Karma ja armo                                                             (Takaisin)

Seppo Ilkka

Karman laki on muodostunut henkisille etsijöille vakiintuneeksi opinkappaleeksi. Uuden ajan tullen myös sitä on aika arvioida uudelleen.

 

Merkittävät henkiset virtaukset ovat opettaneet, että ihminen kohtaa ennemmin tai myöhemmin tekojensa seuraukset. Lännessä on sanottu: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myöskin niittää”. Idässä on puhuttu karmasta, laista, joka palauttaa hyvät ja pahat teot tekijälleen, ellei nykyisessä elämässä, niin jossain myöhemmässä. Tänä päivänä ajatus jälleensyntymisestä ja karmasta on suosittu myös lännessä.

Vanha intialainen käsitys karmasta on ollut varsin armoton: Pahojen tekojen on ajateltu johtavan jälleensyntymään huonoihin oloihin, joista on vaikea palata nousevaan kehitykseen. Tällainen ajattelutapa on perustellut kastilaitoksen olemassaolon: Karman on ajateltu sitovan ihmisen tiettyyn asemaan yhteiskunnassa. Jos hän on syntynyt köyhyyteen, hänellä ei olisi oikeastaan edes oikeutta pyrkiä parempaan, vaan hänen tulisi vain kantaa rangaistusta muistuttava kohtalonsa.

Hyvien tekojen on uskottu tuottavan palkintoja: syntymiä rikkaisiin perheisiin, taitoja ja kykyjä. Hyvän karman on kuitenkin ajateltu kuluvan ja loppuvan ennen pitkää. Siten varsinaisena tavoitteena olisi viisaus ja tasapaino, joka johtaisi karmasta vapautumiseen ja irtautumiseen elämän ja kuoleman pyörästä.

Länteen tultuaan käsitys karmasta on saanut hieman toiveikkaamman sävyn: Pyrkimys parempaan johtaa kehitykseen ja myös elämän olosuhteiden kohentumiseen. Tämä sisältyy myös idän filosofiaan, mutta läntinen toiminnallisuus korostaa tätä näkökulmaa. Myös lännessä on ajateltu karman tuovan esiin läksyjä, joita ihminen joutuu opiskelemaan kehitystiellään.  Haasteena olisi ottaa karma vastaan luomatta uutta karmaa.

Kohtalo ja vastuu

Merkittäviin läntisessä maailmassa vaikuttaneisiin henkisiin tutkijoihin kuulunut Paul Brunton (1898–1981) kertoi uskovansa jälleensyntymiseen ensi sijassa siksi, että vain karma antaa loogisia syitä ihmisten moninaisille kohtaloille.

Monet ajattelevat nykyään, että ihminen suunnittelee ennen syntymää kohtalonsa pääpiirteitä. Hänen elämänsuunnitelmansa voisi tuoda hänen eteensä vastuita, joita hänelle on jäänyt aiemmista elämistä. Tämä ei tarkoita ennaltamääräytymisoppia, vaan sitä, että kohtaloon suunnitellaan asioita, joihin yksilö joutuu ottamaan kantaa vapaan tahtonsa mukaan.

Vain tahdon vapaus perustelee ajatuksen vastuusta ja siihen liittyvästä karmasta. Kohtalossamme on asioita, joita emme voi ohittaa. Joudumme kuitenkin valitsemaan, millä tavoin suhtaudumme niihin. Toisaalta voimme monissa tilanteissa päättää suuntamme.

Ihmisen kohtalon muotoutuminen on monimutkainen prosessi, jossa hänen karmansa on vain yksi tekijä. Kohtaloon vaikuttavat yksilön omat valinnat ja myös muiden ihmisten toimet. Osa näistä voi olla muutakin kuin elämänsuunnitelmaan oli alun perin kirjattu. Osoitamme rakkaudettomuutta, jos katsomme, että ihmisen ongelmat kuuluvat hänelle hänen karmansa perusteella.

Karman Herrat

H.P. Blavatsky (1831–1891) kirjoitti Salaisessa Opissa seitsemästä Karman Herrasta. Hänen mukaansa nämä hallitsevat ihmisen olemuksen muotoutumista prosessissa, jossa henki ja sielu asettuvat syntyvään lapseen. Heidän yhteistyönsä tuottaa syntyvälle lapselle hänen karmansa mukaiset ominaisuudet.

Nykyaikana on joissakin kanavoinneissa kerrottu Karmaneuvostosta, jonka sanotaan koostuvan korkeista Mestareista. Tämän mukaan sielu joutuu fyysisen kuoleman jälkeen Karmaneuvoston eteen tarkastelemaan mennyttä elämää. Hän joutuu kokemaan toimintansa niiden kannalta, joihin hänen tekonsa ovat kohdistuneet. Ennen seuraavaa syntymää sielu on jälleen Karmaneuvoston edessä suunnittelemassa tulevaa elämää.

