Hyvän ja pahan ongelmasta              (Takaisin)

Seppo Ilkka

Kehityksemme kulminoituu kysymykseen siitä, mikä on tai ei ole hyväksi. Tätä ikivanhaa ongelmaa on katsottava uutena aikana uusin silmin.

 

Monia ihmisen tekoja ja tapoja voi olla perusteltua pitää pahoina tai hyvinä. Teemme väkivaltaa, olemme ahneita, tuhoamme luontoa ja aiheutamme surua ja kärsimystä. Toisaalta huolehdimme avun tarpeessa olevista, rakastamme läheisiämme, iloitsemme ystäviemme kanssa ja lohdutamme surevia. Taide, tiede ja muu sivistys tuottavat kauniita hedelmiä. Hyvään pyrkimistä pidetään tavoitteena. 

Synniksi on toisaalta saatettu julistaa lähes kaikkea, mikä tuottaa iloa tai nautintoa. Olemme taitavia tuomitsemaan muita heidän syntiensä tähden. Saatamme joskus olla taitavia näkemään syntejä itsessämmekin. Jumalankin on kuviteltu olevan tuomitseva. Käsitys karmallisista rangaistuksista tulevissa elämissä on yksi versio tästä.

Monesti ajatellaan, että kyky hyvään tulee jumalallisesta lähteestä ja paha vastakkaiselta henkiseltä taholta. Monet perinteet näkevätkin ihmisen hyvän ja pahan taistelukenttänä. Niinpä hänen kohtalonsa, erityisesti kuoleman jälkeisen kohtalonsa, on ajateltu riippuvan siitä, kumman palveluksessa hän on toiminut.

Valintojen edessä

Hyvän ja pahan erottaminen ei ole aina yksinkertaista. Joskus voi olla hyvä vaieta, joskus puhua. Joskus on hyvä olla rohkea, joskus varovainen. Joskus on tehtävä nopeita päätöksiä, joskus on harkittava pitkään. Tällaisista asioista ei voi sanoa, kumpi on yleisesti hyvä tai huono. Joudumme valitsemaan mitä teemme, ja jompikumpi vastakohtapareista voi olla hyvä juuri siinä tilanteessa. Toisinaan ymmärrämme vasta jälkeenpäin, kumpi olisi ollut parempi. Todelliseen testiin joudumme tilanteissa, joissa ei näytä olevan muita kuin huonoja vaihtoehtoja.

Teot saavat alkunsa ihmisen mielestä, hänen ajatuksistaan ja tunteistaan. Elämäämme ja toimintaamme vaikuttavat sekä tietoinen mieli että alitajunta. Hyvässä ja pahassa on myös aste-eroja. Jos valitsemme hyvän, on vastaava huono kuitenkin olemassa meissä mahdollisuutena. Jos valitsemme huonon, jää hyvä piiloon. Jos olemme tehneet huonoja valintoja, niistä vapautuminen tapahtuu ensi vaiheessa hyvän avulla. Anteeksi pyytäminen ja vahinkojen korjaaminen ovat usein tarpeen. Tällä tavoin avaudumme lopulta tekemään viisaita valintoja.

Petämme itseämme, jos kuvittelemme, että meissä olisi vain hyvää. Paha on mukana ainakin piilotajunnassa olevina mahdollisuuksina. Jos ryhdymme taistelemaan meissä olevaa pahaa vastaan, syttyy sisäinen sota. Saatamme rangaista itseämme tavoilla, jotka vain pidentävät kärsimystämme.

Menneisyyden kaiut

Tekojemme, ajatustemme ja sanojemme jäljet jäävät olemukseemme ja palaavat aikanaan vaatimaan huomiotamme. Monet hyväksyvät ajatuksen, jonka mukaan yksilö kehittyy useiden elämien kautta. Tämä sisältää sen, että menneidenkin elämien muistot näkyvät kohtalossamme. Olemassaolon taso, jolla tällaiset karmalliset vaikutukset ovat, on ns. kausaali- eli syytaso. Puhutaan myös kausaali- eli syykehosta, johon tekojemme jäljet ovat piirtyneet. Sieltä ne tulevat esiin omaan tahtiinsa. Emme useinkaan muista, mihin tapahtumiin ne liittyvät. Kausaalikeho sisältää menneiden elämiemme energeettiset muistot. Osan niistä on tarkoitus aktivoitua tässä elämässä. Luomme koko ajan uutta sisältöä kausaalikehoomme.

Ongelmia tuottavat yleensä ne karmalliset vaikutukset, jotka ovat syntyneet enemmän tai vähemmän pahoista teoista. Ne ovat ikään kuin haavoja, ruhjeita tai tahroja kausaalikehossa.  Emme ehkä edes tunnista hyvien tekojen seurauksia karman tuomiksi, vaan saatamme ajatella niiden olevan meille luonnostaan kuuluvia etuja.

Kausaalikeho on se olemuksemme osa, joka liittää menneiden elämien perinnön nykyiseen elämään. Tämä ei tarkoita vain sitä, että kausaalitaso tuo eteemme palkintoja ja rangaistuksia, vaan myös taipumusta jatkaa vanhoja tapoja uusin muunnelmin, kunnes olemme poistaneet kausaalikehostamme niiden aiheet.

