä itse kaikessa monimuotoisuudessaan.

 (Takaisin)