Ihmisen
monikerroksisuus
(takaisin)
Seppo Ilkka
Tunnemmeko olemuksemme syvempiä
tasoja? Ajattelemmeko, että meissä on keho ja sielu ja siinä kaikki? Ihminen on
kuitenkin monitahoinen ja monikerroksinen olento.
Kauan on
ajateltu, että ihmisessä on fyysisen kehon ohella näkymätön puoli, jota usein
kutsutaan sieluksi. Henkisen tien etsijät ovat oivaltaneet, että ihmistä on katsottava
useista näkökulmista. Hänessä voi erottaa monia rakenteita ja kerroksia. Tarkastelen
seuraavassa joitakin tähän liittyviä näkökohtia.
Materialistinen
ihmiskäsitys hyväksyy vain fyysisen kehon olemassaolon ja tulkitsee henkisiksi
koetut ilmiöt ja ihmisen olemuspuolet aivojen toiminnan aiheuttamiksi. Tältä
kannalta sielu olisi vain aivojen luoma ihmisen kuva itsestään. Lähden
seuraavassa kuitenkin siitä käsityksestä, että ihminen on olemassa henkisenä
olentona.
Ego, sielu ja henki
Ihmisen käsitykseen
itsestään sisältyvät hänen nimensä, tunteensa, tietonsa, perheensä, ammattinsa,
asuinpaikkansa, omistuksensa jne. Ihmiselle on ominaista haluaminen, tahto omistaa,
itselleen saaminen. Koemme haluamisen ohella mm. pelkoa, vihaa, kateutta,
mustasukkaisuutta. Toisaalta pyrimme kokemaan myös iloa ja onnea.
Tämä
olemuksemme osa on ego. Perimmältään
ego etsii rakkautta, mutta sen on vaikea käsittää, mitä rakkaus on. Niinpä se
suuntautuu helposti itsekeskeisyyteen, egoismiin, narsismiin. Ego on osa näkymätöntä
olemustamme. Se on ajattelumme tuote. Sillä on taito toimia fyysisen kehomme
kumppanina ja ohjaajana.
Sielu on se olemuksemme osa, joka kehottaa
pyyteettömään rakkauteen, ystävyyteen, anteeksiantoon, lähimmäisen auttamiseen.
Sielu on lähin yhteytemme korkeammille olemassaolon tasoille. Se on ihmisen valopuoli,
joka säilyttää ja tuo esiin tietoa hänen jumalallisesta alkuperästään.
Vanhat
oppisuunnat ovat opettaneet, että egon tulisi antautua ja jopa kuolettaa
itsensä, jotta korkeampi kehitys voisi toteutua. Uuden ajan ymmärryksen mukaan
sekä sielu että ego ovat ihmisen olemuksen luonnollisia osia, jotka molemmat
ovat tarpeen. Kehityksessä on kyse siitä, kumpi johtaa yksilön elämää.
Yksilön persoonassa heijastuvat hänen egonsa ja
sielunsa. Kehityksen myötä yksilön käyttäytymisen ohjaus siirtyy egolta
sielulle. Kun ihminen kehittyy, rakkaus hänen sielunsa ja egonsa välillä tulee
yhä selvemmin esiin. Ego ymmärtää sielun olevan olemassa ja suostuu kuulemaan
ja noudattamaan sielun ääntä. Tällä tavoin se osoittaa rakkautensa sielulle,
joka puolestaan on aina katsonut rakkaudella tuota olentoa, jonka se on
lähettänyt maalliseksi kumppanikseen.
Jos
hyväksymme ajatuksen sielun kehityksestä läpi lukuisten elämien, ymmärrämme,
että sielu luo aina uuden egon uutta elämää varten. Sielu on olemuksemme
ikuinen osa. Ajallisuudessa toimivat egot ovat kuitenkin tärkeitä sielun
kehitykselle. Niiden kautta sielu saa kokemuksensa maallisesta elämästä ja
niiden avulla sielu oppii tuntemaan yksilöllisyytensä. Seuraavan elämän ego on aiempien
seuraus olematta niiden suora jatke. Siihen on punottu kehityksen säikeet.
