Henkisyys
ja rauha (Takaisin)
Seppo Ilkka
Uuden ajan henkisyys tavoittelee
rauhaa ja harmoniaa. Miten tämä voisi toteutua maailmassa, joka näyttää
edelleen olevan kietoutunut sotien ja väkivallan verkkoon?
Ihmisten
ikiaikaisiin toiveisiin kuuluu rauha, jossa voisi elää turvassa ja vapaudessa.
Tämä on monina aikoina näyttänyt vain haavekuvalta. 1900-luvun suurten sotien
jälkeen on maailmassa ollut sadoittain aseellisia konflikteja, sotia ja
sisällissotia. Tällaisia on käynnissä myös tätä kirjoittaessani. Henkinen
näkemys puhuu rauhasta ja harmoniasta. Miten tämä on sovitettavissa realiteettien
kanssa? Kuka on vastuussa väkivallasta? Miten väkivallasta voisi vapautua?
Henkisissä
kirjoituksissa esiintyy väitteitä, joiden mukaan ihmiskunta olisi kokenut kultaisia
rauhan aikoja. Mikäli niitä on ollut, ne ovat niin kaukaisia, ettei niistä ole
dokumentteja. Jos pyrimme vapautumaan aseiden ikeestä, joudumme muuttamaan
käytäntöjä, joihin olemme tottuneet lukemattomien sukupolvien aikana.
Valta ja väkivalta
Valtiot
ylläpitävät asevoimia. Tähän johtaa käsitettävä logiikka: Ellemme varustaudu,
tulee maahan jokin ulkopuolinen armeija. Sen jälkeen olisimme vailla määräysvaltaa
omista asioistamme. Tästä syystä sotavoimien vähentäminen ei ole helppoa. Aseista
luopuminen edellyttäisi kansojen välistä luottamusta.
Sukujen ja
heimojen reviireitä on kauan jaettu aseiden avulla. Myös yksilöiden välisiä
riitoja on saatettu ratkoa väkivaltaisesti. Yhteisöissä on noussut johtoon
yksilöitä, joilla on ollut voimaa ja taktista taitoa. Nykyisten valtioiden
lähtökohtana on ollut sukujen ja heimojen kudos, joka on sulautunut yhteisen
hallinnon alaiseksi. Yhdistyminen on monesti tapahtunut sotaisasti.
Yhteiskuntien
sota- ja poliisivoimien valta on paljolti nojannut aseisiin. Pelkkä asevoiman
olemassaolo on saattanut riittää pelottamaan naapureita hyökkäämästä.
Hallitsijan aseet ovat pelottaneet kansalaisia pysymään uskollisina. Lain
säätelemä poliisitoimikin saattaa käyttää aseellista voimaa tehtävissään.
Yhteisön
olemassaolo ja sen jäsenten eloon jääminen on saattanut riippua siitä, että sen
asevoima on riittänyt torjumaan hyökkääjän pyrkimykset. Sota on opettanut
ihmisille uhrautumisen henkistä
periaatetta: Voi olla olemassa niin korkeita tarkoituksia, että ihminen on
valmis uhraamaan jopa henkensä tai terveytensä.
Sotiminen on
toisaalta johdattanut ihmisiä olemaan raakoja toisiaan kohtaan, ryöstämään ja
tuhoamaan. Jopa arvostetuista henkisistä opettajista, kuten Sokrateesta, on kuitenkin kerrottu,
että he ovat osallistuneet sotiin ja osoittaneet niissä urheutta.
Terrorismi
Nykyaikana
on esiintynyt ns. terrorismia, joka pyrkii päämääriinsä väkivallan avulla.
Vastuullisen hallituksen ei ole helppo torjua tätä pelkästään rauhanomaisin
keinoin. Jo asianomaisten vangitseminen tai vaarattomaksi tekeminen sisältää
helposti väkivaltaa.
