Kausaalitaso ja me (Takaisin)
Seppo Ilkka
Arkisen mielen ja korkeampien olemuspuoltemme välissä on olemisen taso, jolle kiteytyvät toimintamme syyt ja seuraukset.
Olen tarkastellut aiemmissa kirjoituksissa ihmisen astraali- eli tunnetasoa ja mentaali- eli ajatustasoa. Ego hallitsee tunteita, ajattelua ja toimintaa näillä mielen tasoilla. Fyysisen, astraalisen ja mentaalisen tason eli maallisten tasojen ohella olemukseemme kuuluu henkisiä tasoja. Korkeampi minämme asuu niillä. Maallisten ja henkisten tasojen välissä on eräänlainen rajapinta, jota sanotaan kausaali- eli syytasoksi tai -kehoksi. Nimensä mukaisesti tuo taso on tekemisissä toimintamme ja tahtomme syiden ja seurausten kanssa. Elämme syiden ja seurausten verkostossa, johon osallistuvat yksittäiset ihmiset, yhteisöt, yhteiskunnat ja koko ihmiskunta. Tarkastelen asiaa tässä kuitenkin vain yksilön kannalta.
Voimme käsitellä ajatuksissamme henkisiä tasoja tai kausaalitasoa vain luomalla niistä mentaalisia kuvia. Käsitteet ja ajatukset riippuvat kokemuksistamme ja kulttuuristamme. Voimme saada intuitiota korkeilta olemisen tasoilta, mutta kun puhumme niistä tai ajattelemme niitä, olemme muodostaneet niistä mentaalisen kuvan.
Astraali- ja mentaalitasoista meillä on suoraa kokemusta mielen tasolla; ne ovat egomielen aspekteja. Psykologia käsittelee näiden tasojen ilmiöitä. Tietoisuus kausaalitasosta ja sitä korkeammista tasoista edellyttää intuitiivista ymmärrystä tai ainakin uskoa näiden tasojen olemassaoloon. Niiden olemassaolo ei sinänsä riipu siitä, uskommeko niihin. Voimme pyrkiä puhumaan niistä oikein, mutta esitämme silti vain kuvia todellisuudesta. Ei ole olemassa auktoriteettia, joka olisi vapaa tästä rajoituksesta.
Ajan ja ajattomuuden rajalla
Kausaalikeho on yksilön maallisen, ajallisen olemuksen ja ikuisen, ajattoman henkisen ytimen rajapinta. Siinä on molempien ominaisuuksia, ja se on yhteydessä molempiin suuntiin. Ajatus syytasosta, joka välittää menneiden elämien muistoja, on mielekäs vain, jos synnymme useita kertoja tähän maailmaan. Tämän käsityksen mukaan mennyt toimintamme on jättänyt jälkeensä syitä, joiden seurauksille olemme nyt alttiita. Synnytämme uusia syitä, joiden kaikkia seurauksia emme ehkä voi kohdata vielä tässä elämässä. Tätä prosessia kutsutaan karmaksi.
Olemassaolon ajattomalla puolella on tieto siitä, missä kaikessa olemme olleet mukana, miten olemme vaikuttaneet muihin ja mitä olemme tahtoneet ja tunteneet. Siellä on myös tieto seurauksista, jotka odottavat toteutumista, jos uudet syyt eivät muuta tilannetta.
Kun valmistaudumme uuteen syntymään, kausaalikehomme virittyy tuomaan esiin taipumuksia ja olosuhteita, joiden on tarkoitus tulla ajankohtaisiksi tässä elämässä. Synnymme tiettynä aikana tiettyyn kulttuuriin varustettuna tässä elämässä tarvittavilla luontaisilla kyvyillä. Karma vaikuttaa lapsuutemme olosuhteisiin ja tuo tiellemme ihmisiä, joiden kanssa meillä on yhteistä tehtävää, iloja ja haasteita. Syykeho on instrumentti, jonka avulla tämä tapahtuu. Se johdattaa meidät kiinnostumaan elämänurastamme ja meille tärkeistä ihmisistä.