Egojen
kokemukset menneissä elämissä ovat voineet olla vaikeita ja traumatisoivia.
Siksi sielut syntyvät monesti tähän maailmaan tavallaan haavoittuneina. Tämä
tarkoittaa kärsimysten muistoa. Arjen tehtäviin kuuluu sielun haavojen hoito.
Siihen on tarjolla monia apukeinoja, uuden ajan terapioita, auttavia
kanssakulkijoita, henkisiä opastajia. On
tärkeätä tulla tietoiseksi niistä energioista, joita sielun haavoihin liittyy.
Ei ole tarpeen muistaa kaikkia menneitä tapahtumia; riittää kun tunnistaa noita
energioita ja antaa anteeksi itselleen ja muille, rakastaa viisaudella menneitä
kohtaloita, antaa Hengen kosketuksen parantaa sielun.
Henki on sielua korkeampi ihmisen osa.
Siinä ei ole haavoja eikä kärsimystä. Siinä missä sielu lähettää maailmaan
egoja ja kehoja, hengen yksiköt, ns. monadit,
lähettävät sieluja saamaan kokemuksia ja kehittymään yksilöinä. Hengen kosketus
saa sielut soimaan ykseyden ja harmonian säveltä ja loistamaan
jumalaista kirkkautta. Maan piirissä eläessään ihminen voi kokea hengen
sielunsa kautta. Jos sielut ovat lähtöisin samasta monadista, ne voivat olla
ns. kaksoisliekkejä.
Sielun
kehitys johtaa lopulta siihen, että yksilö palaa kokemuksineen hengen
ykseyteen. Tällä tavoin henki tunnistaa itsensä sielujen avulla. Mestariolennot vaikuttavat hengen
tasolta ja sitä korkeammilta tasoilta käsin.
Puhutaan
myös ns. sieluperheistä. Näihin voi
kuulua satojakin sieluja. Sielujen roolit esim. perheenjäseninä tai muina
yhteistyökumppaneina vaihtelevat elämästä toiseen. Heidän ei tarvitse olla
lähtöisin samasta monadista, mutta heidän kohtalonsa liittyvät toisiinsa
yhteisten kokemusten kautta. Yhteistyökumppanin ei välttämättä tarvitse olla
ystävä maallisessa elämässä. Sielu voi myös osoittaa toiselle suurta rakkautta
suostumalla ottamaan hänen elämässään vaikean ihmisen roolin.
Ihmisen
olemuksessa on Henkeäkin korkeampia kerrostumia, kuten Buddha-taso, Kristus-taso,
Jumaltaso. Maallisen elämän kokeminen tapahtuu enimmäkseen egon ja sielun
tasoilla. Hengen tasolta voimme saada pilkahduksia: autuuden ja ykseyden
kokemuksia, korkeata inspiraatiota, enkeli- ja mestaritasojen ohjausta. Emme
mahdollisesti edes tunnista korkeita olemuspuoliamme, mutta ne ovat meissä
mukana olemassaolomme syvinä totuuksina.
Sielu on
avainasemassa, jos tahdomme ymmärtää korkeampia tasojamme; se on ainoa ikkuna,
jonka läpi voimme katsoa niitä. Ego ja arkinen päättelykykymme kykenevät vain
teorioiden ja oppirakennelmien luomiseen. Tunnistamme sielun inspiroiman
tietoisuuden rauhan, ilon ja autuuden tunteista, pyhyyden läsnäolosta,
spontaanista oivalluksesta, jossa ei ole ristiriitaa.
Kehot ja käyttövälineet
Puhutaan
myös ihmisen useista kehoista, eri
tasoille soveltuvista käyttövälineistä.
Joidenkin oppien mukaan ihmisellä on seitsemän kehoa: Fyysinen keho, astraali-
eli tunnekeho, mentaali- eli älykeho, kausaali- eli syykeho, sekä kolme
asteittain korkeammilla tasoilla toimivaa henkikehoa.