Terrorismi
saattaa olla seurausta jonkin ihmisryhmän tuntemasta katkeruudesta syrjinnän
tai alistamisen takia. Tällaisessa tapauksessa terrorismia voisi yrittää
hillitä kuulemalla tuon ryhmän oikeutettuja toiveita ja korjaamalla epäkohtia.
Ei ole syytä
antaa sillä tavoin periksi, että terrorismin avulla voisi saada läpi mitä
tahansa vaatimuksia. Kovat otteet tulisi kuitenkin rajata mahdollisimman
vähiksi. Vahingonteon estäminen riittää.
Diktaattorit ja vapauttajat
Myös valtakuntien
hallitukset saattavat harjoittaa terrorismia joitakin ihmisiä tai kansanryhmiä
kohtaan. Näin voi käydä erityisesti diktatorisesti hallituissa yhteiskunnissa. Monissa
tapauksissa jokin kansanryhmä on ollut toisen kansan alistama. Tällöin on
saattanut syntyä vapautusliikkeitä, joiden on usein ollut vaikea saavuttaa
tavoitteitaan muuten kuin aseiden avulla.
Historiassa
on esimerkkejä tapauksista, joissa kansa on päässyt eroon diktaattoreistaan
vasta ulkopuolisen sotilaallisen väliintulon jälkeen. Tällöin syntyy kysymys siitä,
antaako vapauttaja vapauden, vai ryhtyykö se uudeksi hallitsijaksi.
Neuvottelut ja rauhaan pakottaminen
Vaikka
Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnassa saattaa olla puutteita, osoittaa
ihmiskunnan kehittymistä jo se, että tällainen järjestö on olemassa. Kansat
tarvitsevat areenan, jolla voidaan sopia yhteisistä pelisäännöistä, joilla konflikteja
voidaan sovitella. Yhteistyö on uuden ajan kantavia voimia. Se avaa tietä Maan
edistymiseen ja henkiseen nousuun.
Keskustelu
kansojen ja niitä edustavien hallitusten tai muiden johtajien välillä kuuluu
tärkeimpiin rauhaan johtaviin keinoihin. Neuvottelut voivat olla vaikeita,
mutta niiden avulla on mahdollista saavuttaa ymmärrystä ja kunnioitusta osapuolten
välille.
Viime
aikoina on turvauduttu myös ns. rauhaan pakottamiseen. Kaikissa tapauksissa ei
ole onnistuttu saavuttamaan oikeudenmukaista rauhaa neuvottelemalla, vaan YK on
ryhtynyt sotilaalliseksi osapuoleksi kiistoihin. Tarkoituksena on kuitenkin
päästä tilanteeseen, jossa aseita ei tarvita ja ihmiset voivat ryhtyä elämään
rauhassa. Jos tahdomme tukea rauhantyötä, on nähdäkseni hyväksyttävä tosiasiat.
Näihin kuuluu, että ihmiskunnalla on vielä opittavaa.
On
hyväksyttävä, että maailmanrauhan saavuttaminen on monimutkainen prosessi niin
kauan kuin egotaso ohjaa pääasiallisesti ihmisten toimintaa. Itsekkäät edut
voivat johtaa ristiriitoihin, joista jotkin saattavat purkautua aseellisiksi
yhteenotoiksi. Eräs tällainen etu on aseiden valmistajien pyrkimys hankkia
kauppavoittoja aseita myymällä.
Rauhan saarekkeet
Nykyisessä
maailmantilanteessa on merkillepantavaa, että jotkin alueet tuntuvat olevan
erityisen räjähdysalttiita, kun taas joillakin alueilla rauha on jatkunut pitkään.
Pohjola ja keskinen Eurooppa ovat esimerkkejä alueista, joissa kansojen
yhteinen tahto on auttanut säilyttämään rauhan jo kohta 70 vuotta. Merkittävää on,
että tämä on saavutettu demokratiaan ja ihmisoikeuksien tunnustamiseen
perustuvalla tavalla.
