Uutta johtajuutta etsimässä                      (Takaisin)

Seija Aalto ja Seppo Ilkka

Ryhmien, yhteisöjen ja kansojen johtaminen on tunnetusti haasteellista. Vanhat mallit eivät enää ole kaikin osin toimivia. Tarvitsemme uudenlaista johtajuutta.

Yksilön on otettava entistä enemmän vastuuta yhteisestä työstä, koskeepa se itsen tai yhteisöjen kehitystä tai huolenpitoa Äiti Maasta ja sen luontokunnista tai yhteydenpitoa planeettakuntiin. Johtamiseen liittyvää kirjallisuutta on viime vuosikymmenten aikana julkaistu valtavat määrät. Vähemmälle huomiolle on jäänyt yhteisöllinen, ryhmädynaaminen näkökulma, jossa keskitytään johtajan lisäksi siihen vuorovaikutusverkostoon, joka ryhmän tai yhteisön jäsenten kautta vaikuttaa johtajuuteen.

Mitä on johtajuus?

Johtajuutta voi tarkastella monella tavalla. Yhden näkemyksen mukaan se on tehtäväalue, joka on hoidettava, jotta ryhmä tai yhteisö voi saada perustehtävänsä suoritetuksi. Tämä edellyttää, että jokainen jäsen ottaa omalta osaltaan vastuun tehtävästä. Johtajan tehtävä on vain yksi muiden joukossa.

 Ryhmä, tiimi, työryhmä, ihanneryhmä

Ryhmä, tiimi ja työryhmä tarkoittavat usein aika lailla samaa asiaa. Tietty ihmisjoukko toimii yhteisen tehtävän suorittamiseksi. Toiminta voi olla jatkuvaa tai määräaikaista. Ryhmä ja tiimi on yksi tapa organisoitua tehtävän suorittamista varten. Se voi olla mielekäs keino, mutta se ei sinänsä takaa työn onnistumista. Se ei välttämättä ole ihmelääke, jolla yhteistyö automaattisesti sujuu.

Tiimi kootaan usein tiettyä tehtävää varten ja jäseniksi valitaan ihmisiä, joilla on tehtävään sopivia taitoja. Tiimien yhteydessä korostetaan vuorovaikutusta, vastuullisuutta ja itseohjautuvuutta.  Tiimit ja ryhmät voivat olla suhteellisen itseohjautuvia ja itsenäisiä tai sitten johtajan tiiviissä ohjauksessa. Itsenäisyys, aloitteellisuus ja vastuunotto kuuluvat toimivan ryhmän tuntomerkkeihin. Tiimien itseohjautuvuus ei poista johtajuutta eikä sitä, että ryhmät ovat joka tapauksessa vastuussa toiminnastaan jollekin taholle. Monet tiimeihin liitetyt ominaisuudet kuvaavatkin eräänlaista ihanneryhmää. Sitä kohti Uudessa ajassa suunnataan.

Tarvitsemme mielikuvia ryhmästä, jossa on kunnioitusta, arvostusta, empatiaa ja yhteistyötä. Nämä mielikuvat rikastavat ryhmää ja antavat toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Tällainen ryhmä toimii ihannemallina, jota kohti suuntaudutaan. Voimme uskoa olevamme osa jotain itseämme suurempaa, korkeampaa.

Yhteisön jäsenen kehityksestä suhteessa johtajuuteen.

Keskeinen tehtävä ryhmän tai yhteisön kehityksessä on se, että kukin jäsen työstää suhdettaan johtajuuteen ja hyväksyy osuutensa johtajuudesta eli osuutensa työstä. Toinen keskeinen asia kehityksessä on jäsenen identiteetin ja yksilöllisyyden säilyminen. Vain itsenäinen, autonominen jäsen kykenee yhteistyöhön johtajan kanssa. Johtajan rooliin taas kuuluu olla se, jolle jäsenet ovat vastuussa tekemisistään. Tämän suhteen olisi syytä olla niin selvä, ettei yhteisön tai ryhmän jäsenten tarvitse miettiä, kenen ohjeita heidän pitää noudattaa tai keneltä he voivat pyytää apua.

Edellä on kuvattu lyhyesti ryhmän tai yhteisön jäsenen ihanteellinen kehityskulku suhteessa johtajuuteen, toisin sanoen vastuun ottamiseen yhteisistä tehtävistä. Tiedämme hyvin, että käytännössä matkalla tämän ideaalimallin toteutumiseen on monia haasteita. Kyseessä on monivaiheinen prosessi.