Ajallisen ja ajattoman vuorovaikutus saattaa näyttää paradoksaaliselta. Olemme ehkä oivaltaneet, että elämän mysteeri aukeaa parhaiten, jos elämme nykyhetkessä. Kausaalikeho, joka tuo elämäämme ajattoman, ikuisen nykyhetken viestin, säilyttääkin vuosituhantista historiaa ja tulevaisuutta. Tulevaisuutta voimme kuitenkin muuttaa nyt ja myöhemmin. Voimme muuttaa myös suhdetta menneeseen.
Kausaalikeho elää ja muuttuu koko ajan. Vaikutamme siihen, mitä asioita syykeho voi tai ei voi tuoda esiin lähiaikana. Vaikutamme tapaan, jolla menneiden syiden seuraukset ilmenevät. Synnytämme uusia syitä. Kun maallinen elämä päättyy, lähdemme syykehossa, jossa on nykyisen elämän jäljet. Nämä yhdistyvät jäljellä olevaan vanhaan karmaamme.
Akaasiset aikakirjat
On puhuttu ns. akaasisista aikakirjoista, joihin tallentuvat tekomme, sanamme, ajatuksemme ja tahtomme. Oikeastaan sinne tallentuvat näiden energeettiset muistot. Sanotaan, että kanssamme kulkee kirjanpitäjäenkeli, joka huolehtii tästä tallentamisesta. Tuo enkeli on tietoinen maallisen ja henkisen olemuksemme kaikista tasoista. Keskeisin meitä koskeva informaatio tulee kuitenkin kausaalikeholta. Suurin vaikutuksemme ihmiskunnan kehitykseen ilmenee siinä, millaisia syyjälkiä jätämme. Nämä kirjaukset vaikuttavat kausaalikehomme virittymiseen, kun lähdemme seuraaviin elämiimme.
Emme voi kätkeä tältä prosessilta mitään, emme edes salattuja motiivejamme. Siksi sitä on saatettu pelätä. Tunnemme häpeää. Tallentamiseen ei kuitenkaan sisälly tuomioita. Toimemme nousevat ajattomuuden kirkkaaseen valokeilaan, jossa on myötätunnon ja armon sävy. Jos katsomme tuomitsevasti itseämme tai muita, sekin kirjautuu ajattomuuden muistiin, ja saatamme aikanaan kohdata toivomiamme rangaistuksia, myös niitä, joita olemme toivoneet muille.
Kausaalikehon toiminnasta
Emme yleensä muista etukäteen tehtyä elämänsuunnitelmaa. Jos tuntisimme sen liian hyvin, se vaikuttaisi vapaaseen tahtoomme. Elämän oppitunnit koskevat paljolti eettisyyttä ja suhdettamme muihin ja itseemme. Joudumme aidosti tekemään valintoja, jos emme muista suunnitelmaa. Elämänsuunnitelma ei ole valmis käsikirjoitus elämälle, vaan suunnitelma siitä, millaiset oppitunnit ovat ajankohtaisia.
Kausaalikeho antaa kuitenkin vihjeitä valintojemme laadusta. Olemme ehkä havainneet, että jotkin aikomuksemme näyttävät etenevän kuin myötätuulessa, jotkin taas kulkevan vastoinkäymisestä toiseen. Jälkimmäisessä tapauksessa kausaalikeho saattaa vihjata, että sellaisista aikeista olisi parempi luopua. Toisaalta kyseessä voi olla tahdonvoiman harjoittaminen. Haasteena on oivaltaa, kummasta on kysymys.
Kausaalikeho pysyy yleensä tietoisuuden taka-alalla, tarkkailijana. Elämän käännekohdissa se voi toisaalta ottaa johtavan aseman ja ohjata meidät vääjäämättä tielle, joka kuuluu kohtaloomme. Sellaisessa tilanteessa tulee esiin kausaalikehon maallisia tasoja suurempi voima.
Kausaalikeho on kuin peili, joka heijastaa yksilön korkeamman minän viestejä maalliselle egolle. Ego ei usein ymmärrä syytason energiakieltä. Siinä tapauksessa kausaalitason kirkas säde voi heijastua piilotajunnan kautta päivätajuntaan. Piilotajunta toimii silloin toisena peilinä. Sieltä tulevia kuvia ego pystyy tulkitsemaan. Niissä on edelleen korkeamman minän lähettämä informaatio, mutta se on saattanut muuntua. Tämä on yksi syy siihen, että karmaa on pelätty. Näkemys armosta katoaa helposti tällaisesta heijastuksesta. Sekaannusta voi aiheutua myös siitä, että piilotajuntaan vaikuttavat myös oma egomme ja monet muut näkymättömän maailman energiat ja olennot.