Rauhan saarekkeet
ovat tärkeitä planeettamme kehityksessä kohti kestävää rauhaa. Ne antavat
toivoa ja ymmärrystä siitä, että rauha on saavutettavissa oleva olotila
niillekin, jotka vielä joutuvat elämään sodan tai väkivaltaisen hallinnon varjossa.
On tärkeätä, että kansojen vapauteen perustuva rauhan tila on saanut ensin
vakiintua joissakin maissa. Näistä se voi levitä laajemmalle.
Tarvitaanko aseita?
Ihmiskunta
on käyttänyt aseita sekä metsästykseen että sotimiseen niin kauan kuin
muistamme. Olemme havainneet, että ne aiheuttavat hävitystä ja murhetta. Siksi
on luonnollista kysyä, voitaisiinko niistä luopua.
Tähän joutuu
vastaamaan, että aseita tarvitaan niin kauan kuin maailmassa on ryhmiä, jotka
tahtovat alistaa muita valtansa alle aseiden avulla. Aseista luopuminen voisi
tarkoittaa alistumista aseiden mielivaltaan. Tästä syystä maailma voi
irrottautua aseistautumisesta vain asteittain. Tämä edellyttää kansojen ja
pienempienkin yhteisöjen keskinäistä luottamusta ja arvostusta sekä hallitusten
että ns. tavallisten ihmisten tasoilla. Yhteiskunnallisen epätasa-arvon ja
köyhyyden poistamiseksi tehtävällä työllä on tässä tärkeä osuus.
Resonanssin laki
Olen
käsitellyt edellä aseistautumisen ja rauhan ongelmaa yhteiskuntien ja
valtioiden tasolla. Emme tahtoisi sodan ja väkivallan olevan luonnonlaki, jolle
ei mahda mitään. Voiko yksilö tehdä jotain
rauhan edistämiseksi maailmassa?
Vastaus
tähän on, että yksilö on avainasemassa. En tarkoita vain niitä yksilöitä, jotka
tekevät näkyvää ja arvokasta rauhantyötä sovittelijoina ja neuvottelijoina,
vaan myös tavallisia kansalaisia. Sodan ja rauhan siemenet kasvavat jokaisen
ihmisen tunteissa ja mielessä. Se, että tavallisen ihmisen ajatukset ovat niin
tärkeitä, perustuu resonanssin lakiin.
Jotta
ymmärtäisimme tämän, on katsottava olemassaoloamme ykseyden näkökulmasta: Värähtelemme olemassaolon kentässä kukin
omalla tavallamme omine ajatuksinemme ja tunteinemme. Näistä koostuu maailman
tilanne. Jos monet värähtelevät samaan tahtiin, syntyy resonanssia, joka voimistaa
yksilöiden impulssit voimaksi, jonka on purkauduttava toimintana.
Jos olemme
tavoittaneet korkeampia olemuspuoliamme, jos olemme valmiita laulamaan sielumme
laulua, on värähtelyssämme voimaa. Tämä tarkoittaa, että henkisellä tiellä
edistyneillä on keskimääräistä suurempi vastuu tunteistaan, ajatuksistaan ja
sanoistaan.
Jos vaikkapa
vain kuvittelemme olevamme henkisesti
edistyneitä, otamme itsellemme vastuuta maailman rauhasta. Se tarkoittaa, että
jos sallimme itsellemme sisäisen kaaoksen, se voi resonanssin lain mukaan
purkautua ulkoisena kaaoksena. Jos sydämessämme on rauha, sillä on voimaa auttaa
ihmisten mieliä rauhoittumaan siellä, missä tunteet ovat kärjistyneitä. Resonanssin
laki voi siirtää nämä vaikutukset kauas fyysisestä elinpiiristämme.
