Ihmisen monikerroksisuus (takaisin)

Seppo Ilkka

Tunnemmeko olemuksemme syvempiä tasoja? Ajattelemmeko, että meissä on keho ja sielu ja siinä kaikki? Ihminen on kuitenkin monitahoinen ja monikerroksinen olento.

Kauan on ajateltu, että ihmisessä on fyysisen kehon ohella näkymätön puoli, jota usein kutsutaan sieluksi. Henkisen tien etsijät ovat oivaltaneet, että ihmistä on katsottava useista näkökulmista. Hänessä voi erottaa monia rakenteita ja kerroksia. Tarkastelen seuraavassa joitakin tähän liittyviä näkökohtia.

Materialistinen ihmiskäsitys hyväksyy vain fyysisen kehon olemassaolon ja tulkitsee henkisiksi koetut ilmiöt ja ihmisen olemuspuolet aivojen toiminnan aiheuttamiksi. Tältä kannalta sielu olisi vain aivojen luoma ihmisen kuva itsestään. Lähden seuraavassa kuitenkin siitä käsityksestä, että ihminen on olemassa henkisenä olentona.

Ego, sielu ja henki

Ihmisen käsitykseen itsestään sisältyvät hänen nimensä, tunteensa, tietonsa, perheensä, ammattinsa, asuinpaikkansa, omistuksensa jne. Ihmiselle on ominaista haluaminen, tahto omistaa, itselleen saaminen. Koemme haluamisen ohella mm. pelkoa, vihaa, kateutta, mustasukkaisuutta. Toisaalta pyrimme kokemaan myös iloa ja onnea.

Tämä olemuksemme osa on ego. Perimmältään ego etsii rakkautta, mutta sen on vaikea käsittää, mitä rakkaus on. Niinpä se suuntautuu helposti itsekeskeisyyteen, egoismiin, narsismiin. Ego on osa näkymätöntä olemustamme. Se on ajattelumme tuote. Sillä on taito toimia fyysisen kehomme kumppanina ja ohjaajana.

Sielu on se olemuksemme osa, joka kehottaa pyyteettömään rakkauteen, ystävyyteen, anteeksiantoon, lähimmäisen auttamiseen. Sielu on lähin yhteytemme korkeammille olemassaolon tasoille. Se on ihmisen valopuoli, joka säilyttää ja tuo esiin tietoa hänen jumalallisesta alkuperästään.

Vanhat oppisuunnat ovat opettaneet, että egon tulisi antautua ja jopa kuolettaa itsensä, jotta korkeampi kehitys voisi toteutua. Uuden ajan ymmärryksen mukaan sekä sielu että ego ovat ihmisen olemuksen luonnollisia osia, jotka molemmat ovat tarpeen. Kehityksessä on kyse siitä, kumpi johtaa yksilön elämää.

Yksilön persoonassa heijastuvat hänen egonsa ja sielunsa. Kehityksen myötä yksilön käyttäytymisen ohjaus siirtyy egolta sielulle. Kun ihminen kehittyy, rakkaus hänen sielunsa ja egonsa välillä tulee yhä selvemmin esiin. Ego ymmärtää sielun olevan olemassa ja suostuu kuulemaan ja noudattamaan sielun ääntä. Tällä tavoin se osoittaa rakkautensa sielulle, joka puolestaan on aina katsonut rakkaudella tuota olentoa, jonka se on lähettänyt maalliseksi kumppanikseen.

Jos hyväksymme ajatuksen sielun kehityksestä läpi lukuisten elämien, ymmärrämme, että sielu luo aina uuden egon uutta elämää varten. Sielu on olemuksemme ikuinen osa. Ajallisuudessa toimivat egot ovat kuitenkin tärkeitä sielun kehitykselle. Niiden kautta sielu saa kokemuksensa maallisesta elämästä ja niiden avulla sielu oppii tuntemaan yksilöllisyytensä. Seuraavan elämän ego on aiempien seuraus olematta niiden suora jatke. Siihen on punottu kehityksen säikeet.