Maallinen ja henkinen moraali
Henkisen tien keskeisimmät haasteet liittyvät moraaliin. Sielumme ja henkemme tahtovat ohjata meitä oikeaan. Meillä on kuitenkin vapaa tahto. Kuulemme korkeampien tasojen sanoman kausaalikehon kautta. Se muuntaa korkeamman etiikan sellaiseen muotoon, jonka ajatteleva mielemme voi käsittää. Kausaalikehon tehtäviin kuuluu myös seurata, millaista moraalia sovellamme käytännössä. Tarvittaessa se johdattaa meidät saamaan karmallista opetusta.
Useimmat yhteisöt noudattavat moraalin muotoja, joita voi sanoa maallisiksi. On muodostunut kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä ja lakeja. Niiden rikkomisesta on usein rangaistu, joskus hyvin ankarastikin. Nämä säännöt ovat luonteeltaan maallisia, koska korkeampi etiikka on niissä kivettynyt mentaalisiksi muodoiksi.
Millaista olisi henkinen moraali? Ainakin se perustuu oikeudenmukaisuuteen, mutta myös rakkauteen, myötätuntoon ja anteeksiantoon. Se on puhdasta, kaunista ja oikeamielistä. Maallisetkin moraalikäsitykset toki usein pyrkivät näihin tavoitteisiin. Moraalisäännöt ovat kuitenkin lähes tarpeettomia, jos elämme rakkaudellisesti. Henkinen etiikka on joustavaa siinä mielessä, että se huomioi olosuhteet ja voi toimia myös vastoin perinteisiä käsityksiä. Kausaalikeho pyrkii ohjaamaan meitä hengen moraaliin.
Kausaalikehon haavat
Kausaalikeho voi joutua johdattamaan yksilön kokemuksiin, joista hän ei pidä. Näidenkin kokemusten on tarkoitus toimia myötätuntoisena opastuksena, ei niinkään rangaistuksena. Siksi kausaalikehoa voi kuvata kirkkaaksi ja rakastavaksi olemuksemme osaksi myös siltä osin, joka on tekemisissä haasteellisen karman kanssa.
Rakkaus, myötätunto ja anteeksianto ovat korkeiden henkitasojen ominaisuuksia, ja kausaalitaso on niistä osallinen. Kausaalikehon maallinen puoli taas joutuu ottamaan vastaan kaikenlaisia vaikutteita. Siksi jotkin syyt voivat aiheuttaa siihen ikään kuin haavoja tai ruhjeita.
Kausaalitaso ohjaa tekemään hyviä tekoja. Jos teemme niitä, egomme saattaa tuntea ylpeyttä ja voi jäädä ihailemaan itseään. Tämä aiheuttaa kausaalikehoon eräänlaisen tiivistymän, varjomaisen peilin, josta ego tahtoo katsoa omaa kuvaansa. Usein kuultu varoitus siitä, että positiivinen karma voi kulua loppuun, viittaa tähän tilanteeseen. Hyvien töiden karmalliset seuraukset ovat hyviä, mutta ilman hengen voimaa ne ovat egon tapaan ajallisia.
Sielumme voi myös olla vailla kokemusta joltakin elämän alueelta. Tältä osin kausaalikeho läpäisee puhdasta korkeata valoa. Saattaa kuitenkin olla, että emme edes havaitse sitä. Tarvitsemme riittävän laajan kokemuspiirin tuomaa viisautta hedelmöittämään maallisen ja henkisen vuorovaikutusta. Eri yksilöiden kokemukset ovat silti erilaisia.
Kausaalikeho on ikään kuin osittain läpäisevä kultainen peili. Se heijastaa takaisin maallisiin elämiimme ajatuksiamme, tunteitamme ja tekojamme siltä osin kuin ne eivät ole valmiita nousemaan meissä oleville jumalallisen viisauden ja rakkauden tasoille. Korkeampi minä näkee kehityksemme tuon peilin läpi. Se jaksaa suhtautua meihin ymmärryksellä, kärsivällisyydellä ja myötätunnolla, vaikka olisimmekin hairahtuneet kyseenalaisten tekojen tielle. Se näkee viisauden, joksi kokemuksemme tulee aikanaan kirkastumaan.