Ryhmän kehityksen vaiheista

Ryhmän kehitystä on kuvattu monilla malleilla. Progressiivisen mallin mukaan kehitys etenee progressiivisesti ajan myötä. Ensin on muotoutumisvaihe, sitten seuraa kuohuntavaihe, sen jälkeen sovitaan säännöistä ja sitten päästään tehokkaaseen toimintaan.  Kehitystä voi kuvata myös vertaamalla sitä ihmisen elämänkaareen, jossa ensin on syntymä, sitten kehittymisvaihe ja sitten kuolema. Ryhmän tai yhteisön kehitystä kuvataan myös jatkuvana prosessina, joka ei noudata mitään kaavaa ja jossa yhteisö kehittyy haasteiden ja tehtävien kautta.

Kehitysprosessin myötä ryhmän on tarkoitus tulla kykeneväksi suorittamaan tehtävänsä. Pidempään toimivissa ryhmissä uudet tilanteet ohjaavat löytämään uusia, luovia ratkaisuja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kukin ryhmä tai yhteisö lähtee kehityksessään omista lähtökohdistaan eikä siitä, millainen sen pitäisi olla. Käskyttämällä ei synny työryhmää eikä tiimiä. Ryhmä kehittyy tutkimalla ja arvioimalla toimintaansa ja muuttamalla toimimattomia käytäntöjä.

Ryhmän työstä ja tehtävistä

Ryhmän työnä voi olla jokin konkreettinen hanke tai projekti, josta syntyy jokin tulos. Ryhmä on silloin väline, jolla tulos saavutetaan. Toisaalta on ryhmiä, kuten terapia- ja koulutusryhmät, jotka tutkivat omaa toimintaansa esim. oppiakseen vuorovaikutuksesta ja ihmissuhteista. Kaikenlaisten ryhmien olisi kuitenkin syytä tutkia myös prosessiaan.

Kun ryhmä perustetaan, se ei vielä osaa toimia ryhmänä eikä edes usein tiedä olevansa ryhmä. Ryhmän on etsittävä oma tapansa toteuttaa tehtävänsä.

Ryhmältä edellytetään tehtäviin liittyvää osaamista, tietoa ja taitoa. Kyse on laajasta ja vaativasta tehtäväalueesta: teknisestä puolesta, suunnittelusta, uuden luomisesta, kokonaisuuden hallitsemisesta jne.

Toisaalta uusi ryhmä opettelee yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja sekä yksilö- että ryhmätasolla. Ryhmän jäsen harjoittelee uudessa ryhmässä ottamaan kantaa ja perustelemaan näkemyksiään, antamaan ja vastaanottamaan palautetta, kuuntelemaan  toisten mielipiteitä, neuvottelemaan, antamaan kiitosta ja tunnustusta jne. Oppiminen on usein työlästä mutta taatusti palkitsevaa.

Suuret muutokset synnyttävät pelkoa ja epävarmuutta. Tunteiden tunnistaminen ja käsitteleminen on tarpeen, ettei niistä tule toiminnan esteitä. Tunteiden sanallistaminen voi auttaa asioiden tulemista tiedoksi muillekin, jolloin asioille voidaan mahdollisesti tehdä jotain.

Ryhmän vuorovaikutustaidot perustuvat ryhmän ilmiöiden havaitsemiseen ja ymmärtämiseen. On esimerkiksi hyvä olla tietoinen ns. ryhmäajattelusta, ts. paineesta olla samaa mieltä muiden kanssa. Ryhmissä on painetta itsenäisyyden säilyttämiseen ja toisaalta yhteisiin sopimuksiin suostumiseen, mutta näitä on usein vaikeaa sovittaa yhteen. Vastarintakin kuuluu ryhmän ilmiöihin, josta voi olla se hyöty, että asioita voidaan rauhassa valmistella ja harkita. Ryhmä joutuu ajoittain ristiriitatilanteisiin, joihin liittyy loukkaantumista ja turhautumista. Näissä haasteissa tarvitaan halua antaa ja pyytää anteeksi, unohtaa, yrittää uudelleen. Ryhmä on oppimisen koulu.

Ryhmissä on ennen kaikkea kyse yhteistyön opettelusta ja siihen suostumisesta. Usein kiire ja ymmärtämättömyys ryhmän prosesseista yms. aiheuttaa sen, että ryhmä ei voi riittävästi käyttää mahdollisuutta tutkia toimintaansa ja oppia siitä.