Fyysisen kehon yhteydessä ajatellaan olevan sen näkymättömän kaksoispuolen, ns. eetterikehon, jonka kautta henkiset
energiat ovat vuorovaikutuksessa materiaalisen kehon kanssa. Eetterikehon
sanotaan itse asiassa ylläpitävän fyysisen kehon elintoimintoja. Fyysisen kehon
sairaudet näkyvät häiriöinä eetterikehossa.
Astraalikeho koostuu tunteista ja niihin liittyvistä
ajatuksista. Epäeettiset, sekavat ja itsekeskeiset ajatukset kuuluvat
astraalimaailmaan. Unennäön aikana tietoisuutemme toimii yleensä astraalitasolla.
Kun yksilössä viriää kykyjä selväaistisuuteen, hän tavoittaa yleensä aluksi astraalitason
vaikutteita. Tällöin on haasteena oppia näkemään syvempi totuus, joka saattaa
jäädä astraalisten kuvien taakse.
Mentaalikeho sisältää ajatusten synnyttämiä
energioita, erityisesti epäitsekkäiden, kauniiden ja viisaiden ajatusten. Mentaalitasolla
kohdataan ajatusmuotoja, ajatusten tiivistyneitä energioita. Unen aikana
saatamme joskus tavoittaa myös mentaalikehon ja sitäkin hienompien kehojen
tietoisuutta, erityisesti ns. kirkasunien aikana. Tällaisessa unessa olemme yleensä tietoisia
siitä, että impulssi kyseiseen uneen tulee korkeasta lähteestä. Eetteri-,
astraali- ja mentaalikehojen sanotaan olevan jonkin verran fyysistä kehoa
laajempia energiakenttiä.
Kausaalikeho on olemustamme ympäröivä soikion
muotoinen kenttä, jossa ovat ajatustemme, sanojemme ja tekojemme syyt ja
seuraukset menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Sen yläosa sisältää
positiiviset ja alaosa negatiiviset syyt ja seuraukset. Tällaisena kausaalikeho
on ihmisen osa, joka kantaa hänen karmaansa. Tulevaisuus on tässä ymmärrettävä
niin, että se on olemassa mahdollisuutena, joka toteutuu, jos asialle ei tehdä
mitään. Toimiessamme vapaan tahtomme mukaan rakennamme jatkuvasti tulevaisuuttamme,
ja kausaalikehomme muuttuu vastaavasti.
Kausaalikeho
on silta kolmen alemman kehon, fyysisen, astraali- ja mentaalikehon sekä kolmen korkeamman, henkisen kehon välillä. Nämä tuovat olemukseemme buddhisia, Kristus- ja Jumalenergioita.
Kaikki seitsemän kehoa ovat tietoisuutemme käyttövälineitä.
Maallisen elämän aikana opiskelemme toimimaan kolmessa alimmassa kehossamme.
Luomme jatkuvasti tunteillamme ja ajatuksillamme sisältöä yhteisen maailmamme
astraali- ja mentaalitasoille ja teoillamme myös fyysiselle tasolle.
Olemme
kokonaisia, kun olemme tietoisia kaikista seitsemästä kehostamme. Voimme olla
tietoisia kaikilla tasoilla myös valvetilassa. Korkeampien tasojen tavoittaminen
ei edellytä transsiin tai uneen vaipumista eikä meditaatiotilassa olemista.
Meditaatiossa voimme harjoitella yhteyden saamista sieluun ja henkeen, mutta
varsinainen tavoite on, että voimme kuulla sielumme ja sitä korkeampien
olemuspuoliemme viestin arjen keskellä hetkestä hetkeen.
Viime
aikoina on kiinnitetty huomiota siihen, että ihmisen rakenteeseen saattaa
sisältyä muitakin melko kiinteitä rakenteita, jotka ovat henkikehojen
kaltaisia. Kärsimyskeho on tällainen
koostumus, joka sisältää yksilön kokemia ja kuviteltujakin kärsimyksiä, tuskaa
ja kärsimyksen pelkoa ja tapoja puolustautua näitä vastaan. Vastaavasti voisi
puhua esim. armokehosta jne.