Kausaalikehon ruhjeiden kohdalla tuo peili on tiivis, ja näemme sen kirkkaalla pinnalla kuvan asioista, joita on vielä työstettävä. Meidän on etsittävä keinoja löytää näköala korkeammille tasoille, jotta voisimme erottaa ikuisen viisauden säkenöivän valon. Tuon valon näkeminen on kaikkein vaikeinta kausaalikehon haavojen, tiivistymien ja varjojen kohdalla. Korkeampi minä voi antaa tukea ja intuitiivista johdatusta, mutta karman tasapainotus tapahtuu suurimmalta osin niillä tasoilla, joilla se on aiheutettu. Emme yleensä saa kaikkea opastusta valmiina, vaan joudumme itse tekemään työtä hoitaaksemme kausaalikehomme ongelmakohtia. Kun olemme tehneet oman osamme, avaa sielumme puolestaan ilolla viisauden ovet.
Kausaalikehon hoitaminen
Mitä paremmin olemme hoitaneet syykehon haavoja, ruhjeita ja varjoja, sitä kirkkaammin näemme ikuisen viisauden lähteille. Tämä on tavoitteemme. Jos näköalamme noille lähteille olisi esteetön, voisi sielumme johtaa elämäämme sopusoinnussa Korkeimman Tahdon kanssa.
Kausaalikehomme kysyy, tahdommeko toimia Korkeimman tahdon ja etiikan mukaan. Se ei niinkään kysy sitä, noudatammeko ihmisten sopimia sääntöjä. Korkea tahto ja moraali ovat sekä lahjomattomia että joustavia. Ne ottavat huomioon olosuhteet ja näkevät aikakausien ja tapojen yli. Tunnistammeko sydämen etiikan?
Miten kausaalikehoa voisi hoitaa? Keskeistä on karman tasapainottaminen. Riittää, että opimme toimintamme aiheuttamat ja kohtaloomme sisältyvät läksyt. Kaikkia iskuja ei tarvitse saada takaisin. Tavoitteena on poistaa kausaalitasolta läpinäkyvyyden esteet.
Syykehoa hoidettaessa on tärkeätä, että teemme sen korkeampien olemuspuoltemme tarkoittamalla tavalla. Toiveajattelu ei riitä, siihen turvautuminen johtaa egon keksimiin yrityksiin. Tarvitsemme kirkasta tietoisuutta ja erottelukykyä tavoittaaksemme Sielun ja Hengen ohjauksen.
Kausaalikeho on energiakeho. Sen hoitaminen on energioiden tasapainoon saattamista. Kokemustemme ei tarvitse olla suoraa seurausta niiden alkuperäisistä karmallisista syistä. Vastuumme hyväksyminen ja energioiden harmonisointi on pääasia. Voimme ohjata tietoisesti kaikkia tuntemiamme myötätunnon, rakkauden ja muiden hoitavien energioiden muotoja paitsi nykyiseen myös aiempiin elämiimme. Tämä ei muuta tapahtunutta, mutta auttaa silloisia persooniamme nousemaan luomansa karman ikeestä. Se on juuri sitä karmaa, jota tahdomme nyt hoitaa.
Jos jäämme rangaistusten ja palkintojen jakamisen asteelle, kohtaamme ilmiön, jota voisi kuvata niin, että valonsäde jää heijastumaan edestakaisin kausaalitason ja piilotajunnan peileistä. Tämä synnyttää helposti uutta karmaa entisen jatkeeksi. Vapautuminen on nopeampaa, jos annamme menneiden syiden ikäänkuin haalistua, etsimme anteeksiannon ja ymmärryksen energioita. Voimme antaa itsellemme anteeksi ne tavat, joilla olemme pyrkineet välttämään kausaalitason läpi näkemistä. Tämä ei tarkoita pakenemista maallisesta elämästä kuviteltuun hengen maailmaan vaan täyttä elämää tunteineen, ajatuksineen ja egoineen. Kohtaamme Hengen kokemustemme kanssa, emme välttelemällä niitä. Kausaalikeho on ratkaiseva välittäjä tuossa kohtaamisessa.