Korkein ja sen kuva                             (Takaisin)

Seppo Ilkka

Etsiessämme henkistä kehitystä pyrimme suuntaamaan katseemme Korkeimpaan, Jumalaan. Annamme Hänelle monia nimiä ja eri kulttuureissa ja opeissa Häntä kuvataan eri tavoin. Nämä käsitykset ja opit toimivat ihanteinamme ja ohjaavat henkistä pyrkimystämme. Meillä voi olla taipumus pitää omaa käsitystämme Korkeimmasta ainoana oikeana tai ainakin todempana, kuin muut Hänestä laaditut kuvat. Puhuttaessa Jumalasta tai Korkeimmasta olennosta, totuudesta tai olemassaolon syvimmästä ytimestä olemme varsin paradoksaalisessa tilanteessa. Pyrimme määrittelemään jotain, joka on suurempaa ja täydellisempää kuin mihin mitkään käsitteemme tai määrittelymme voivat ulottua. Voimme kuitenkin olla tietoisia siitä, että jokin kaikkiallinen olemassaolon ydin on olemassa. Siksi ei ole järkevää myöskään täysin sivuuttaa niitä käsityksiä, joita meillä ja kanssaihmisillämme asiasta on.

Kristillisen käsityksen mukaan Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Poika-aspektia sanotaan Kristukseksi. Tämä sana tarkoittaa voideltua. Sen merkitys viittaa joissakin kulttuureissa käytössä olleeseen tapaan voidella hallitsija, kun hän ottaa vastaan tehtävänsä. Siitä johtuu ajatus Pyhän Hengen voitelemasta, henkiseksi hallitsijaksi asetetusta olennosta. Myös joidenkin pyhyyttä kohti nousseiden sielujen saatetaan sanoa olevan Pyhän Hengen voitelemia. Jeesuksen katsotaan olleen Kristus ruumiillistuneena. Kristillistä käsitystä pidetään kuitenkin yksijumalaisena. Näiden kolmen aspektin ajatellaan olevan yhden Jumalan ilmenemismuotoja.

Muissa uskonnoissa esiintyy erilaisia käsityksiä: Juutalaisuudessa on yksi Jumala, Herra. Islamilaisuudessa on yksi Jumala. Hindulaisuudessa puhutaan jumalista ja jumalattarista, joita molempia on yli tuhat. Siitä huolimatta saatetaan sanoa, että hinduismikin on oikeastaan yksijumalainen, koska nämä kaikki ovat yhden Atmanin, korkeimman hengen, ilmentymiä. Buddhalaisuus ei tunnusta yhtäkään Jumalaa, mutta siinä kunnioitetaan Valaistuneita, Buddhia, jotka edustavat korkeinta viisautta ja sillä tavoin ovat oikeastaan jumalten asemassa. Eri asia on, että useissa buddhalaisuuden muodoissa esiintyy tästä huolimatta jumalia. Usein on kyse siitä, että ennen buddhalaisen opin tuloa on palvottu joitakin jumalia, ja kansa on jatkanut näiden kunnioittamista. Erilaisissa luonnonuskonnoissa saatetaan palvoa luonnonhenkiä jumalina. Nykyään ainakin länsimaissa suosituksi tullut materialismi kunnioittaa korkeimpana luonnonlakia. Tieteellisen tiedon ajatellaan tuovan siitä kaiken saatavillamme olevan ymmärryksen.

Kaikkiin näihin henkistä maailmaa koskeviin käsityksiin liittyy suuri määrä yksityiskohtia, oppeja, dogmeja ja perinnettä. Ne yhdessä muodostavat sitä kuvaa, joka kyseisen opin kannattajilla on Korkeimmasta. Mitkään opit eivät kuitenkaan ole koskaan voineet kattaa edes kaikkien kannattajiensa tapoja hahmottaa Korkeimman olemusta. Sillä tavoin kuva Jumalasta on lopulta henkilökohtainen. "Samoin ajattelevien" kesken näissä kuvissa on toki paljon yhteisiä piirteitä.