Elinvoiman pyörteet
Intian joogaopetuksessa
on kerrottu elinvoiman, pranan,
virtauksesta ihmisen elimistössä ja sen näkymättömillä tasoilla. Tuota energiaa
on liikkeellä universumissa ehtymättömästi. Pranan esteetön virtaus on tärkeää
terveille elintoiminnoille, jopa elossa pysymiselle. Se kulkee olemuksessamme
erityisiä kanavia, nadeja, pitkin. Joogan
asanoiden ja hengitysharjoitusten tärkeimpiä tehtäviä on ohjata ja tasapainottaa
pranan kulkua terveyttä ja harmoniaa edistävällä tavalla. Toinen tarkoitus on
ohjata näitä energioita henkisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Pranan kulku
elimistöön ja siitä ulos tapahtuu pyörteissä, joita sanotaan chakroiksi. Näitä on eräiden kirjoitusten
mukaan 144 000, mutta yleensä pidetään tärkeimpinä seitsemää suurta chakraa: 1.
juurichakra selkärangan tyven
kohdalla, 2. sakraalichakra vatsan
alaosassa, 3. solaarichakra hieman
navan yläpuolella, 4. sydänchakra
sydämen kohdalla, 5. kurkkuchakra
kilpirauhasen kohdalla, 6. otsachakra
eli kolmas silmä otsan keskikohdalla
ja 7. kruunuchakra päälaen keskellä.
Eri lähteet saattavat määritellä chakrojen paikat hieman eroavasti.
Juurichakra liittää
meidät fyysiseen elämään ja maahan. Sakraalichakran kautta toimii mm. uuden
luominen. Solaarichakra on fyysisen kehon keskus ja hallitsee ruuansulatusta ja
elinprosesseja. Sydänchakrassa asustaa rakkaus, sydämen viisaus ja myös viha.
Kurkkuchakra on luovan sanan koti. Otsachakra hallitsee näkemistä ja selvänäköisyyttä.
Kruunuchakra hallitsee tietoisuuttamme ja sen kautta olemme yhteydessä
korkeampaan viisauteen. Kolme johtavaa chakraa ovat kruunu, sydän ja juuri.
Viime
aikoina on saatu tietoa seitsemän
chakran järjestelmän laajennuksesta kahdentoista
chakran järjestelmäksi. Tähän tulee edellisten lisäksi viisi universaalia chakraa, joiden sijainnit ovat: 8. chakra noin metrin
verran pään yläpuolella, 9. chakra Maan piirin ulkorajalla, 10. chakra
Aurinkokunnan ulkorajalla, 11. chakra ns. paikallisen tähtijoukon ulkorajalla,
12. chakra oman galaksimme keskuksen etäisyydellä. Nämä liittävät olemuksemme
universumiin ja sen energioihin.
Mystinen elämänpuu
Juutalaisessa
Kabbalassa puhutaan ns. elämänpuusta. Ihmisen näkymättömässä
olemuksessa sanotaan olevan kymmenen sefiraa,
maljaa, joihin ikään kuin kaadetaan
viisautta henkisiltä tahoilta. Niiden voi katsoa kuvaavan ihmisen ”itsen” eri
aspekteja. Sefirat muodostavat kolme kolmiota, ylhäältä lukien hengen, sielun ja persoonan kolmiot,
sekä yhden maljan kaikkien muiden alla. Kolmioista on myös yhteyksiä lähimpiin
ala- ja yläpuolilla oleviin maljoihin sekä ala- ja yläviistossa oleviin lähimpien
kolmioiden kärkiin.
Korkein
sefira ylhäällä keskellä päälaen korkeudella kuvaa alkulähdettä, valkeata
Hengen Valoa, joka ei vielä ole eriytynyt ominaisuuksiksi. Hieman alempana ylhäällä
oikealla kohdataan ihmisen kyvyt ja viisaus. Edellisen kanssa samalla
korkeudella vasemmalla ovat elämän mahdollisuudet, tarkoitukset ja voimat. Hengen
kolmio muodostuu näistä kolmesta sefirasta.
