Henkisyys ja rauha (Takaisin)

Seppo Ilkka

Uuden ajan henkisyys tavoittelee rauhaa ja harmoniaa. Miten tämä voisi toteutua maailmassa, joka näyttää edelleen olevan kietoutunut sotien ja väkivallan verkkoon?

Ihmisten ikiaikaisiin toiveisiin kuuluu rauha, jossa voisi elää turvassa ja vapaudessa. Tämä on monina aikoina näyttänyt vain haavekuvalta. 1900-luvun suurten sotien jälkeen on maailmassa ollut sadoittain aseellisia konflikteja, sotia ja sisällissotia. Tällaisia on käynnissä myös tätä kirjoittaessani. Henkinen näkemys puhuu rauhasta ja harmoniasta. Miten tämä on sovitettavissa realiteettien kanssa? Kuka on vastuussa väkivallasta? Miten väkivallasta voisi vapautua?

Henkisissä kirjoituksissa esiintyy väitteitä, joiden mukaan ihmiskunta olisi kokenut kultaisia rauhan aikoja. Mikäli niitä on ollut, ne ovat niin kaukaisia, ettei niistä ole dokumentteja. Jos pyrimme vapautumaan aseiden ikeestä, joudumme muuttamaan käytäntöjä, joihin olemme tottuneet lukemattomien sukupolvien aikana.

Valta ja väkivalta

Valtiot ylläpitävät asevoimia. Tähän johtaa käsitettävä logiikka: Ellemme varustaudu, tulee maahan jokin ulkopuolinen armeija. Sen jälkeen olisimme vailla määräysvaltaa omista asioistamme. Tästä syystä sotavoimien vähentäminen ei ole helppoa. Aseista luopuminen edellyttäisi kansojen välistä luottamusta.

Sukujen ja heimojen reviireitä on kauan jaettu aseiden avulla. Myös yksilöiden välisiä riitoja on saatettu ratkoa väkivaltaisesti. Yhteisöissä on noussut johtoon yksilöitä, joilla on ollut voimaa ja taktista taitoa. Nykyisten valtioiden lähtökohtana on ollut sukujen ja heimojen kudos, joka on sulautunut yhteisen hallinnon alaiseksi. Yhdistyminen on monesti tapahtunut sotaisasti.

Yhteiskuntien sota- ja poliisivoimien valta on paljolti nojannut aseisiin. Pelkkä asevoiman olemassaolo on saattanut riittää pelottamaan naapureita hyökkäämästä. Hallitsijan aseet ovat pelottaneet kansalaisia pysymään uskollisina. Lain säätelemä poliisitoimikin saattaa käyttää aseellista voimaa tehtävissään.

Yhteisön olemassaolo ja sen jäsenten eloon jääminen on saattanut riippua siitä, että sen asevoima on riittänyt torjumaan hyökkääjän pyrkimykset. Sota on opettanut ihmisille uhrautumisen henkistä periaatetta: Voi olla olemassa niin korkeita tarkoituksia, että ihminen on valmis uhraamaan jopa henkensä tai terveytensä.

Sotiminen on toisaalta johdattanut ihmisiä olemaan raakoja toisiaan kohtaan, ryöstämään ja tuhoamaan. Jopa arvostetuista henkisistä opettajista, kuten Sokrateesta, on kuitenkin kerrottu, että he ovat osallistuneet sotiin ja osoittaneet niissä urheutta.

Terrorismi

Nykyaikana on esiintynyt ns. terrorismia, joka pyrkii päämääriinsä väkivallan avulla. Vastuullisen hallituksen ei ole helppo torjua tätä pelkästään rauhanomaisin keinoin. Jo asianomaisten vangitseminen tai vaarattomaksi tekeminen sisältää helposti väkivaltaa.

Terrorismi saattaa olla seurausta jonkin ihmisryhmän tuntemasta katkeruudesta syrjinnän tai alistamisen takia. Tällaisessa tapauksessa terrorismia voisi yrittää hillitä kuulemalla tuon ryhmän oikeutettuja toiveita ja korjaamalla epäkohtia.

Ei ole syytä antaa sillä tavoin periksi, että terrorismin avulla voisi saada läpi mitä tahansa vaatimuksia. Kovat otteet tulisi kuitenkin rajata mahdollisimman vähiksi. Vahingonteon estäminen riittää.

