Kertomus Maan paimenille             (Takaisin)

Seppo Ilkka

Kertomus Kristuksen syntymästä on rakkainta ja kauneinta perinnettämme. Sen yksityiskohdat paimenineen, tähtineen ja Itämaan tietäjineen elävät syvällä kulttuurissamme. Tulisiko Kristuslapsi tänä päivänä luoksemme samalla tavoin?

 

Ja niinä päivinä tapahtui, että kosminen tuuli puhalsi kautta avaruuksien, Valon, ilon, rauhan, kauneuden ja rakkauden tuuli, Universumin Luojan henkäys. Se kohtasi Maa-planeetan, jonka elämä odotti uuden Korkeimman Hengen impulssin saapumista. Ihmiset, tuon planeetan hoitajat ja paimenet, kulkivat askareissaan, töissään, kaupoissaan, riistämässä, alistamassa, hoitamassa ja rakastamassa luontoa ja toisiaan, iloissaan ja murheissaan. Mutta heidän sieluissaan asui kaipaus tähtien taakse, korkeimpaan Luojan kartanoon, jota he olivat etsineet uskomuksistaan, tieteistään, taiteistaan, opeistaan, kirkoistaan ja temppeleistään.

Lopulta, aionien etsimisen jälkeen, he suuntasivat katseensa suureen tuntemattomaan, alkulähteen kirkkaana loistavaan tähteen. Ja he tavoittivat sieluissaan hiljaisuuden äänen: Teille on syntyvä Kristuslapsi, jolla on kaikki viisaus ja kaikki valta, jota olette etsineet. He olivat suuresti ymmällään ja kysyivät: Mistä löydämme hänet, kuka hän on, mistä tunnemme sen miehen? Vai onko hän nainen? Lapsiko vielä?

Ääni hiljaisuudesta vastasi heille: Ettekö muista, että kirjoitettu on, että ette löydä minua sieltä, missä minun väitetään olevan, en ole se tai tuo ihminen, jota minuksi sanotaan, en asu vuorilla enkä laaksoissa, en vetten äärellä enkä autiomaissa, en majoissa enkä palatseissa, niin että voisitte minut sieltä hakea eteenne teitä opettamaan. Kuitenkin olen niissä kaikissa ja opetan teille elämän syvintä salaisuutta.

Ihmiset utelivat, mihin kansaan Kristuslapsi olisi syntyvä, puhuisiko hän vaikkapa suomea? He saivat vastauksen: Minä puhun suomea ja minä puhun kaikkia kieliä, mikään kansa tai mikään maa ei ole minulle vieras. Kevyesti minä kosketan kaikkien kansojen kieltä, niin että niissä soi minun ääneni sointi.

He kysyivät: Synnytkö miehenä vai naisena, olemme odottaneet sinua kauan, eri kansat eri nimillä kutsuen? He jäivät ihmettelemään vastausta: Minulla on monta nimeä, en ole kukaan heistä sellaisena kuin olette kuvitelleet, ja olen he kaikki. Minä synnyn naisesta ja miehestä ja Pyhästä Hengestä. Minä olen tytär ja poika ja minä olen äiti ja isä.

Ihmiset rupesivat ihmettelemään ja kysyivät: Miten voit olla lapsi ja aikuinen samalla kertaa? Miten voit olla sekä mies että nainen? Ja he hämmästyivät lisää kuullessaan selityksen: Minä olen lapsi, sillä iloitsen rakkauteni leikistä ja minä olen aikuinen viisauteni täyteydessä. Minä olen nainen ja minä olen mies sillä Minä Olen ja Minä Teen. Oletteko unohtaneet neidon kauneuteni ja lempeän rakkauteni, jota naisena tarjoan? Oletteko unohtaneet hoivan, jota äitinä jaan?  Mutta samalla minulla on nuorukaisen into ja kaikki miehinen valta ja voima yli aineen ja hengen. Minulla on viisaus, joka nämä yhdistää.

Ihmiset pelästyivät ja kysyivät: Tuletko sinä tuomitsemaan meidät, jakamaan meidät hyviin ja pahoihin ja rankaisemaan pahoja? Kostatko sinä niille, jotka tekivät meille pahaa? Ja tuntemattoman ääni kaikui heidän sieluilleen: Ettekö ole lukeneet: Millä mitalla sinä mittaat, sillä myös sinulle mitataan ja mistä ikänänsä sinä toista syytät, sen sinä olet itse tehnyt.  Minun tuomioni on armo ja rakkaus ja minun puolestani te olette jo saaneet anteeksi. Mikä on teidän tuomionne?