Voimme kuitenkin hoitaa aktiivisesti kausaalikehossa olevia karman jälkiä. Ilmeisin tapa on opetella vapautumaan haitallisista tavoistamme ja tehdä hyviä tekoja tilanteissa, joiden tapaisissa olemme aiemmin toimineet pahasti. Tämä johtaa kuitenkin helposti asioiden moninkertaiseen läpikäymiseen.

Nykyaikana on kuitenkin auennut uusia mahdollisuuksia kausaalikehon hoitamiseen. Perustana on tietoisuus olemuksestamme. Puhtaan tietoisuuden valossa voimme nähdä tarkemmin syiden ja seurausten ketjua ja vaikuttaa siihen tahdollamme.  Anteeksi pyytäminen ja anteeksianto itsellemme ja muille on keskeistä. Samoin myötätunto ja rakkaus itseämme ja muita kohtaan. Voimme suunnata kausaalikehomme haavoittuneisiin kohtiin kaikkia tuntemiamme parantavien energioiden muotoja. Voimme suunnata anteeksiantoa, myötätuntoa ja rakkautta menneisiin elämiin ajan kuilun yli. Emme voi muuttaa menneitä tapahtumia, mutta voimme muuttaa suhtautumista niihin.

Egomme ei voi julistaa karmallisia velkoja hoidetuiksi. Sielu voi tehdä tästä ehdotuksia Hengelle, joka on sitä korkeampi olemuksemme taso.  Henki päättää, miten asiat etenevät. Hyvin todennäköistä on, että joudumme edelleen käymään läpi karmallisia läksyjämme. Voimme kuitenkin saada armahduksen turhalta toistolta ja lieventää kohtalomme kovuutta. Riittää, että opimme. Karman tehtävä on ohjata, ei jakaa rangaistuksia.

Ennustukset ja inkarnaatiot

Tulevaisuus on todennäköisesti aina kiinnostanut ihmiskuntaa. Niinpä ihmiset ovat saaneet ennustuksia vastauksena uteliaisuuteensa. Niitä on tullut monenlaisilta henkisiltä tahoilta. Joissakin sanotaan, että odotettavissa olisi vielä tuhansia vuosia pimeätä aikaa ennen uutta paratiisia tai uuden pelastajan saapumista.

Ennustuksissa on se ikävä puoli, että niillä voi olla taipumus toteutua, jos emme tee asialle mitään. Uskomalla ennustuksiin ja toistelemalla niitä teemme aktiivista työtä saadaksemme ne toteutumaan. Näyttää siltä, että jotkut edelleen pelkäävät ja odottavat pimeän aikakauden jatkumista ja jopa pahan edustajien tuloa. En nimeä näitä edustajia tässä, koska sekin olisi noiden ennustusten toistoa. Eikö meille riitä se pahuus, johon ihmiskunta kykenee omin voimin?

Odottamalla hyvän edustajien tuloa maailmaan sijoitamme hyvyyden ulkopuolellemme, tulevaan aikaan ja tavoittamattomiin itseltämme. Sillä tavoin kieltäydymme siitä Hengen avusta, jonka voisimme saada tässä ja nyt. Mikäli korkeiden olentojen inkarnaatioita tulee, ne tapahtuvat todennäköisesti tavoilla, joita emme ole osanneet odottaa. Niiden odottamista tärkeämpää on hoitaa niitä tehtäviä ja sitä kehitystä, joka on ajankohtaista nyt.

Tahdon ja sanan laki

Ihmisillä on vapaa tahto. Tahdon kohdistaminen on tärkeätä, jos tahdomme luoda jotain materian maailmassa. Ääneen lausuttu sana kiteyttää tahtomme. Mitä suuremman voiman sille suomme, sitä vahvemmin lähetämme henkiset voimat tukemaan tahdon toteutumista.

Erilaiset voimalauseet ja -sanat ovat luomisen välineitä. Henkiolennot, joiden nimiin niitä lausumme, antavat tahdollemme oman energiansa tyyppistä voimaa. Jos lankeamme ns. sadatteluun, on vastuullamme ohjata kutsumamme energiat rakentavaan toimintaan, esim. materiaalitason luomistyöhön. Tämä on syytä tehdä Kristuksen nimeen.

Materian laki

Ainakin Elisabeth Haich (1897-1994) on esittänyt, että se, minkä saatamme kokea pahana henkiolentona, on itse asiassa materian laki, jonka ihmiset ovat persoonallistaneet. Voisiko tässä ajatuksessa olla totuuden siemen?

Materian laki on välttämättömyys maallisessa elämässämme. Se antaa vastavoiman, joka tiivistää aineen niin, että emme syöksy Maan keskipisteeseen. Se antaa sielullemme kehyksen elämää varten. Se erottaa ihmisyksilöt toisistaan. Jos tälle annettaisiin olemassaolo henkisenä olentona, mitä se tekisi? Se kiinteyttäisi ajattelumme raudanlujiksi dogmeiksi.