Johtajuudesta ja johtamisesta ryhmissä

Usein puhutaan itseohjautuvista ryhmistä, joissa ei ole nimettyä johtajaa. Jokaisen ryhmän pitää kuitenkin olla jollekin taholle vastuussa tekemisistään. Tavallista on, että esimiehen tai johtajan tehtävää hoitaa siihen nimetty henkilö. Ryhmät tarvitsevat varsinkin alkuvaiheessa apua ja ohjausta, ja tuki on tarpeen myöhemminkin vaikeuksissa ja ongelmatilanteissa. Ryhmät voivat myös harhautua ja kadottaa tehtävänsä, jolloin esimiehellä tai johtajalla on vastuuta tilanteen selvittämisestä. Kyse on parhaimmillaan yhteistyöstä, jossa kukin tietää vastuunsa ja valtuutensa. Näin johtajuus jakautuu luonnollisesti, eikä vastuu jää vain yhden kannettavaksi.

Keskeistä johtajan tehtävässä on johtaa asiatason työskentelyä ja auttaa ryhmän dynamiikkaa kehittymään niin, että alkuaan vieraat ihmiset oppivat toimimaan ryhmänä. Tärkeää on myös sellaisen ilmapiirin luominen, että tehtävät tulevat tehdyksi ja että ihmiset saavat myös apua ja tukea. Tähän tarvitaan tietysti koko yhteisön osallistumista. Empatia ja ihmisten arvostaminen on keskeistä.

Johtamistehtävään liittyy myös suostuminen tunnekuormitukseen. Varsinkin alkava ryhmä turhautuu usein ja voi reagoida vihamielisesti. Johtajan tehtävässä on tarpeen ymmärtää ryhmäilmiöitä.  Esimerkiksi vastarinnan kohtaaminen vaatii kärsivällisyyttä. Kyky säilyttää mielenrauhansa on kullanarvoinen.  Silloin voi auttaa ryhmää eteenpäin. Itsetuntemus on tärkeää, ja varsinkin omien heikkouksien tunteminen. On oltava paikalla, kun on tarpeen ja pysyttävä poissa, kun ei tarvita. Toimiva johtajuus edellyttää esimerkkinä olemista ja sitoutumista tehtävään. Ulkopuolisuuden kokemus ja yksinäisyys liittyvät usein johtajan työhön. Yhteistyön löytyminen eli johtajuuden jakaminen lisää sekä johtajan että yhteisön jäsenten työn mielekkyyttä ja tyytyväisyyttä.

Johtajuus ja ryhmädynamiikka

Johtajuuteen vaikuttavat monet ryhmädynaamiset ilmiöt. Niin johtaja kuin ryhmän jäsenet voivat esim. joutua ns. ryhmähengen eli tunnelatauksen vietäväksi. Sanonta ”joukossa tyhmyys tiivistyy” tulee silloin todeksi. Ryhmät muodostavat aina normeja, joista voi tulla niin vahva perinne, että se estää kehitystä. Ryhmä voi myös taantua regressiivisiin tiloihin: riippuvuuteen, taisteluun, parinmuodostukseen varsinaisen tehtävän sijasta. Johtajan on syytä olla tietoinen näistä prosesseista ja auttaa ryhmää sen perustehtävää kohti. Varsinkin ns. huonojen, patologisten, esim. narsististen johtajien on vaikea sietää ryhmän regressiivisiä prosesseja, ja he voivat aiheuttaa toimillaan vakavia ongelmia yhteisössään.

Ryhmissä myös kilpaillaan johtajan suosiosta ja koetaan kateutta niitä kohtaan, joiden katsotaan olevan suosiossa. Ryhmät projisioivat eli sijoittavat tiettyjä ominaisuuksia johtajaan ja myös toisiin ryhmän jäseniin. Johtaja voi olla ihailun kohde, ja häneen voi kohdistua kyvykkään ja taitavan ominaisuuksia.  Jos johtajaa pelkästään kiitetään, arvostelu on usein tavalla tai toisella kiellettyä. Johtajaan voidaan myös sijoittaa kielteisiä ominaisuuksia. Häntä pidetään kaiken pahan alkuna. Keskustelu ja tilanteen esille otto yhdessä ryhmän kanssa voi helpottaa asiaa.