Ihmiset penäsivät vastaan ja sanoivat: Täytyyhän sinun antaa meille uusi oppi, jotta tietäisimme, kuka on puolellasi ja kuka sinua vastaan. Emmehän muuten osaa antaa tuomiotamme, emme tiedä, kuka tulee kanssamme korkeuksiin. He saivat tyytyä vastaukseen: Sinne kuljette, minne tahdotte veljenne ja sisarenne lähettää. Minä olen teidät luokseni kutsunut, teillä on valinta.

Kuitenkin he jatkoivat kysymällä: Missä on temppeli, josta sinut löydämme? Hiljaisuus vastasi heille: Ettekö ole kuulleet, että menen tekemään teille kaikille tietä Isäni ja Äitini luo, ja Heidän talossaan on monta asuinsijaa? Siellä kaikki tulevat ruokituiksi. Miten luulette, että teillä olisi ainoa oikea oppi, ainoa oikea usko? Rakkauteni liekki loistaa niissä kaikissa. Se polttaa niistä pois väärinymmärrysten kahleet ja oikeassa olemisen erheen.

He tahtoivat tietää, mihin joukkoon heidän tulisi liittyä. Ja heidän sydämensä täyttyi sanoilla: Joukkoni on siellä, missä tehdään rakkauden työtä. Ryhmäni on siellä, missä on kauneus, ilo, myötätunto ja viisaus. Seuraajani ovat siellä, missä elämän vaikeudet kohdataan ja elämän ilot nautitaan. Siinä joukossa synnyn ja annan rakkauteni voiman säteillä kaikelle luodulle. Se joukko minua lapsena hoivaa ja mestarina kunnioittaa.

Ihmiset ihmettelivät jokapäiväistä elämäänsä ja kuulivat sanottavan: Arjen työssä olen teidän kanssanne, siinä näette rakkauteni virran ja voiman, siinä viisauteni läpäisee aineen tiheyden ja hedelmöittää sen ikuisella totuudella. Siinä lapsena leikin kuin ilon helminä helkkyen.

He kysyivät vielä: Kuka opettaa sinun oppiasi? Ja he hämmästyivät vastausta: Kuulkaa tuulen sointia ja meren kohinaa, kuulkaa veljienne ja sisartenne tuskaa ja heidän iloaan. Nähkää Maan kauneus ja luonnon mahtavuus, rakastakaa lapsen lailla elämänne leikkiä. Kuulkaa kaikua sydämenne äänen.  

Tämän kuultuaan he kysyivät: Ketkä ovat veljiämme ja sisariamme? Hiljaisuus kertoi heille: Ei ole ihmistä, joka ei olisi sisaresi ja veljesi, miten pahana ja syntisenä oletkaan häntä pitänyt.

Ihmiset olivat edelleen hämmentyneitä ja kyselivät, mistä löytäisivät ne tietäjät, jotka johdattaisivat heidät Kristuslapsen luo. Ymmällään he kuulivat: Etsi viisauden lähdettä, mistä sen solinan kuuletkin, sydämesi tuntee sen äänen.

He muistivat ristin, jota Kristuksen kerrotaan kantaneen. Ja siihen sanottiin: Ettekö muista, että hän pyysi anteeksi niiden puolesta, jotka hänet ristille naulitsivat, koska nämä eivät ymmärrä, mitä tekevät? Aineen ja hengen on kohdattava, jos tahdotte korkeuteen nousta.  Mutta se on ilon eikä tuskan kohtaaminen. Kristus on elävä Rakkaus. Ettehän enää tahdo häntä ristille naulita? Päästäkää hänet ristiltä pois.

Ihmiset väittivät, että eiväthän he nyt enää Kristusta ristillä pidä, sehän oli jo kauan sitten. Vääjäämätön oli vastaus: Mitä te tahdotte, niin on. Ja ettekö muista, että kirjoitettu on: Minkä teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle. Minä olen antanut teille anteeksi. Armahtakaa tekin itsenne.

He eivät vieläkään tahtoneet ymmärtää, vaan vaativat tietää, miten tuntisivat tulevan Kristuslapsen. Ja niin sisäinen tieto kertoi heille: Katso ihmistä silmiin, siellä näet minun katsovan. Katso merta, katso taivasta ja katso maata. Katso kiveä, katso puuta ja katso metsän eläintä. Siellä näet minun olevan. Katso taivaan valoja ja yön pimeyttä, siellä näet voimani ja viisauteni säteilyn. Katso sydämesi syvyyteen, siellä tunnet minun liekkini leikin.

Ihmiset sanoivat: Mutta me tahdomme palvella sinua, missä on sinun alttarisi? Silloin hiljaisuuden ääni kuiskasi: Ettekö ole lukeneet, että en tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Alttarini on teidän sydämessänne ja kanssaihmistenne sydämissä. Sydämenne oven voitte avata vain te itse. Siellä otan teidät vastaan.

Ja ihmiset kuuntelivat ihmetystä täynnä sydämensä ääntä.                                                                                                           (Takaisin)