Diktaattorit ja vapauttajat

Myös valtakuntien hallitukset saattavat harjoittaa terrorismia joitakin ihmisiä tai kansanryhmiä kohtaan. Näin voi käydä erityisesti diktatorisesti hallituissa yhteiskunnissa. Monissa tapauksissa jokin kansanryhmä on ollut toisen kansan alistama. Tällöin on saattanut syntyä vapautusliikkeitä, joiden on usein ollut vaikea saavuttaa tavoitteitaan muuten kuin aseiden avulla.

Historiassa on esimerkkejä tapauksista, joissa kansa on päässyt eroon diktaattoreistaan vasta ulkopuolisen sotilaallisen väliintulon jälkeen. Tällöin syntyy kysymys siitä, antaako vapauttaja vapauden, vai ryhtyykö se uudeksi hallitsijaksi.

Neuvottelut ja rauhaan pakottaminen

Vaikka Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnassa saattaa olla puutteita, osoittaa ihmiskunnan kehittymistä jo se, että tällainen järjestö on olemassa. Kansat tarvitsevat areenan, jolla voidaan sopia yhteisistä pelisäännöistä, joilla konflikteja voidaan sovitella. Yhteistyö on uuden ajan kantavia voimia. Se avaa tietä Maan edistymiseen ja henkiseen nousuun.

Keskustelu kansojen ja niitä edustavien hallitusten tai muiden johtajien välillä kuuluu tärkeimpiin rauhaan johtaviin keinoihin. Neuvottelut voivat olla vaikeita, mutta niiden avulla on mahdollista saavuttaa ymmärrystä ja kunnioitusta osapuolten välille.

Viime aikoina on turvauduttu myös ns. rauhaan pakottamiseen. Kaikissa tapauksissa ei ole onnistuttu saavuttamaan oikeudenmukaista rauhaa neuvottelemalla, vaan YK on ryhtynyt sotilaalliseksi osapuoleksi kiistoihin. Tarkoituksena on kuitenkin päästä tilanteeseen, jossa aseita ei tarvita ja ihmiset voivat ryhtyä elämään rauhassa. Jos tahdomme tukea rauhantyötä, on nähdäkseni hyväksyttävä tosiasiat. Näihin kuuluu, että ihmiskunnalla on vielä opittavaa.

On hyväksyttävä, että maailmanrauhan saavuttaminen on monimutkainen prosessi niin kauan kuin egotaso ohjaa pääasiallisesti ihmisten toimintaa. Itsekkäät edut voivat johtaa ristiriitoihin, joista jotkin saattavat purkautua aseellisiksi yhteenotoiksi. Eräs tällainen etu on aseiden valmistajien pyrkimys hankkia kauppavoittoja aseita myymällä.

Rauhan saarekkeet

Nykyisessä maailmantilanteessa on merkillepantavaa, että jotkin alueet tuntuvat olevan erityisen räjähdysalttiita, kun taas joillakin alueilla rauha on jatkunut pitkään. Pohjola ja keskinen Eurooppa ovat esimerkkejä alueista, joissa kansojen yhteinen tahto on auttanut säilyttämään rauhan jo kohta 70 vuotta. Merkittävää on, että tämä on saavutettu demokratiaan ja ihmisoikeuksien tunnustamiseen perustuvalla tavalla.

Rauhan saarekkeet ovat tärkeitä planeettamme kehityksessä kohti kestävää rauhaa. Ne antavat toivoa ja ymmärrystä siitä, että rauha on saavutettavissa oleva olotila niillekin, jotka vielä joutuvat elämään sodan tai väkivaltaisen hallinnon varjossa. On tärkeätä, että kansojen vapauteen perustuva rauhan tila on saanut ensin vakiintua joissakin maissa. Näistä se voi levitä laajemmalle.

Tarvitaanko aseita?

Ihmiskunta on käyttänyt aseita sekä metsästykseen että sotimiseen niin kauan kuin muistamme. Olemme havainneet, että ne aiheuttavat hävitystä ja murhetta. Siksi on luonnollista kysyä, voitaisiinko niistä luopua.

Tähän joutuu vastaamaan, että aseita tarvitaan niin kauan kuin maailmassa on ryhmiä, jotka tahtovat alistaa muita valtansa alle aseiden avulla. Aseista luopuminen voisi tarkoittaa alistumista aseiden mielivaltaan. Tästä syystä maailma voi irrottautua aseistautumisesta vain asteittain. Tämä edellyttää kansojen ja pienempienkin yhteisöjen keskinäistä luottamusta ja arvostusta sekä hallitusten että ns. tavallisten ihmisten tasoilla. Yhteiskunnallisen epätasa-arvon ja köyhyyden poistamiseksi tehtävällä työllä on tässä tärkeä osuus.