Mitä
voisimme tehdä kantaaksemme tätä vastuuta? Tunteidemme ja ajatustemme
pakottaminen ”hyviksi” ja ”oikeiksi” tai niiden kieltäminen ei auta. Niin
tekemällä sulkisimme silmämme todellisuudelta ja kaaoksemme saisi esteettä
vaikuttaa maailman ilmapiiriin alitajuntamme kautta. Parempi on myöntää oma kaaoksemme silloin,
kun sitä esiintyy, olla siitä tietoinen ja antaa rakkauden hoitaa sen. On parempi
hyväksyä, että meissä on vihaa ja pelkoa, nähdä niihin sisältyvät prosessit ja
antaa niiden kirkastua.
Menneisyys ja karma
Jos
hyväksymme ajatuksen yksilön monista elämistä, joissa hän hankkii oppia eri
ilmiöistä, on ilmeistä, että emme voi julistautua vapaiksi osallisuudesta
sotaan ja väkivaltaan. Ykseyden ja resonanssin lakien mukaan emme voi väittää
olevamme niistä vapaita edes tässä elämässä, vaikka emme olisikaan olleet
konkreettisesti sellaisessa mukana. Nähdäkseni tämä on paras lähtökohta, jos
tahdomme vapautua kylvämästä kaaosta maailmaan.
Ihmiskunta
on kauan harjoitellut karman lain
mukaan toimimista. Tämä on kiteytynyt Hammurabin
lakiin: ” Silmä silmästä, hammas
hampaasta”. Väkivaltaiset tekomme ovat näin palautuneet meille viimeistään
jossakin myöhemmässä elämässä. Tämä on ehkä tarkoittanut tiettyä
oikeudenmukaisuutta, mutta siinä on ollut sellainen haittapuoli, että
vapautuminen väkivallan ja vastaväkivallan kierteestä on tullut vaikeaksi.
Uuden ajan
henkisiin periaatteisiin kuuluu keskeisenä armon
laki. Tämä tarkoittaa, että kaikki, myös väkivalta, voidaan lopulta antaa
anteeksi. Siksi riittää, että vahingon tekijöitä vain estetään jatkamasta
vahingontekoa. Anteeksianto ja anteeksi saaminen voivat edellyttää korjaavia
toimenpiteitä ja katumusta. Tämä saattaa tarkoittaa vankeutta niille, joilla on
vielä oppimista väkivallasta irrottautumisessa. Haagin sotarikostuomioistuin,
joka ei jaa kuolemantuomioita, on uuden ajan ilmiö, joka avaa tietä armon lain
yleiselle käytölle.
Yksilötasolla
on hyvä lähtökohta havaita ja myöntää, että meissä esiintyy väkivaltaa. En
tarkoita, että kaikki harrastaisimme tappelua, ryöstämistä tai raiskaamista. Käyttäydymme
monesti tavoilla, joilla sivuutamme toisten tarpeet, olemme tunteettomia ja
rakkaudettomia. Saatamme vihata joitakin ihmisiä tai ihmisryhmiä. Kun lähdemme
antamaan anteeksi maailmassa esiintyvää väkivaltaa, on hyvä aloittaa omasta
väkivaltaisuudestamme. Vasta sitten olemme valmiita armahtamaan sotarikollisia.
Kansallishenkien asema
Sodat ovat
usein syttyneet kansojen kiistellessä asuinalueista tai muista syistä. Monesti
hallitsijat ovat valmistelleet kansalaisia tulevaan sotaan ylistämällä oman
kansan hyvyyttä ja suuruutta ja mustamaalaamalla vastapuolta. Tällaista kansallistuntoa
ohjaa nationalismin henki, joka on
eri asia kuin kansallishenki.