Egojen kokemukset menneissä elämissä ovat voineet olla vaikeita ja traumatisoivia. Siksi sielut syntyvät monesti tähän maailmaan tavallaan haavoittuneina. Tämä tarkoittaa kärsimysten muistoa. Arjen tehtäviin kuuluu sielun haavojen hoito. Siihen on tarjolla monia apukeinoja, uuden ajan terapioita, auttavia kanssakulkijoita, henkisiä opastajia. On tärkeätä tulla tietoiseksi niistä energioista, joita sielun haavoihin liittyy. Ei ole tarpeen muistaa kaikkia menneitä tapahtumia; riittää kun tunnistaa noita energioita ja antaa anteeksi itselleen ja muille, rakastaa viisaudella menneitä kohtaloita, antaa Hengen kosketuksen parantaa sielun.

Henki on sielua korkeampi ihmisen osa. Siinä ei ole haavoja eikä kärsimystä. Siinä missä sielu lähettää maailmaan egoja ja kehoja, hengen yksiköt, ns. monadit, lähettävät sieluja saamaan kokemuksia ja kehittymään yksilöinä. Hengen kosketus saa sielut soimaan ykseyden ja harmonian säveltä ja loistamaan jumalaista kirkkautta. Maan piirissä eläessään ihminen voi kokea hengen sielunsa kautta. Jos sielut ovat lähtöisin samasta monadista, ne voivat olla ns. kaksoisliekkejä.

Sielun kehitys johtaa lopulta siihen, että yksilö palaa kokemuksineen hengen ykseyteen. Tällä tavoin henki tunnistaa itsensä sielujen avulla. Mestariolennot vaikuttavat hengen tasolta ja sitä korkeammilta tasoilta käsin.

Puhutaan myös ns. sieluperheistä. Näihin voi kuulua satojakin sieluja. Sielujen roolit esim. perheenjäseninä tai muina yhteistyökumppaneina vaihtelevat elämästä toiseen. Heidän ei tarvitse olla lähtöisin samasta monadista, mutta heidän kohtalonsa liittyvät toisiinsa yhteisten kokemusten kautta. Yhteistyökumppanin ei välttämättä tarvitse olla ystävä maallisessa elämässä. Sielu voi myös osoittaa toiselle suurta rakkautta suostumalla ottamaan hänen elämässään vaikean ihmisen roolin.

Ihmisen olemuksessa on Henkeäkin korkeampia kerrostumia, kuten Buddha-taso, Kristus-taso, Jumaltaso. Maallisen elämän kokeminen tapahtuu enimmäkseen egon ja sielun tasoilla. Hengen tasolta voimme saada pilkahduksia: autuuden ja ykseyden kokemuksia, korkeata inspiraatiota, enkeli- ja mestaritasojen ohjausta. Emme mahdollisesti edes tunnista korkeita olemuspuoliamme, mutta ne ovat meissä mukana olemassaolomme syvinä totuuksina.

Sielu on avainasemassa, jos tahdomme ymmärtää korkeampia tasojamme; se on ainoa ikkuna, jonka läpi voimme katsoa niitä. Ego ja arkinen päättelykykymme kykenevät vain teorioiden ja oppirakennelmien luomiseen. Tunnistamme sielun inspiroiman tietoisuuden rauhan, ilon ja autuuden tunteista, pyhyyden läsnäolosta, spontaanista oivalluksesta, jossa ei ole ristiriitaa.

Kehot ja käyttövälineet

Puhutaan myös ihmisen useista kehoista, eri tasoille soveltuvista käyttövälineistä. Joidenkin oppien mukaan ihmisellä on seitsemän kehoa: Fyysinen keho, astraali- eli tunnekeho, mentaali- eli älykeho, kausaali- eli syykeho, sekä kolme asteittain korkeammilla tasoilla toimivaa henkikehoa.