Resonanssin laki

Olen käsitellyt edellä aseistautumisen ja rauhan ongelmaa yhteiskuntien ja valtioiden tasolla. Emme tahtoisi sodan ja väkivallan olevan luonnonlaki, jolle ei mahda mitään. Voiko yksilö tehdä jotain rauhan edistämiseksi maailmassa?

Vastaus tähän on, että yksilö on avainasemassa. En tarkoita vain niitä yksilöitä, jotka tekevät näkyvää ja arvokasta rauhantyötä sovittelijoina ja neuvottelijoina, vaan myös tavallisia kansalaisia. Sodan ja rauhan siemenet kasvavat jokaisen ihmisen tunteissa ja mielessä. Se, että tavallisen ihmisen ajatukset ovat niin tärkeitä, perustuu resonanssin lakiin.

Jotta ymmärtäisimme tämän, on katsottava olemassaoloamme ykseyden näkökulmasta: Värähtelemme olemassaolon kentässä kukin omalla tavallamme omine ajatuksinemme ja tunteinemme. Näistä koostuu maailman tilanne. Jos monet värähtelevät samaan tahtiin, syntyy resonanssia, joka voimistaa yksilöiden impulssit voimaksi, jonka on purkauduttava toimintana.

Jos olemme tavoittaneet korkeampia olemuspuoliamme, jos olemme valmiita laulamaan sielumme laulua, on värähtelyssämme voimaa. Tämä tarkoittaa, että henkisellä tiellä edistyneillä on keskimääräistä suurempi vastuu tunteistaan, ajatuksistaan ja sanoistaan.

Jos vaikkapa vain kuvittelemme olevamme henkisesti edistyneitä, otamme itsellemme vastuuta maailman rauhasta. Se tarkoittaa, että jos sallimme itsellemme sisäisen kaaoksen, se voi resonanssin lain mukaan purkautua ulkoisena kaaoksena. Jos sydämessämme on rauha, sillä on voimaa auttaa ihmisten mieliä rauhoittumaan siellä, missä tunteet ovat kärjistyneitä. Resonanssin laki voi siirtää nämä vaikutukset kauas fyysisestä elinpiiristämme.

Mitä voisimme tehdä kantaaksemme tätä vastuuta? Tunteidemme ja ajatustemme pakottaminen ”hyviksi” ja ”oikeiksi” tai niiden kieltäminen ei auta. Niin tekemällä sulkisimme silmämme todellisuudelta ja kaaoksemme saisi esteettä vaikuttaa maailman ilmapiiriin alitajuntamme kautta. Parempi on myöntää oma kaaoksemme silloin, kun sitä esiintyy, olla siitä tietoinen ja antaa rakkauden hoitaa sen. On parempi hyväksyä, että meissä on vihaa ja pelkoa, nähdä niihin sisältyvät prosessit ja antaa niiden kirkastua.

Menneisyys ja karma

Jos hyväksymme ajatuksen yksilön monista elämistä, joissa hän hankkii oppia eri ilmiöistä, on ilmeistä, että emme voi julistautua vapaiksi osallisuudesta sotaan ja väkivaltaan. Ykseyden ja resonanssin lakien mukaan emme voi väittää olevamme niistä vapaita edes tässä elämässä, vaikka emme olisikaan olleet konkreettisesti sellaisessa mukana. Nähdäkseni tämä on paras lähtökohta, jos tahdomme vapautua kylvämästä kaaosta maailmaan.

Ihmiskunta on kauan harjoitellut karman lain mukaan toimimista. Tämä on kiteytynyt Hammurabin lakiin: ” Silmä silmästä, hammas hampaasta”. Väkivaltaiset tekomme ovat näin palautuneet meille viimeistään jossakin myöhemmässä elämässä. Tämä on ehkä tarkoittanut tiettyä oikeudenmukaisuutta, mutta siinä on ollut sellainen haittapuoli, että vapautuminen väkivallan ja vastaväkivallan kierteestä on tullut vaikeaksi.

Uuden ajan henkisiin periaatteisiin kuuluu keskeisenä armon laki. Tämä tarkoittaa, että kaikki, myös väkivalta, voidaan lopulta antaa anteeksi. Siksi riittää, että vahingon tekijöitä vain estetään jatkamasta vahingontekoa. Anteeksianto ja anteeksi saaminen voivat edellyttää korjaavia toimenpiteitä ja katumusta. Tämä saattaa tarkoittaa vankeutta niille, joilla on vielä oppimista väkivallasta irrottautumisessa. Haagin sotarikostuomioistuin, joka ei jaa kuolemantuomioita, on uuden ajan ilmiö, joka avaa tietä armon lain yleiselle käytölle.