Karmaneuvostolla sanotaan olevan seuraavanlaisia tehtäviä: Toimia Jumalan kaikkinäkevänä silmänä ja jumalallisena johtajana, tuoda vapautta, oikeutta ja mahdollisuuksia, armoa ja myötätuntoa, totuutta ja viisautta, rauhaa ja omistautumista. Nämä synnyttävät rankaisevan tuomarin sijasta kuvan opettajasta, jonka tarkoitus on auttaa korjaamaan erehdykset ja eheyttämään sielun. Niissä on hyvin paljon feminiinistä värähdettä.

Käsitykset kuoleman jälkeisestä tilinteosta ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Keskiaikaisesta Viimeisen Tuomion käsityksestä ollaan siirtymässä tai siirrytty jatkuvan kehityksen ideaan, joka sallii kaikille mahdollisuuden nousta ja vapautua tekojensa jättämästä taakasta.

Karman Herrojen tehtävänä ei niinkään ole jakaa meille rangaistuksia ja palkintoja, vaan ohjata ja opastaa. Tämäkin voi tuntua meistä ankaralta, koska emme voi salata heiltä mitään. Olemme itse omia tuomareitamme. Häpeämme voi johtaa meidät määräämään kovia rangaistuksia itsellemme. Karman tasapainottaminen ei kuitenkaan vaadi, että saamme takaisin jokaisen iskun, jonka olemme antaneet, vaan edellyttää vain, että olemme oppineet läksymme. Se riittää. On tärkeätä antaa itselleen anteeksi.

Kansojen ja yhteisöjen karma

Olen tarkastellut edellä karmaa yksilön näkökulmasta. Karma ulottuu kuitenkin myös yhteisöihin kuten sukuihin, heimoihin, kansakuntiin ja koko ihmiskuntaan. Voidaan puhua vaikkapa tietyn liikeyrityksen karmasta tai koko planeetan karmasta. Olemme mukana monissa yhteisöissä ja elämme hyvin monimutkaisessa karman verkostossa. Ei riitä, että selvitämme henkilökohtaisen karmamme, vaan tehtäviimme kuuluu harmonisoida suhteemme yhteiseen karmaan.

Sata vuotta sitten opetettiin, että kun yksilö on tasapainottanut oman karmansa, hän tulee kykeneväksi osallistumaan planetaarisen karman puhdistamiseen. Ajattelen kuitenkin, että henkilökohtaista ja yhteistä karmaa tulisi hoitaa samanaikaisesti. Samat rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon lait toimivat molemmissa. Kantaessamme vastuuta ihmiskunnasta oman kehityksemme ohella, näkemyksemme yksilön ja yhteisön suhteesta syvenee. Näin vähennämme taipumustamme luulla olevamme maailman napa. Tämä auttaa omankin karmamme purkamisessa.

Ihmiskunta on ollut pitkään sitoutuneena väkivallan verkkoon. Jos todella tahdomme vapautua siitä, meidän on uskallettava ehdottaa Karman Herroille uusia tapoja väkivallasta irrottautumiseen. Yksi oppiläksyistämme on, että Karman Herrat tahtovat palvella ihmiskuntaa. Tarkoitus on, että ihmiset itse löytäisivät tien Valoon. Jos osoitamme aloitteellisuutta Valon löytämiseksi, saamme runsain mitoin rakkaudella annettua opastusta jopa siitä, mitä kannattaisi toivoa.

Ei ole mieltä siinä, että entisen väkivallan tasapainottamiseksi jonkun pitäisi tehdä uutta väkivaltaa. Olemme olleet niin väkivallan rikkomia ja samalla ihailleet sitä, että olemme tilanneet kostoa niille, jotka ovat tehneet väkivaltaa. Pyyntömme on kuultu. On aika lopettaa tämä kierre. Kostoa vaatimalla se ei onnistu.

Nykyhetki ja karma

Karman lakia voidaan sanoa myös teon laiksi. Teko on tässä ymmärrettävä laajasti niin, että sanat, ajatukset ja tunteetkin ovat tekoja. Teko on aina nykyhetkessä ja se lähettää välittömästi vaikutuksensa universumiin. Karman todellinen sisältö ei ole siinä, mitä palautteita odotamme saavamme menneisyydestä, vaan siinä, mitä teemme nyt. Siihen voimme vaikuttaa, menneisyyden palautteet nousevat esiin omaan tahtiinsa. Tunteidemme ja tekojemme häpeämisestä ja kätkemisestä ei ole apua, parempi on tuntea kaikkia tunteita ja rakastaa omaa luomistyötään.

Nykyhetkessä voimme ainakin joissakin rajoissa vaikuttaa myös noihin palautteisiin. Voimme tietoisesti suunnata meditaatiossa tai muutenkin parantavia rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon energioita nykyisen ja menneiden elämien ongelmakohtiin. Emme ehkä kykene muuttamaan menneisyyden aikakirjoja, mutta voimme muokata palautuvaa energiaa. Tällä tavoin voimme myös tarjota apua menneisyyteen. Saatamme ylittää ajan mystisen kuilun ja lähettää menneisiin epätoivon tai väkivallan hetkiin toivoa ja oivallusta paremmasta.