Jo pari tuhatta vuotta sitten jotkin gnostilaiset ajattelijat esittivät idean, jonka mukaan Korkein on tuntematon ja määrittelemätön Totuus, jota emme voi suoraan tavoittaa. Korkeimman voi ajatella olevan olemassaolon keskuksessa. Kun tahdomme katsoa sitä, näemme siitä vain heijastuksen, kuvan. Gnostikot ajattelivat, että tuo kuva on Kristus, joka kutsuu meitä kohti keskuksessa olevaa Korkeinta. Itse elämme maailmassa kaukana Kristuksesta. Päästäksemme Hänen luokseen tarvitsemme välittäjän, joka on Sofia, Viisaus. Sofialla taas katsottiin olevan sekä maallinen että taivaallinen olemus. Juuri siksi hän saattoi toimia välittäjänä.

Voimme lähestyä Totuuden ydintä mistä suunnasta tahansa. Katsomiskulmamme vaikuttaa siihen, mitä näemme. Jos voimme tarkastella naapurimme näkemää kuvaa, se näyttää meistä oudolta. Tämä johtaa helposti siihen, että eri suunnista katsovien välille syntyy riitaa. Näin ovat saaneet alkunsa uskonnolliset oppiriidat ja jopa uskonsodat. Usein oman uskonnon toinen lahko voi olla ärsyttävämpi kuin kokonaan toinen uskonto. Tämä huomio koskee myös meidän aikamme "uusia" henkisiä virtauksia. Täysin "vääräuskoisia" ei joskus pidetä edes ihmisarvoisina. Heistä ei siksi tarvitse huolehtiakaan muuten kuin sikäli, että pysyvät pois tieltä. Tietenkin heitä voi ryhtyä käännyttämään. Tämän voi tehdä houkutellen tai pakolla. Naapurilahko on merkityksellinen, mutta näyttää olevan joissakin yksityiskohdissa "väärässä" ja siksi sitä yritetään tarmokkaasti juuria pois.

Ajattelen, että voimme oppia paljon tästä gnostilaisesta ajatuksesta. Olisimmeko valmiita näkemään, että eri ihmiset vain katsovat samaa Korkeinta, ja heidän tapansa katsoa ovat yhtä arvokkaita? Voimme oppia muilta tutkimalla heidän näkemyksiään. Yhdessä omamme kanssa niistä koostuu laajempi käsitys siitä, mitä kaikkea Korkein voi olla. Tämä ei tarkoita, että meidän tulisi luopua omasta näkökulmastamme, vaan sitä, että voimme rikastuttaa ymmärrystämme. Oma näkemyksemme on meille keskeinen, sillä katsoessamme kohti Korkeinta, katsomme omaan keskukseemme, läpi egomme, sielumme ja henkemme, siihen mystiseen olemassaoloon, josta mekin olemme osa. Näin katsomme itse asiassa peiliin, josta pyrimme näkemään Korkeimman olemuspuolemme.

Tästä peiliin katsomisesta johtuu, että annamme mielessämme Jumalalle ominaisuuksia, jotka ovat itse asiassa omiamme. Muodostamme Jumalasta kuvan astraalisille ja mentaalisille tasoillemme. Siksi astraalimaailma on täynnä väkivaltaisia, kostavia ja tuomitsevia jumalia. Olemme vaatineet vihollistemme verta ja niin ovat monet jumalina palvomamme astraaliolennotkin vaatineet jopa ihmisuhreja. Uskomme helposti todellisen Korkeimman olemuksen sijasta näihin luomiimme astraalisiin kuviin. Olisimmeko lopulta valmiita näkemään, että peilimme onkin läpäisevä ja omien harhojemme läpi saattaa sittenkin heijastua Korkeimman lähteen kirkas Valo? Olemmeko valmiita oivaltamaan, että tuossa valossa asuu Viisaus, Armo ja Rakkaus, jotka ovat suurempia kuin ihmisinä voimme käsittää? Siksi meidän ei tarvitse huolehtia siitä, onko kuvamme Korkeimmasta juuri se ainoa oikea!

(Takaisin)