Tämän alapuolella
on sielun kolmio: Sydämen yläpuolella oikealla on malja, jossa sijaitsevat
jumalallinen rakkaus, sallivuus ja myötätunto sekä korkeat mentaaliset kyvyt,
kuten oivalluskyky ja käsitteiden ymmärtäminen. Samalla tasolla vasemmalla on
jumalallisen tahdon malja. Hieman edellisiä alempana, keskellä sydämen seudulla
on koko elämänpuun keskus, jossa on ihmisen todellinen identiteetti, hänen
Kristus-itsensä.
Persoonan
kolmio on vatsan ja lantion korkeudella. Oikealla on sefira, joka liittyy
tunnemaailmaan, ristiriitoihin ja harmoniaan sekä luomisen käytäntöön.
Vasemmalla on sefira, jossa esiintyvät päättelykyky ja loogiset prosessit. Keskellä
hieman alempana oleva sefira liittyy alitajuiseen mieleen ja ihmisen
automaattisiin toimintoihin. Vielä alempana keskellä on kymmenes sefira, joka
liittyy maahan ja fyysiseen kehoon. Tämä on ainoa malja, joka liittyy
materiaaliseen tasoon.
Elämänpuu ei
ole samaistettavissa chakrajärjestelmän kanssa. Sekä chakrat että sefirat
kuvaavat ihmisen näkymätöntä olemusta, mutta ne ovat olemassa eri tasoilla. Ei
ole syytä pitää jompaakumpaa näistä tasoista toista korkeampana. Molemmat
auttavat omalla tavallaan hahmottamaan sisäistä maailmaamme.
Muita olemuspuolia
Ajattelemme
dualistisesti, jos pidämme egoa pahana ja sielua hyvänä. Sielun kautta välittyy
kuitenkin Hengen kutsu ykseyteen. Kenen tai minkä kanssa olisimme ykseydessä?
Voimmeko valita parhaat palat kakusta? Ryhtyisimmekö ykseyteen vain henkisen
eliitin kanssa? Mistä tiedämme, keitä siihen kuuluu? Elämmekö ykseydessä, jos
valitsemme, kenelle aurinkomme saa paistaa? Olemmeko kuulleet sananlaskun:
”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”?
Olemmeko
tietoisia, että meissä kaikissa on sisäinen isä, äiti, lapsi, sisar ja veli,
puoliso, ystävä ja vihamies? Sisäinen vanhempi esiintyy monin kasvoin,
vihaisena, pelottavana, lempeänä, hoivaavana, kieltävänä ja antavana. Meissä
kaikissa on sisäinen maskuliini ja sisäinen feminiini riippumatta siitä,
kummassa asussa elämme tätä elämää. Jos tahdomme löytää ykseyden, on havaittava,
että nuo kaikki todella ovat minua, ei pelkästään minussa. Minua, ja myös
Sinua, hyvä lukija, ovat myös diktaattorit, tuomarit ja tuomitut, langenneet ja
pyhimykset. Meitä ovat kivikunta, kasvikunta ja eläinkunta. Luonnonhenkikunnat
ovat meitä. Meitä ovat enkeli- ja mestaritasot. Meitä ovat kaikki elementit,
olemassaolon ulottuvuudet, planeetat ja universumitasot. Emme olisi edes tietoisia
näistä, ellei meissä olisi osia, jotka tunnistavat nuo olennot ja käsitteet.
Monihahmoinen olento
Ihmisen
näkymätöntä puolta voidaan hahmottaa monin tavoin. Ei ole syytä julistaa
jotakin näistä tavoista oikeaksi ja muita vääriksi. Eri hahmotukset voivat elää
rinnan ja olla osittain päällekkäisiä. Olemme monitahoisia ja monitasoisia olentoja,
joiden kehitystehtäviin kuuluu etsiä tietä itsetuntemukseen. Voimme katsoa olentoamme
monista näkökulmista, joilla kaikilla on jotain kerrottavaa meistä. Näin
tavoitamme kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa. Voimme oivaltaa pyhän
jumalallisen alkuperämme. Kysymys ei niinkään ole valmiiden jäsennystapojen
opettelemisesta, vaan välittömästä kokemuksesta, sydämen tietoisuudesta.