Kateus on ryhmissä yleistä. Tunne on helpompi havaita muissa kuin itsessä. Kateellinen johtaja tai ryhmän jäsen valitsee ympärilleen ihmisiä, jotka eivät voi uhata häntä ja jotka ovat riittävästi hänen alapuolellaan. Taitava johtaja on selvillä kateuden ilmenemismuodoista eikä mene mukaan näihin panetteluihin ja huhujen levittämisiin.

Kilpailu on ryhmissä yleistä. Kilpailuttaminen itsekkään hyödyn toivossa myrkyttää ryhmän ilmapiiriä. Käsittelemättömänä kilpailu aiheuttaa kyräilyä, yhteenottoja ja estää todellisen vuorovaikutuksen ja keskustelun syntymistä. Johtajan tehtävä on kannustaa ryhmää solidaarisuuteen ja yhteiseen hyvään.

Kansa ja sen johtajat

Kansakuntien historiassa on paljon merkittäviä johtajia, joiden aikana on saavutettu menestystä eri aloilla tai kansan oloissa on tapahtunut suuria muutoksia suuntaan tai toiseen. Usein kansan saavutukset ja menetykset luetaankin johtajan ansioiksi tai vioiksi. Johtaja ei kuitenkaan voi yksinään muuttaa kansansa kohtaloa, vaan hän tarvitsee seuraajia, jotka yhdessä pyrkivät toteuttamaan johtajan visioita.

Siksi henkilökohtainen karisma, arvovalta ja kyky innostaa muita, kuuluukin suurten johtajien ominaisuuksiin. Intian vapautuminen siirtomaaherruudesta olisi epäilemättä ollut huomattavasti vaikeampi ja verisempi prosessi ilman Mahatma Gandhin johtamaa väkivallatonta vastarintaa. Etelä-Afrikka olisi tuskin onnistunut jättämään taakseen rotusorron aikaa suhteellisen vähin vaurioin, ellei Nelson Mandela olisi ymmärtänyt anteeksiannon välttämättömyyttä. Gandhi ja Mandelakin onnistuivat vain siksi, että heidän kansansa oli valmis kuulemaan heitä.

Toinen asia on, että monet hallitsijat ovat saaneet valtansa ja ylläpitäneet sitä väkivallan avulla. Sellaisessa tapauksessa heidän johtajuutensa perustuu siihen, että riittävän monet ihmiset ovat pelosta tai muistakin syistä valmiita toteuttamaan hallinnon käskyjä.

Kansan ja sen johtajien välillä vallitsee yhteistyösuhde. Kukaan ei voi loputtomiin hallita kansaa, jos se todella päättää päästä hänestä eroon. Onkin sanottu, että kansa saa sellaiset johtajat kuin se ansaitsee. Tämä ajatus on lähellä kansallisen karman ideaa. Nykyaikana on kuitenkin vihdoin havaittu, että armo on karmaa suurempi voima. Armon vaikutus on kuitenkin ilmennyt kautta aikojen mm. siten, että kansoille on syntynyt kuin tyhjästä johtajia, joilla on ollut näkemystä moraalista, hyveistä, henkisestä vapaudesta ja muusta ihmisen valoisampaan puoleen kuuluvasta.

Uuden ajan kansanjohtajat

Kansoilla on eri aikoina ollut hyviä johtajia siitä huolimatta, että ihmiset ovat ikään kuin odottaneet aina uusia tuomion päiviä. Nyt voimme kuitenkin vapautua ikävyyksien kutsumisesta ja lausua tervetulleiksi uuden ajan uudet johtajat, jotka ohjaavat tämän planeetan rauhan ja tasapainon tielle. Emme ehkä vielä tiedä, keitä he ovat, mutta he eivät pääse esiin, ellemme valmista heille tietä henkisellä tasolla.

Nykymaailma tarvitsee uuden ajan viisaita johtajia. Heitä on epäilemättä jo toiminnassa, mutta tarvitsemme heitä lisää. Heitä on noustava monista maista ja heidän on edustettava monia poliittisia ja filosofisia ajatustapoja. Heillä on oltava syvällistä henkistä näkemystä ja korkea moraali. Heidän on ymmärrettävä yhteistyön tarpeellisuus kaikilla toiminnan tasoilla. Heidän on kuultava kansojensa ja koko maailman murheita ja todellisia tarpeita ja osattava löytää keinoja vaikeuksien voittamiseen.

Uuden ajan johtajien on kyettävä itsenäiseen ja eri näkökohdat huomioivaan päätöksentekoon. Heillä on oltava luontaista karismaa, jolla he vakuuttavat  seuraajansa ja yhteistyökumppaninsa toimiensa oikeudesta. Heidän on kyettävä purkamaan niitä päätöksiä, jotka osoittautuvat huonoiksi. Heidän arvovaltansa tulee kasvaa heidän viisaudestaan.