Yksilötasolla on hyvä lähtökohta havaita ja myöntää, että meissä esiintyy väkivaltaa. En tarkoita, että kaikki harrastaisimme tappelua, ryöstämistä tai raiskaamista. Käyttäydymme monesti tavoilla, joilla sivuutamme toisten tarpeet, olemme tunteettomia ja rakkaudettomia. Saatamme vihata joitakin ihmisiä tai ihmisryhmiä. Kun lähdemme antamaan anteeksi maailmassa esiintyvää väkivaltaa, on hyvä aloittaa omasta väkivaltaisuudestamme. Vasta sitten olemme valmiita armahtamaan sotarikollisia.

Kansallishenkien asema

Sodat ovat usein syttyneet kansojen kiistellessä asuinalueista tai muista syistä. Monesti hallitsijat ovat valmistelleet kansalaisia tulevaan sotaan ylistämällä oman kansan hyvyyttä ja suuruutta ja mustamaalaamalla vastapuolta. Tällaista kansallistuntoa ohjaa nationalismin henki, joka on eri asia kuin kansallishenki.

Kansallishenki on korkea Valon enkeli, jonka tehtävänä on kehittää kansansa pyrkimystä rauhaan, rakkauteen ja harmoniaan ja kohottaa sen sivistystä ja yhteisvastuuta planeetan hoitamisesta. Eri kansojen kansallishenget ovat keskenään ystäviä, vaikka kansat sotisivatkin. Sellaisessa tilanteessa niiden tehtävänä on suojata omia kansojaan ja opastaa niitä rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen. Kansallishenki on kuitenkin sidottu toimimaan ihmisten vapaan tahdon puitteissa, eikä se voi määrätä mahdollista sotaa loppumaan. Se voi inspiroida asioista päättäviä henkilöitä etsimään rauhaa, jos nämä tahtovat kuulla sen ääntä. Kansallishengen tehtäviin kuuluu tukea kansan tervettä itsetuntoa. Tämä sisältää muiden kansojen ja niiden oikeuksien kunnioittamisen.

Meillä ihmisillä on vastuu siitä, kumman kutsumme oppaaksemme, kansallishengen vai nationalismin hengen. Nationalismin henki on olento, jonka tehtäviin kuuluu saattaa kansat toteuttamaan karmallisia läksyjään. Nationalismin hengen johtaessa kansa vapauttaa vanhaa karmaansa. Sillä tavoin nationalismilla on koulutustehtävä. Tällöin saattaa helposti syntyä uutta vaikeata karmaa, joka olisi taas tulevaisuudessa purettava. Jos kuitenkin riittävän suuri osa kansasta tahtoo seurata kansallishenkeä, syntyy tilanne, jossa uuden kansallisen karman syntyminen jää vähiin. Urheilukilpailut ovat esimerkki tavasta, jolla nationalismin hengen ja kansallishengen yhteistoiminta voi purkaa kansojen välistä tunnekarmaa varsin turvallisella tavalla.

Rauha luonnossa

Ihmisten sodat ja muu väkivalta ovat järkyttäneet suuresti luontoa sekä fyysisellä että luonnonhenkien tasolla. Luonnonhenkien tehtäviin kuuluu luoda ja ylläpitää luonnon toimintojen edellytyksiä näkymättömiltä tasoilta käsin. Järjetön väkivalta aiheuttaa näissä olennoissa surua ja pelkoa. Ne saattavat väistyä syrjään tai masentua, jolloin ne eivät kykene hoitamaan tehtäviään täysipainoisesti.

Jos olemme valmiita havaitsemaan vallitsevaa ilmapiiriä, saatamme tuntea sodan aiheuttamia traumoja vielä vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen jälkeen taistelupaikoilla. Tämä johtuu osaksi luonnonhenkien masennuksesta, osittain ihmislähtöisistä henkisistä jäämistä. Kauhujen muisto, jonka ihmiset voivat tuntea, kertautuu tällaisilla paikoilla ja palaa ylläpitämään pelkoa luonnonhenkitasolla. Tästä syystä sotien muistomerkeillä ja sotamuseoilla on kaksinainen vaikutus: toisaalta ne varoittavat ihmisiä tekemästä samoja tekoja uudelleen, toisaalta ne saattavat haitata luonnon palautumista normaalitilaan. Miten voisimme auttaa luontoa selviytymään näistä muistoista?

