Henkisyyttä arjessa              (Takaisin)

 

Seija Aalto

 

Mitä tarkoittaa arjen henkisyys? Miten se eroaa henkisyyden muista ilmenemismuodoista? Voidaanko henkisellä tiellä erottaa teoria ja käytäntö?

 

Etsijän tiellä – ulkoa vai sisältä ohjautuminen  

 

Monet meistä etsivät vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. Mikä on sielu? Mikä on henki?   Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Miten voin edistyä henkisellä tiellä?  

 

Olemme saaneet mm. uskontojen kautta ihanteita, joita voimme pyrkiä noudattamaan. Rukoukset ja rituaalit yms. muodot johdattavat meitä tavoittamaan korkeampaa olemassaoloa. Eettiset ohjeet, esim. ”rakasta lähimmäistä” tai ”kunnioita vanhempia” ovat arvokasta henkistä perintöä. Tärkeä kysymys on kuitenkin, mitä nämä asiat merkitsevät meille. Onko meillä yhteys elävään henkeen? Tuleeko muoto tärkeämmäksi kuin sisältö? Menetämmekö yhteyden rituaalin takana olevaan henkiseen impulssiin? Meistä voi ehkä myös tulla oikeaoppisia, jolloin syntyy helposti ristiriitoja meidän ja muulla tavoin ajattelevien välillä. Oikeaoppisuuskin voi tosin joskus olla tarpeen kehitystiellä. 

 

Saadaksemme lisää vastauksia henkiseen etsintäämme luemme henkisen alan kirjallisuutta, etsimme opettajia, osallistumme kursseille. Opiskelemme meditointia. Keräämme tietoa. Uskomme, että tietämisen avulla pääsemme yhteyteen perimmäisen totuuden kanssa. Löydämme ehkä opin, jonka katsomme antavan meille oikeat käsitteet, vastaukset ja oikeat toimintatavat. Monesti meitä miellyttävät muista maista tulleet, eksoottiselta tuntuvat opettajat, mystiset opit, vieraat, hienot sanat, joita käytetään henkisistä asioista. Ehkä ryhdymme itsekin opastamaan muita omaksumamme oikean opin suuntaan. Voimme myös jäädä pitkiksi ajoiksi opiskelemaan oikeaa oppia jonkun opettajan jalkojen juureen.

 

Monesti kuvittelemme, että kuin vain löydämme oikean oppisuunnan ja tulemme siinä täysin oppineiksi, olemme pitkällä henkisellä tiellä. Helposti syntyy myös käsitys siitä, että muut ihmiset, joilla ei ole vastaavaa tietoa ja taitoa, ovat jotenkin huonompia tai vähemmän edistyneitä henkisissä asioissa. Teoriassa niin voikin olla, mutta entä käytännössä.

 

Suvaitsevaisuus toisin ajattelevia kohtaan on kuitenkin kehityksen avain. Ulkoa ohjautuva henkisyys noudattaa kirjaimellisesti auktoriteettien ja pyhien kirjoitusten ohjeita.  Viisaus sijoitetaan silloin auktoriteetteihin. Sisältä ohjautuva henkisyys etsii omaa suhdetta henkeen ja luo oman sisältönsä. Henkiset opit, teoria tulevat käytäntöön arjessa. Joka päivässä myös ilmenee, mitä todella olemme oppineet henkisellä polulla ja missä on vielä harjoittelun aihetta. 

 

Henkisyyttä käytännössä

 

Ihmiset toteuttavat henkisyyttä joka päivä monin muodoin, vaikka heillä ei olisi lainkaan tietoa henkisistä opettajista tai alan kirjallisuudesta tai vaikka he eivät olisi osallistuneet yhdellekään alan kurssille. Kyse on usein siitä, miten kohtaamme toiset ihmiset, miten käyttäydymme toisia kohtaan. Tarkoitan toisen ihmisen kuulemista, näkemistä, kohteliaisuutta toista kohtaan, auttamista, välittämistä, läsnäoloa. Vuorovaikutus, jossa ihmiset ovat olemassa toisilleen, on henkinen lahja. Yhteydettömyys jättää meidät yksin. Monissa vanhoissa kulttuureissa, esim. Englannissa on ymmärretty kohteliaan huomaavaisuuden merkitys. Se saa ihmisen tuntemaan olevansa olemassa, olevansa toisille muutakin kuin tyhjää ilmaa. Omassa kulttuurissamme on tässä kohden vielä paljon harjoiteltavaa.

 

Kun kuuntelemme toista ihmistä läsnä olevana, ilman että keskeytämme hänen viestinsä omilla kokemuksillamme, olemme antaneet toiselle kuulluksi tulemisen lahjan. Monien tutkimusten mukaan juuri kuulluksi tuleminen on keskeisimpiä asioita pari- ja ystävyyssuhteiden onnistumisen ja työssä viihtymisen kannalta. Ihminen on silloin todella olemassa muille eikä tule ohitetuksi.