Fyysisen kehon yhteydessä ajatellaan olevan sen näkymättömän kaksoispuolen, ns. eetterikehon, jonka kautta henkiset energiat ovat vuorovaikutuksessa materiaalisen kehon kanssa. Eetterikehon sanotaan itse asiassa ylläpitävän fyysisen kehon elintoimintoja. Fyysisen kehon sairaudet näkyvät häiriöinä eetterikehossa.

Astraalikeho koostuu tunteista ja niihin liittyvistä ajatuksista. Epäeettiset, sekavat ja itsekeskeiset ajatukset kuuluvat astraalimaailmaan. Unennäön aikana tietoisuutemme toimii yleensä astraalitasolla. Kun yksilössä viriää kykyjä selväaistisuuteen, hän tavoittaa yleensä aluksi astraalitason vaikutteita. Tällöin on haasteena oppia näkemään syvempi totuus, joka saattaa jäädä astraalisten kuvien taakse.

Mentaalikeho sisältää ajatusten synnyttämiä energioita, erityisesti epäitsekkäiden, kauniiden ja viisaiden ajatusten. Mentaalitasolla kohdataan ajatusmuotoja, ajatusten tiivistyneitä energioita. Unen aikana saatamme joskus tavoittaa myös mentaalikehon ja sitäkin hienompien kehojen tietoisuutta, erityisesti ns. kirkasunien aikana. Tällaisessa unessa olemme yleensä tietoisia siitä, että impulssi kyseiseen uneen tulee korkeasta lähteestä. Eetteri-, astraali- ja mentaalikehojen sanotaan olevan jonkin verran fyysistä kehoa laajempia energiakenttiä.

Kausaalikeho on olemustamme ympäröivä soikion muotoinen kenttä, jossa ovat ajatustemme, sanojemme ja tekojemme syyt ja seuraukset menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Sen yläosa sisältää positiiviset ja alaosa negatiiviset syyt ja seuraukset. Tällaisena kausaalikeho on ihmisen osa, joka kantaa hänen karmaansa. Tulevaisuus on tässä ymmärrettävä niin, että se on olemassa mahdollisuutena, joka toteutuu, jos asialle ei tehdä mitään. Toimiessamme vapaan tahtomme mukaan rakennamme jatkuvasti tulevaisuuttamme, ja kausaalikehomme muuttuu vastaavasti.

Kausaalikeho on silta kolmen alemman kehon, fyysisen, astraali- ja mentaalikehon sekä kolmen korkeamman, henkisen kehon välillä. Nämä tuovat olemukseemme buddhisia, Kristus- ja Jumalenergioita. Kaikki seitsemän kehoa ovat tietoisuutemme käyttövälineitä. Maallisen elämän aikana opiskelemme toimimaan kolmessa alimmassa kehossamme. Luomme jatkuvasti tunteillamme ja ajatuksillamme sisältöä yhteisen maailmamme astraali- ja mentaalitasoille ja teoillamme myös fyysiselle tasolle.

Olemme kokonaisia, kun olemme tietoisia kaikista seitsemästä kehostamme. Voimme olla tietoisia kaikilla tasoilla myös valvetilassa. Korkeampien tasojen tavoittaminen ei edellytä transsiin tai uneen vaipumista eikä meditaatiotilassa olemista. Meditaatiossa voimme harjoitella yhteyden saamista sieluun ja henkeen, mutta varsinainen tavoite on, että voimme kuulla sielumme ja sitä korkeampien olemuspuoliemme viestin arjen keskellä hetkestä hetkeen.

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota siihen, että ihmisen rakenteeseen saattaa sisältyä muitakin melko kiinteitä rakenteita, jotka ovat henkikehojen kaltaisia. Kärsimyskeho on tällainen koostumus, joka sisältää yksilön kokemia ja kuviteltujakin kärsimyksiä, tuskaa ja kärsimyksen pelkoa ja tapoja puolustautua näitä vastaan. Vastaavasti voisi puhua esim. armokehosta jne.