Kansallishenki
on korkea Valon enkeli, jonka tehtävänä on kehittää kansansa pyrkimystä
rauhaan, rakkauteen ja harmoniaan ja kohottaa sen sivistystä ja yhteisvastuuta
planeetan hoitamisesta. Eri kansojen kansallishenget ovat keskenään ystäviä,
vaikka kansat sotisivatkin. Sellaisessa tilanteessa niiden tehtävänä on suojata
omia kansojaan ja opastaa niitä rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen. Kansallishenki
on kuitenkin sidottu toimimaan ihmisten vapaan tahdon puitteissa, eikä se voi
määrätä mahdollista sotaa loppumaan. Se voi inspiroida asioista päättäviä
henkilöitä etsimään rauhaa, jos nämä tahtovat kuulla sen ääntä. Kansallishengen
tehtäviin kuuluu tukea kansan tervettä itsetuntoa. Tämä sisältää muiden
kansojen ja niiden oikeuksien kunnioittamisen.
Meillä
ihmisillä on vastuu siitä, kumman kutsumme oppaaksemme, kansallishengen vai
nationalismin hengen. Nationalismin henki on olento, jonka tehtäviin kuuluu
saattaa kansat toteuttamaan karmallisia läksyjään. Nationalismin hengen
johtaessa kansa vapauttaa vanhaa karmaansa. Sillä tavoin nationalismilla on
koulutustehtävä. Tällöin saattaa helposti syntyä uutta vaikeata karmaa, joka
olisi taas tulevaisuudessa purettava. Jos kuitenkin riittävän suuri osa
kansasta tahtoo seurata kansallishenkeä, syntyy tilanne, jossa uuden
kansallisen karman syntyminen jää vähiin. Urheilukilpailut ovat esimerkki
tavasta, jolla nationalismin hengen ja kansallishengen yhteistoiminta voi
purkaa kansojen välistä tunnekarmaa varsin turvallisella tavalla.
Rauha luonnossa
Ihmisten
sodat ja muu väkivalta ovat järkyttäneet suuresti luontoa sekä fyysisellä että
luonnonhenkien tasolla. Luonnonhenkien tehtäviin kuuluu luoda ja ylläpitää
luonnon toimintojen edellytyksiä näkymättömiltä tasoilta käsin. Järjetön
väkivalta aiheuttaa näissä olennoissa surua ja pelkoa. Ne saattavat väistyä syrjään
tai masentua, jolloin ne eivät kykene hoitamaan tehtäviään täysipainoisesti.
Jos olemme
valmiita havaitsemaan vallitsevaa ilmapiiriä, saatamme tuntea sodan aiheuttamia
traumoja vielä vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen jälkeen taistelupaikoilla. Tämä
johtuu osaksi luonnonhenkien masennuksesta, osittain ihmislähtöisistä
henkisistä jäämistä. Kauhujen muisto, jonka ihmiset voivat tuntea, kertautuu
tällaisilla paikoilla ja palaa ylläpitämään pelkoa luonnonhenkitasolla. Tästä
syystä sotien muistomerkeillä ja sotamuseoilla on kaksinainen vaikutus:
toisaalta ne varoittavat ihmisiä tekemästä samoja tekoja uudelleen, toisaalta
ne saattavat haitata luonnon palautumista normaalitilaan. Miten voisimme auttaa
luontoa selviytymään näistä muistoista?
Ajalla on
yleensä parantava vaikutus, mutta saattaa olla, että sitä tarvitaan runsaasti.
Ihmisten tekemä jälleenrakennustyö ja muu sodan jälkien korjaaminen on
merkittävä apu myös luonnolle. Se osoittaa luonnonhengille, että ne voivat
palata rohkeasti toimintaan.
Luonnonhenkien
olemus on ilo ja rakkaus. Siksi voimme auttaa niitä yllättävän helposti: On
vain saatava ne vakuuttumaan, että ne voivat palata normaaliin olotilaansa.