Uuden ajan johtajalla on oltava taito selviytyä ympäristössä, jossa muut etsivät voittojaan machiavellistisin menetelmin. Johtajan on kyettävä ottamaan vastuu tekemisistään ja kestämään ankaraakin kritiikkiä. Sitä tulee usein tahoilta, jotka tahtoisivat syrjäyttää hänet. Kansalla on joka tapauksessa voimakas taipumus projisioida sekä hyvät että huonot olonsa johtajan ominaisuuksiksi.

Kansanjohtajan on kannettava suosion ja häneen asetettujen toiveiden taakka. Hänen on kestettävä viha, joka seuraa siitä, että hän ei heti poistakaan kansan epätoivon aiheita. Hänen on silti pysyttävä oikeudenmukaisena. Pienempien yhteisöjen johtajat kokevat vastaavia ilmiöitä pienemmässä mittakaavassa.

Tämän päivän maailmassa johtajalla on oltava käytössään rehellisin keinoin hankittua varallisuutta riittävästi niin, että häntä ei voi houkutella tai painostaa rahan avulla. Tämä ei saa estää häntä näkemästä varattomien kärsimystä ja toimimasta sen helpottamiseksi. Hänen on oltava vapaa korruptiosta.

Toisaalta kansoille on usein ehdolla muunkinlaisia tarjokkaita johtajiksi. He saattavat osata vedota joukkojen tunteisiin. Kansalla on vastuu valita johtajansa viisaasti ja sillä tavoin johtaa omaa johtamistaan. Demokraattisessa järjestelmässä tämä voi toteutua vaaleissa, jos sopivia ehdokkaita on  tarjolla. Kysymys ei ole niinkään puolueista vaan henkilöistä. Diktatuurissa johtajien vaihtaminen on vaikeampaa eikä väkivaltaakaan voida aina välttää. Viisas kansanjohtaja sallii sen ja edistää sitä, että johtajuus jakautuu kansalle. Hänen oma tehtävänsä nyt vain sattuu liittymään yhteisten asioiden hoitamiseen. Siinä kaikki.

Uusi henkinen johtajuus

Ihmiset ovat kautta aikain etsineet henkistä viisautta ja kehitystä. Tämä on johtanut monien uskontojen ja henkisten liikkeiden syntyyn. Jo ihmiskunnan varhaisessa kehitysvaiheessa on arvostettu tietäjiä. He ovat kertoneet näkymättömän maailman asioista ja johtaneet rituaaleja, joilla on pyritty suotuisiin suhteisiin henkimaailman kanssa. Monenlaiset profeetat ja gurut keräävät seuraajia tänäkin päivänä.

Tämä kaikki kertoo myös halustamme sijoittaa tietäminen jonnekin ulkopuolellemme, kunnioitetuille tahoille. Henkisyyteen keskittyvissä ryhmissä esiintyy aivan samoja ryhmädynaamisia ilmiöitä kuin missä tahansa muissakin ryhmissä. Kun etsimme auktoriteettia, joka sanoisi, miten asioiden tulee olla, kieltäydymme tunnistamasta omaa ymmärrystämme. Tämä seikka ei toisaalta poista opettajien opetuksista tai vanhoista kirjoituksista sitä, mikä niissä on viisasta.

Emme omaa kaikkea tietoa ja viisautta. Tarvitsemme siksi opetusta ja ohjausta. On viisasta olla kiitollinen opastajillemme. Voimme kuitenkin hyväksyä vastuumme omasta ja maailman kehityksestä. Tämä onkin yksi suurimmista haasteistamme. Sillä tavoin otamme meille kuuluvan osan henkisen kehityksen johtamisesta. Tämä ei vähennä muiden ihmisten vastuita. Kaikilla on yhteinen vastuu edistymisestä.

Johdamme sekä itseämme että vaikutuspiirissämme olevia. Vastuu jaetusta johtamisesta sisältää, että meidän on katsottava opetuksia sydämemme kirkkaassa valossa. Ei riitä että hyväksymme opetuksia vain sen takia, että opettajaa pidetään arvostettuna. Viisauden ääni sallii monien ajattelutapojen olemassaolon. Uusi aika on henkisyyden alueellakin yhteistyön, jaetun vastuun ja jaetun johtamisen aikaa.

(Takaisin)