Elinvoiman pyörteet

Intian joogaopetuksessa on kerrottu elinvoiman, pranan, virtauksesta ihmisen elimistössä ja sen näkymättömillä tasoilla. Tuota energiaa on liikkeellä universumissa ehtymättömästi. Pranan esteetön virtaus on tärkeää terveille elintoiminnoille, jopa elossa pysymiselle. Se kulkee olemuksessamme erityisiä kanavia, nadeja, pitkin. Joogan asanoiden ja hengitysharjoitusten tärkeimpiä tehtäviä on ohjata ja tasapainottaa pranan kulkua terveyttä ja harmoniaa edistävällä tavalla. Toinen tarkoitus on ohjata näitä energioita henkisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Pranan kulku elimistöön ja siitä ulos tapahtuu pyörteissä, joita sanotaan chakroiksi. Näitä on eräiden kirjoitusten mukaan 144 000, mutta yleensä pidetään tärkeimpinä seitsemää suurta chakraa: 1. juurichakra selkärangan tyven kohdalla, 2. sakraalichakra vatsan alaosassa, 3. solaarichakra hieman navan yläpuolella, 4. sydänchakra sydämen kohdalla, 5. kurkkuchakra kilpirauhasen kohdalla, 6. otsachakra eli kolmas silmä otsan keskikohdalla ja 7. kruunuchakra päälaen keskellä. Eri lähteet saattavat määritellä chakrojen paikat hieman eroavasti.

Juurichakra liittää meidät fyysiseen elämään ja maahan. Sakraalichakran kautta toimii mm. uuden luominen. Solaarichakra on fyysisen kehon keskus ja hallitsee ruuansulatusta ja elinprosesseja. Sydänchakrassa asustaa rakkaus, sydämen viisaus ja myös viha. Kurkkuchakra on luovan sanan koti. Otsachakra hallitsee näkemistä ja selvänäköisyyttä. Kruunuchakra hallitsee tietoisuuttamme ja sen kautta olemme yhteydessä korkeampaan viisauteen. Kolme johtavaa chakraa ovat kruunu, sydän ja juuri.

Viime aikoina on saatu tietoa seitsemän chakran järjestelmän laajennuksesta kahdentoista chakran järjestelmäksi. Tähän tulee edellisten lisäksi viisi universaalia chakraa, joiden sijainnit ovat: 8. chakra noin metrin verran pään yläpuolella, 9. chakra Maan piirin ulkorajalla, 10. chakra Aurinkokunnan ulkorajalla, 11. chakra ns. paikallisen tähtijoukon ulkorajalla, 12. chakra oman galaksimme keskuksen etäisyydellä. Nämä liittävät olemuksemme universumiin ja sen energioihin.

Mystinen elämänpuu

Juutalaisessa Kabbalassa puhutaan ns. elämänpuusta. Ihmisen näkymättömässä olemuksessa sanotaan olevan kymmenen sefiraa, maljaa, joihin ikään kuin kaadetaan viisautta henkisiltä tahoilta. Niiden voi katsoa kuvaavan ihmisen ”itsen” eri aspekteja. Sefirat muodostavat kolme kolmiota, ylhäältä lukien hengen, sielun ja persoonan kolmiot, sekä yhden maljan kaikkien muiden alla. Kolmioista on myös yhteyksiä lähimpiin ala- ja yläpuolilla oleviin maljoihin sekä ala- ja yläviistossa oleviin lähimpien kolmioiden kärkiin.

Korkein sefira ylhäällä keskellä päälaen korkeudella kuvaa alkulähdettä, valkeata Hengen Valoa, joka ei vielä ole eriytynyt ominaisuuksiksi. Hieman alempana ylhäällä oikealla kohdataan ihmisen kyvyt ja viisaus. Edellisen kanssa samalla korkeudella vasemmalla ovat elämän mahdollisuudet, tarkoitukset ja voimat. Hengen kolmio muodostuu näistä kolmesta sefirasta.