 

Lähimmäisenrakkautta ilmentää toisen ihmisen näkeminen sellaisena kuin hän todella on ilman luuloja, kuvitelmia ja ennakkoasenteita. Toiseen voi saada yhteyden tulemalla lähelle, jakamalla tunteita. Tunteisiin kannattaa tutustua kieltämättä ns. negatiivistenkaan tunteiden olemassaoloa. Näin ymmärrämme toisiamme paremmin ja pääsemme lähemmäs toisiamme. Voimme kokea syvemmin myötätuntoa toisia kohtaan. Voimme helpommin hyväksyä toiset. Voimme antaa anteeksi toisille ja itsellemmekin ja kasvaa ihmisenä.

 

Positiivista, rakentavaa palautetta kannattaa myös viljellä runsaasti. Se on meille suomalaisille tärkeää oppia. Siten kannustamme ja vahvistamme toisiamme. Välittämiselle ja kunnioitukselle tulee tilaa.  Silloin korkeampi olemuspuolemme ohjaa toimintaamme yhä enemmän. Se on arjen henkisyyttä.  

 

Auttaminen ja lohduttaminen

 

Arjen henkisyydessä on keskeistä myös auttaa avun tarpeessa olevaa ja ottaa myös itse apua vastaan.  Avun vastaan ottaminen edellyttää nöyryyttä asettua autettavaksi. Meillä suomalaisilla on vahva itse pärjäämisen perinne, jolla on positiiviset puolensa, mutta haasteena on sairastuminen vahvuuteen. Avun antaminen ja vastaan ottaminen on suostumista yhteisyyteen, jossa osat voivat vaihtua. Avun saaminen tai antaminen on meitä lähentävää arjen henkisyyttä. Auttamisessa on kuitenkin tärkeää huomata, millainen apu on tarpeen. Ei ole syytä lähteä omista kuvitelmista, vaan avun tarvitsijan toiveista. Henkisyys on kuitenkin kaukana, jos avun antaja alistuu toisen käytettäväksi. Samoin on syytä olla tarkkana, ettei apua hakeva imuroi auttajan energioita. Parhaimmillaan auttaminen ja avun saaminen lisäävät tyytyväisyyttä ja iloa ja vahvistavat henkistä kasvua. 

 

Sureva ja kärsivä ihminen kaipaa lohdutusta ja läsnäoloa. Kuunteleminen ja myötätuntoinen suhtautuminen ja käytännön apu auttavat eteenpäin. Kärsivän ihmisen jättäminen yksin murheessaan tai tuskassaan on hylkäämistä. Suostuminen olemaan lähellä, silloin kun toisella on surua ja kärsimystä, on lähimmäisenrakkautta.  Se ei aina ole helppoa, mutta se on suuri mahdollisuus saada oppia henkisessä kasvussa. 

 

Yhteys luontokuntiin  

Arjen henkisyyteen liittyy myös se, että muistamme kotiplaneettaamme Äiti Maata, sisarplaneettoja, Aurinkokuntaa ja universumia laajemmin. Voimme kunnioittaa luontokuntia ja elämän monia muotoja. Maan upea luonto, metsät, järvet, meret, vuoret, kaikissa niissä on henki läsnä. Voimme siunata ja kiittää Luomakuntaa ja luonnon henkiolentoja sekä maassa että universumissa. Meidän on mahdollista ilmaista, mitä tahdomme, toivomme ja pyydämme. Meidän kannattaa kuitenkin olla tarkkoja siinä, mitä toivomme ja tahdomme ja pyytää Korkeimman siunaus. 

 

Läsnäolo henkisen kasvun avaimena

 

Esimerkiksi taide, musiikki, luonto, meditaatio, hiljaisuus auttavat meitä täydelliseen läsnäoloon. Se on eheyttävä kokemus, jossa ihminen, myös hänen korkeampi olemuspuolensa on läsnä kokonaisena. Tällainen kokemus pysäyttää egon jatkuvan myllyn. 

 

Keskeistä ei ole tekeminen vaan oleminen ja jakaminen. Vanha viisaus ”elä hetkessä” arjessa, pyhässä, juhlassa on aina ajankohtainen.  Hetkessä eläminen mahdollistaa Hengen läsnäolon, sen että ihminen on kokonainen. Läsnäolossa voi löytää itsestään myötätunnon, rakkauden, viisauden, anteeksiannon, todellisen itsen. Tästä seuraa viisas elämä ja viisaat teot.

 

(Takaisin)