Voimme tehdä tämän lähestymällä niitä tietoisesti rauha, ilo ja rakkaus
sydämessämme. Näiden tunteiden on oltava aitoja. Luonnonhenget ottavat ilolla
vastaan siunauksemme, ja ovat välittömästi valmiita unohtamaan niitä painaneet
energiat.
Vanhoilla
taistelutantereilla ja vastaavissa paikoissa voi myös esiintyä siellä
menehtyneiden ihmisten sielujen sirpaleita ja astraalitason olentoja, jotka
ovat lähtöisin ihmisten kärsimyksistä, pelosta ja vihasta. Voimme ohjata
sielujen sirpaleita palaamaan keskukseensa, sen sielun yhteyteen, josta ne ovat
järkyttyneinä jääneet irralleen. Voimme käskeä astraaliolentoja väistymään ja
luovuttamaan energiansa Valolle. Voimme käyttää apuna puhdistavaa Violettia
Liekkiä. Tämä kaikki on syytä tehdä Kristuksen nimessä.
Vanhoja
taistelupaikkoja tai muun väkivallan tapahtumapaikkoja on maailmassa todella
paljon, niin ahkerasti on ihmiskunta näitä asioita harjoittanut. Niitä on syytä
lähestyä herkästi, valmiina kohtaamaan ne tunteet, jotka eivät vielä ole
neutraloituneet ajan myötä. Tärkeätä on säilyttää rauha omassa sydämessämme ja tietoisuudessamme,
olkootpa menneisyyden muistot miten kauheita tahansa. Tärkeätä on ymmärtää,
että meissä itsessämme on tuon menneen väkivallan kaikuja ja siemeniä.
Julistaessamme anteeksiantoa, annamme samalla itsellemme anteeksi.
Entä
luonnossa esiintyvä väkivalta? Jotkin eläimet syövät kasveja, toiset eläimet
puolestaan näitä, jotkin sekä kasveja että eläimiä. Fyysinen elämä perustuu
ravinnon saantiin, ja sillä on oikeutus luonnon kiertokulussa ja tasapainon
ylläpitämisessä. Siksi kasvit tuottavat siemeniä ja eläimet jälkeläisiä paljon
enemmän kuin olisi tarpeen, jos ne olisivat Maan ainoita asukkaita.
Ravintoketjut kuuluvat luonnon toimintaan eivätkä aiheuta ongelmia
luonnonhengille. Ihmisilläkin on oikeus syödä. Ihmisen vastuulla on kuitenkin
huolehtia niiden eläinten hyvinvoinnista ja kasvien kasvuoloista, joita hän kasvattaa
ravintona käyttääkseen.
Dynaaminen rauha
Jotkut
puhuvat siitä, että planeetallamme on nyt ainutlaatuinen tilaisuus kohota
korkeammalle henkisyyden tasolle. Tämä riippuu meistä ihmisistä, siitä valitsemmeko
vapaalla tahdollamme Valon. Jos valitsemme, se merkitsee myös Rauhan valintaa.
Rauha, joka voi kestää, on oikeudenmukainen, siinä ei ole voittajia ja voitettuja. Siinä ei ole alistajia eikä alistettuja. Se ei ole kuoleman rauha, vaan elämän rauha, dynaaminen rauha. Elävä rauha etsii oikeata toimintaa, joka kumpuaa rakkaudesta. Niin kauan kuin egomme johtaa meitä, sitä on vaikea saavuttaa. Se voi kuitenkin syntyä ja olla meissä, jos sallimme sen tulla. Uuden ajan dynaamisella rauhalla ei ole tunnettua esikuvaa tai valmista käsikirjoitusta, meidän tehtävämme on luoda se alati uutena, hetkestä hetkeen. Avainasemassa on, että osaamme rakastaa omaa rauhattomuuttamme, omaa rakkaudettomuuttamme, omaa väkivaltaisuuttamme. Rakkaus pesee veritahrat käsistämme. Resonanssin laki voi silloin lähettää rauhan impulssit planeetan siunaukseksi.