Tämän alapuolella on sielun kolmio: Sydämen yläpuolella oikealla on malja, jossa sijaitsevat jumalallinen rakkaus, sallivuus ja myötätunto sekä korkeat mentaaliset kyvyt, kuten oivalluskyky ja käsitteiden ymmärtäminen. Samalla tasolla vasemmalla on jumalallisen tahdon malja. Hieman edellisiä alempana, keskellä sydämen seudulla on koko elämänpuun keskus, jossa on ihmisen todellinen identiteetti, hänen Kristus-itsensä.

Persoonan kolmio on vatsan ja lantion korkeudella. Oikealla on sefira, joka liittyy tunnemaailmaan, ristiriitoihin ja harmoniaan sekä luomisen käytäntöön. Vasemmalla on sefira, jossa esiintyvät päättelykyky ja loogiset prosessit. Keskellä hieman alempana oleva sefira liittyy alitajuiseen mieleen ja ihmisen automaattisiin toimintoihin. Vielä alempana keskellä on kymmenes sefira, joka liittyy maahan ja fyysiseen kehoon. Tämä on ainoa malja, joka liittyy materiaaliseen tasoon.

Elämänpuu ei ole samaistettavissa chakrajärjestelmän kanssa. Sekä chakrat että sefirat kuvaavat ihmisen näkymätöntä olemusta, mutta ne ovat olemassa eri tasoilla. Ei ole syytä pitää jompaakumpaa näistä tasoista toista korkeampana. Molemmat auttavat omalla tavallaan hahmottamaan sisäistä maailmaamme.

Muita olemuspuolia

Ajattelemme dualistisesti, jos pidämme egoa pahana ja sielua hyvänä. Sielun kautta välittyy kuitenkin Hengen kutsu ykseyteen. Kenen tai minkä kanssa olisimme ykseydessä? Voimmeko valita parhaat palat kakusta? Ryhtyisimmekö ykseyteen vain henkisen eliitin kanssa? Mistä tiedämme, keitä siihen kuuluu? Elämmekö ykseydessä, jos valitsemme, kenelle aurinkomme saa paistaa? Olemmeko kuulleet sananlaskun: ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”?

Olemmeko tietoisia, että meissä kaikissa on sisäinen isä, äiti, lapsi, sisar ja veli, puoliso, ystävä ja vihamies? Sisäinen vanhempi esiintyy monin kasvoin, vihaisena, pelottavana, lempeänä, hoivaavana, kieltävänä ja antavana. Meissä kaikissa on sisäinen maskuliini ja sisäinen feminiini riippumatta siitä, kummassa asussa elämme tätä elämää. Jos tahdomme löytää ykseyden, on havaittava, että nuo kaikki todella ovat minua, ei pelkästään minussa. Minua, ja myös Sinua, hyvä lukija, ovat myös diktaattorit, tuomarit ja tuomitut, langenneet ja pyhimykset. Meitä ovat kivikunta, kasvikunta ja eläinkunta. Luonnonhenkikunnat ovat meitä. Meitä ovat enkeli- ja mestaritasot. Meitä ovat kaikki elementit, olemassaolon ulottuvuudet, planeetat ja universumitasot. Emme olisi edes tietoisia näistä, ellei meissä olisi osia, jotka tunnistavat nuo olennot ja käsitteet.

Monihahmoinen olento

Ihmisen näkymätöntä puolta voidaan hahmottaa monin tavoin. Ei ole syytä julistaa jotakin näistä tavoista oikeaksi ja muita vääriksi. Eri hahmotukset voivat elää rinnan ja olla osittain päällekkäisiä. Olemme monitahoisia ja monitasoisia olentoja, joiden kehitystehtäviin kuuluu etsiä tietä itsetuntemukseen. Voimme katsoa olentoamme monista näkökulmista, joilla kaikilla on jotain kerrottavaa meistä. Näin tavoitamme kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa. Voimme oivaltaa pyhän jumalallisen alkuperämme. Kysymys ei niinkään ole valmiiden jäsennystapojen opettelemisesta, vaan välittömästä kokemuksesta, sydämen tietoisuudesta.

(Takaisin)