Nykyaikana on mahdollista saada kosketus kaikkien aikaisempien elämien karmaan tämän elämän aikana. Tällaista tilannetta ei ole ollut koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Saatamme kokea tämän haasteelliseksi. Joskus puhutaan myös ns. pikakarmasta, joka tuo karmalliset palautteet nopeasti eteemme. Hengellämme on kuitenkin edelleen vapaus säädellä tahtia, jolla annamme vanhan karman purkautua. Tätä mahdollisuutta ei siis ole egollamme; sielumme voi tehdä ehdotuksia hengelle tässä asiassa.

Jotkut odottavat innolla Maan nousemista ns. neljänteen tai viidenteen ulottuvuuteen. Pikakarma on oikeastaan neljännelle ulottuvuudelle ominainen ilmiö. Viidennessä ulottuvuudessa syy ja seuraus ovat samanaikaisia. Ne ovat yhtä. Olemmeko ulottuvuusnousua odottaessamme valmiita ottamaan vastaan tämän? Aika on erottanut syyt ja seuraukset ja siten vaikeuttanut oivallusta siitä, että teoillamme saattaa olla seurauksia, joita emme voi estää. Toisaalta aika on antanut mahdollisuuden valmistautua seurauksiin ja lykätä velkoja maksettavaksi otollisemmalla hetkellä.

Meidän ei tarvitse odottaa maallisen elämämme loppumista saadaksemme Karman Herrojen ohjausta. He ovat käytettävissämme nykyhetkessä. He puhuvat sydämemme äänenä, omanatuntonamme, tietoisuutena siitä, mikä on oikein. Meidän on vain avattava sisäinen korvamme kuulemaan heidän neuvonsa. Heidän ohjeensa eivät tule tuomioina, vaan rakkauden ja myötätunnon vastaansanomattomana äänenä. He kunnioittavat vapaata tahtoamme.

Ykseys ja karma

Vielä sadan vuoden takaisiin opetuksiin kuului käsitys siitä, että jos sielu oli perin juurin kiinnittynyt pahuuteen, sen kohtalona olisi lopulta kokea ns. toinen kuolema, jossa se hajotettaisiin ja sulautettaisiin yleiseen sieluenergian varastoon. Silloin sen yksilöllinen olemassaolo päättyisi. Tämä ajatus on eräs kadotus-käsitteen muoto. Tänä päivänä on kysyttävä, olemmeko valmiita ajattelemaan tästä asiasta armollisemmalla tavalla. Mitä toivomme Karman Herrojen päättävän kohtaloistamme? Ymmärrämmekö, että vaikka Karman Herrat ohjaavat koulutustamme, olemme itse vastuussa siitä?

Jos kuvittelemme olevamme turvallisesti korkealla kehityksen tiellä, saatamme ehkä ajatella, että jotkut muut ovat pahasti langenneet, ja saavat puolestamme mennäkin kadotukseen. Tällainen ajatus on hyvin dualistinen: me olemme hyviä, nuo muut pahoja.

Olemmeko valmiita katsomaan asioita ykseyden näkökulmasta? Tämä tarkoittaa, että meissä on kaikki, myös ne sielut, jotka olisimme valmiita lähettämään kadotettaviksi. Jos ajattelemme näin, emme voi tuomita ketään, sillä tuomitsisimme samalla itsemme. Emme toisaalta voi estää muita sieluja noudattamasta omaa tahtoaan. Ykseyden kautta voimme ojentaa heille myötätuntomme ja tukea heidän opintojaan karman koulussa kohti parempia valintoja. Ykseyden paradokseja on, että olemme samalla yksilöitä, joilla kaikilla on vapaa tahto.

Armo ja karma

Olemmeko valmiita ymmärtämään, mitä tarkoittaa, kun sanotaan: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä niin kuin te tuomitsette, niin on teidätkin tuomittava”? Tai kun sanotaan: ”Vaikka syntinne olisivat veriruskeat, ne on anteeksi annettu”? Jos ymmärrämme nämä, ymmärrämme karman parantavan tarkoituksen. Jos ymmärrämme ykseyden näkökulmaa edes alustavasti, näemme Karman Herrojen olevan Armon Herroja.

Suomen pyhässä kielessä nuo kaksi sanaa, Armo ja Karma, ovat lähellä toisiaan. Armon ja Karman läheisyys ei tarkoita, että karman opettava vaikutus tai tarve korjaaviin toimiin olisi poistunut. Voimme oivaltaa, että armo on karman syvin tarkoitus. Riittää, että opimme läksymme.

Vuosisatoja olemme tahtoneet lähettää synnintekijöitä Helvettiin tai kadotukseen. Mitä olemme saaneet tänne Maan päälle? Olemmeko valmiita oivaltamaan, että toimimme yhteistyössä Karman Herrojen kanssa? Emme ole pelkkiä tuomioiden kohteita. Osaammeko katsoa erehdyksiämme Kristuksen tavoin? Tahdommeko, että Karma toimii armollisesti? Olemme tilaajia, saamme mitä tahdomme, meillä on vastuu.

(Takaisin