Miten henkinen kehitys ilmenee?         (Takaisin)

Seppo Ilkka

Kun ihminen kiinnostuu henkisyydestä, hän tahtoisi usein edistyä nopeasti, saavuttaa jotakin, joka nostaisi hänet tavallisesta maailmasta Hengen korkeuksiin. Hän joutuu kuitenkin kohtaamaan merkittäviä haasteita. Jokainen meistä kohtaa haasteensa yhdessä egonsa, itsekkään minänsä kanssa. Hyvä lukija, meillä molemmilla, sekä sinulla että minulla, on tuollainen ego. Kukaan tässä maailmassa elävä henkilö ei ole siitä vapaa. Sillä on taipumus pitää itseään kehittyneenä tai vähätellä taitojaan. Tavallisesti se tekee näitä molempia. Tämä johtaa helposti virhearviointeihin, joista vapautuminen edellyttää tietoisena olemista ja erottelukykyä.

Ensimmäinen kysymys on, mitä henkisellä kehittymisellä tarkoitetaan. Eri etsijöillä on tähän monia vastauksia, joista ei voi sanoa, että yksi on oikea ja muut vääriä. Jotkut seuraavat tunnettuja uskontoja tai muita filosofioita, jotkut kieltävät henkisyyden kokonaan. Yleensä on kysymys siitä, mikä on kullekin yksilölle ajankohtaista juuri nyt. Kaikki varteenotettavat käsitykset henkisestä kehittymisestä sisältävät kuitenkin eettisen tason kohentamisen. Asian yksityiskohdista on olemassa monia koulukuntia ja oppeja. Yleensä niihin sisältyy huomionarvoisia seikkoja, mutta monesti niissä voi olla myös erilaisia ylilyöntejä ja dogmaattisuutta. Niistä voi myös synnyttää mitä mehukkaimpia oppiriitoja. Ns. uuden ajan opit eivät tässä suhteessa eroa perinteisistä uskonsuunnista.

Jos ajattelemme, että ihminen pitkällä tähtäimellä kehittyy henkisesti, näemme, että yksi elämä todella antaa kokemusta joistakin elämään kuuluvista asioista. Vaatii kuitenkin melkoista itsemme yliarviointia, jos kuvittelemme saavuttavamme "täydellisyyden" sen aikana. Ajattelen, että olemme mukana hyvin pitkäaikaisessa kehityksessä. Toisaalta nykyinen elämä on ainoa, josta voimme olla varmoja. Siksi se on avainasemassa myös pitemmässä kehityksessä. Meitä vie eteenpäin tai taaksepäin vain se, mitä teemme, tunnemme ja ajattelemme nykyhetkessä. Tämä on tavallaan paradoksaalista: Menneisyytemme lukemattomista elämistä ja vuosisadoilta kulminoituu ohikiitävään nykyhetkeen, jossa kylvämme siemenet tuleviin elämiin. Joka tapauksessa kehitys tapahtuu nykyhetkessä, riippumatta siitä, mitä uskomme tai olemme uskomatta ihmisen kohtalosta pitkällä tähtäimellä.

Ajattelen, että egon ohella ihmisen kokonaisuuteen kuuluu korkeampia olemuspuolia, joista lähin on sielu. Sielun  kautta saamme ymmärrystä sitäkin korkeammilta Hengen tasoilta. Ajattelen, että ihmisen maallinen persoonallisuus muodostuu hänen egonsa ja sielunsa yhteistoiminnasta. Yleensä ego hallitsee persoonaa, mutta henkisen kehittymisen myötä se tulee yhä paremmin tietoiseksi sielun tuomasta viisaudesta ja rakkaudesta. Vaikka ego on itsekeskeinen, se ei ole ihmisen "paha" puoli, vaan käsitys "minästä". Se on ajatuksen tuote, joka osaa toimia tässä maailmassa. Sielu tarvitsee egoa voidakseen tuoda virikkeensä käytännön tasolle.

Kehittyneisyyttämme voisi siten kuvata se, missä määrin sielun vaikutus tulee todeksi arkisessa elämässämme. Tämä on olennaista. Ei riitä, että pakenemme egon kuvitelmaan siitä, että olemme hyviä ja puhtaita sieluja, joiden ei muka tarvitse välittää maallisista asioista. Toinen keskeinen kehitystä osoittava seikka on se, missä määrin löydämme oman tietoisuutemme ja otamme vastuun vapaasta tahdostamme. Ei kuitenkaan kannata kuvitella, että egomme osaisi mitata, miten kehittyneitä olemme.

Käytäntö, se mitä teemme ja ajattelemme tässä maailmassa, osoittaa henkisen laatumme. Nykyaika ongelmineen tuo monia tilaisuuksia auttamiseen ja palvelemiseen. Ojennammeko airon nostaaksemme veden varassa olevan veneeseen vai lyömmekö sillä häntä? Vai soudammeko vain pois pelastaaksemme edes ne, jotka jo ovat täydessä veneessä? Yleensä tilanteet eivät ole näin dramaattisia, mutta teemme päätöksiä jatkuvasti. Ne ovat henkisyyden todellisia mittareita. Testit eivät ole helppoja ja tulevat yleensä yllättäen. Emme voi lykätä vastuuta kenellekään. Mitä sydäntunteemme sanoo päätöksistämme?

(Takaisin)