Ajalla on yleensä parantava vaikutus, mutta saattaa olla, että sitä tarvitaan runsaasti. Ihmisten tekemä jälleenrakennustyö ja muu sodan jälkien korjaaminen on merkittävä apu myös luonnolle. Se osoittaa luonnonhengille, että ne voivat palata rohkeasti toimintaan.

Luonnonhenkien olemus on ilo ja rakkaus. Siksi voimme auttaa niitä yllättävän helposti: On vain saatava ne vakuuttumaan, että ne voivat palata normaaliin olotilaansa. Voimme tehdä tämän lähestymällä niitä tietoisesti rauha, ilo ja rakkaus sydämessämme. Näiden tunteiden on oltava aitoja. Luonnonhenget ottavat ilolla vastaan siunauksemme, ja ovat välittömästi valmiita unohtamaan niitä painaneet energiat.

Vanhoilla taistelutantereilla ja vastaavissa paikoissa voi myös esiintyä siellä menehtyneiden ihmisten sielujen sirpaleita ja astraalitason olentoja, jotka ovat lähtöisin ihmisten kärsimyksistä, pelosta ja vihasta. Voimme ohjata sielujen sirpaleita palaamaan keskukseensa, sen sielun yhteyteen, josta ne ovat järkyttyneinä jääneet irralleen. Voimme käskeä astraaliolentoja väistymään ja luovuttamaan energiansa Valolle. Voimme käyttää apuna puhdistavaa Violettia Liekkiä. Tämä kaikki on syytä tehdä Kristuksen nimessä.

Vanhoja taistelupaikkoja tai muun väkivallan tapahtumapaikkoja on maailmassa todella paljon, niin ahkerasti on ihmiskunta näitä asioita harjoittanut. Niitä on syytä lähestyä herkästi, valmiina kohtaamaan ne tunteet, jotka eivät vielä ole neutraloituneet ajan myötä. Tärkeätä on säilyttää rauha omassa sydämessämme ja tietoisuudessamme, olkootpa menneisyyden muistot miten kauheita tahansa. Tärkeätä on ymmärtää, että meissä itsessämme on tuon menneen väkivallan kaikuja ja siemeniä. Julistaessamme anteeksiantoa, annamme samalla itsellemme anteeksi.

Entä luonnossa esiintyvä väkivalta? Jotkin eläimet syövät kasveja, toiset eläimet puolestaan näitä, jotkin sekä kasveja että eläimiä. Fyysinen elämä perustuu ravinnon saantiin, ja sillä on oikeutus luonnon kiertokulussa ja tasapainon ylläpitämisessä. Siksi kasvit tuottavat siemeniä ja eläimet jälkeläisiä paljon enemmän kuin olisi tarpeen, jos ne olisivat Maan ainoita asukkaita. Ravintoketjut kuuluvat luonnon toimintaan eivätkä aiheuta ongelmia luonnonhengille. Ihmisilläkin on oikeus syödä. Ihmisen vastuulla on kuitenkin huolehtia niiden eläinten hyvinvoinnista ja kasvien kasvuoloista, joita hän kasvattaa ravintona käyttääkseen.

Dynaaminen rauha

Jotkut puhuvat siitä, että planeetallamme on nyt ainutlaatuinen tilaisuus kohota korkeammalle henkisyyden tasolle. Tämä riippuu meistä ihmisistä, siitä valitsemmeko vapaalla tahdollamme Valon. Jos valitsemme, se merkitsee myös Rauhan valintaa.

Rauha, joka voi kestää, on oikeudenmukainen, siinä ei ole voittajia ja voitettuja. Siinä ei ole alistajia eikä alistettuja. Se ei ole kuoleman rauha, vaan elämän rauha, dynaaminen rauha. Elävä rauha etsii oikeata toimintaa, joka kumpuaa rakkaudesta. Niin kauan kuin egomme johtaa meitä, sitä on vaikea saavuttaa. Se voi kuitenkin syntyä ja olla meissä, jos sallimme sen tulla. Uuden ajan dynaamisella rauhalla ei ole tunnettua esikuvaa tai valmista käsikirjoitusta, meidän tehtävämme on luoda se alati uutena, hetkestä hetkeen. Avainasemassa on, että osaamme rakastaa omaa rauhattomuuttamme, omaa rakkaudettomuuttamme, omaa väkivaltaisuuttamme. Rakkaus pesee veritahrat käsistämme. Resonanssin laki voi silloin lähettää rauhan impulssit planeetan siunaukseksi.

(Takaisin)