Materia hakee asentoaan mahdollisista vahingoista piittaamatta. Näin käy tulvaveden etsiessä väyläänsä tai maanjäristyksen tasapainottaessa Maan jännitteitä. Tulvavesi pyrkii valtaamaan mahdollisimman suuren tilan. Mitä tapahtuisi, jos tämän annettaisiin vaikuttaa henkenä? Se johtaisi omaisuuden kahmintaan ja oman valtapiirin laajentamiseen vaikka väkivalloin piittaamatta muiden kärsimyksistä.

Materia tyytyy osaansa jäätikön alla, materia antaa tuulen puhaltaa itsensä pois ja se suostuu myrkkyjen kaatopaikaksi. Jos tämä materian luonnollinen käyttäytyminen herätettäisiin henkiolennoksi, mihin se johdattaisi meitä? Se sallisi vastaan panematta itseensä kohdistuvan pahan.

Valo ja pimeys

Pimeys liitetään usein sekä materiaan että pahaan. Tämän mukaisesti materiaa on saatettu pitää pahana ja vastakohtana hengelle, jota taas usein kuvataan valona. On syntynyt käsitys hengen ja materian välisestä taistelusta, joka on saatettu samaistaa hyvän ja pahan taisteluksi. Monet henkiset oppaat ovat toisaalta muistuttaneet, että valon ja pimeyden on kuljettava yhdessä, jotta ne tulisivat havaittaviksi. He ovat muistuttaneet myös siitä, että materia on itse asiassa elämää ylläpitävän Hengen ilmenemismuoto, henki tulee siinä näkyväksi. Se on energiaa tiivistyneenä ja välttämätöntä elämälle tässä maailmassa.

Jos kuvittelemme olevamme vain hyviä ja valoa, unohdamme meissä olevan pimeyden. Näemme sitä ehkä vain toisissa ihmisissä. Tämä johtaa tuomitsemaan heitä. Sillä tavoin palaamme omaan pimeyteemme. Jos näemme oman pimeytemme pahuutena, tuomitsemme itsemme ja olemme kiinni omassa pahuudessamme.

Jotkut henkiset opastajat ovat korostaneet, että pahalle ei tule tehdä vastarintaa fyysisessä maailmassa, mutta näkymättömillä tasoilla sille pitää lausua ehdoton ei. Yksilö voi näin välttää tekemästä pahoja tekoja. Olemme kuitenkin vastuussa omasta ja kansamme elämästä. Siksi puolustautuminen voi olla oikea valinta. Siinä tapauksessa olemme vastuussa siitä, että teemme vain sen mikä on välttämätöntä.

Taistelu pahan kanssa jatkuu niin kauan, kuin emme ole tehneet rauhaa sen kanssa. Jos kuitenkin oivallamme, että olemme taistelleet materian luonnollisen persoonattoman lain kanssa, näemme, että taistelua ei tarvitsekaan käydä. Voimme yksinkertaisesti antaa materian lain hoitaa omaa tehtäväänsä.

Ei ole ongelmallista tehdä rauhaa olemuksemme materiaalisen puolen kanssa. Tämähän tarkoittaa vain, että huolehdimme kehomme hyvinvoinnista emmekä tuomitse sen luonnollisia tarpeita. Vastaavat huomiot koskevat tietenkin suhdettamme ympäristöön ja yhteiskuntaan. Tämä ei tarkoita, että olisimme vapaita tarpeidemme toteuttamiseen liittyvistä vastuista tai yhteisöllisistä vastuista.

Olemmeko tietoisia?

Hyvän ja pahan noidankehästä vapautumisen avain on tietoisuudessa, ensin yksilön ja sitten laajemmin kollektiivisessa tietoisuudessa. Näemmekö asioita puhtaasta tietoisuudesta käsin? Puhdas tietoisuus on meillä kaikilla, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Se ei ole minkään mystisen opin takana. Egomme tahtoisi tosin peittää sen ja sijoittaa sen siksi kaukaiseen tulevaisuuteen tai muuten ulottumattomiin. Puhdas tietoisuus ei tee kaikkitietäväksi. Se ei poista tarvetta korjata tekemiämme vahinkoja. Puhtaassa tietoisuudessa näemme, mitä on tarpeen korjata ja myös sen, mikä riittää. Se ei poista anteeksi pyytämisen ja anteeksi antamisen tarvetta. Puhdas tietoisuus ei vapauta näkemästä pelkoamme, vihaamme ja rikkoutuneisuuttamme, vaan näemme ne entistä kirkkaammin. Eheytyminen voi alkaa tästä. Se on prosessi, ei hetken tapahtuma.

Rauha voi syntyä, kun katsomme itseämme puhtaasta tietoisuudesta, luovasta hiljaisuudesta käsin. Luova hiljaisuus ei ole vaikenemista, vaan Todellisuus, jossa kaikki toiminta, kokemus ja elämä on. Se ei ole menneessä eikä tulevassa, vaan nykyhetkessä. Puhdas tietoisuus avaa oven viisaudelle. Siinä on erottelukyky, ykseys ja armo, joka asettaa hyvän ja pahan oikeisiin asemiinsa.

(Takaisin)