Luonnonhenkitaso uuden ajan näkökulmasta         (Takaisin)

Seppo Ilkka

 

Monet kokevat yhteyttä luonnon henkivoimiin. Puhutaan luonnonhengistä ja niiden tehtävistä sekä elollisessa että elottomassa luonnossa. Alkavana uutena aikakautena on syytä tarkistaa niitä koskevia käsityksiä.

 

Hyvä lukija, kun kuulet sanan luonnonhenki, eikö mieleesi tulekin olentoja, joita on sanottu esimerkiksi tontuiksi, keijuiksi, peikoiksi tai haltioiksi? Oletko jopa kokenut näkeväsi joitakin tällaisia olentoja tai kommunikoineesi niiden kanssa?  

Usein puhutaan maan, veden, ilman ja tulen hengistä. Antiikin aikana ajateltiin näiden neljän elementin ylläpitävän olemassaoloa. Tällaiset ryhmittelyt auttavat hahmottamaan luonnonhenkien maailmaa, mutta ne myös ohjaavat mielikuviamme.

Luonnonhenki-käsitteeseen sisältyy ajatus näkymättömässä maailmassa vaikuttavista taitavista ja jopa viisaista olennoista. Niiden ajatellaan elävöittävän kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Luonnonhenkien vaikutus näkyy kuitenkin myös niin sanotussa elottomassa luonnossa, kuten säätilassa, vesien virtauksissa tai tulivuorten toiminnassa.

Materialistinen ajattelutapa pyrkii kieltämään olemassaolon henkisen puolen. Tästä seuraa, että luonnonhenget saatetaan monesti käsittää satuolennoiksi. Monilla ihmisillä on kuitenkin kokemuksia luonnonhenkien kohtaamisesta. Luonnonhenkien viestejä on myös kanavoitu.

Vallitsevan käsityksen mukaan luonnonhenkien ajatellaan olevan vailla vapaata tahtoa. Niiden on noudatettava Luojan lakeja. Luonnontieteiden tutkimat luonnonlait kuuluvat näihin lakeihin. Luonnonhenkien ajatellaan toimivan tasolla, jolla ne voivat vaikuttaa suoraan esimerkiksi ihmisen niin sanottuun eetterikehoon. Tämä on fyysisen kehon energeettinen kaksoispuoli. Sillä on ratkaiseva merkitys elintoimintojen ja terveyden ylläpitämisessä. Luonnonhengillä voi olla tarkkaa tietoa ihmisen elimistöstä. Niillä on viisautta, joka voisi ohjata meitä käyttämään fyysistä kehoamme parhaalla tavalla. Vapaa tahto antaa meille kuitenkin mahdollisuuden toimia toisinkin.

Luonnonhenkien ajatellaan kehittyvän taitavammiksi toimiessaan tehtävissään. Luonnonhengen toiminta saattaa toisaalta myös päättyä, jolloin se sulautuu osaksi laatunsa mukaista energiaa. Esimerkki tällaisesta on niin sanottu kehoelementaali. Se on luonnonhenki, joka vastaa ihmisen kehosta ja sen toiminnoista. Sillä on apunaan eri elimiä hoitavia luonnonhenkiä. Olemme jatkuvasti tekemisissä kehoelementaalimme kanssa. Nukkuessa keho jää kehoelementaalin hoitoon. Kun maallinen elämä päättyy, kehoelementaali ja sen apuhenget lopettavat toimintansa. Erilaisilla teknisillä välineillä on myös luonnonhenkitasolla asuvia hoitajia.

 

Aine ja elollinen luonto

Materia esiintyy monissa olotiloissa ja muodoissa: kiinteänä, nesteenä, kaasuna, plasmana, esineinä, kivinä, vesistöinä, maaston muotoina, ilmana ja elävinä olentoina. Aineen pienimmät osaset voi käsittää luonnon perusenergioiden värähtelyiksi. Tiede on tässä tavoittanut jotakin, josta aiemmin on ollut vain suuntaa antavia käsityksiä henkisissä opeissa.

Luonnonvoimat säätelevät aineen käyttäytymistä, liikkeitä, olomuodon muutoksia, ja atomitason tapahtumia. Nämä vaikuttavat myös siihen aineeseen, josta elollinen luonto muodostuu. Biologian lait ohjaavat lajien kehitystä ja elävien olentojen elintoimintoja.

Voi kysyä, riittävätkö luonnonlait selittämään elämän synnyn ja kehityksen vai tarvitaanko siihen ohjaavaa henkistä tekijää. Materialistisen ajattelutavan mukaan sattuma yhdessä luonnossa vallitsevan kilpailun kanssa olisi johtanut nykyisiin elämänmuotoihin. Henkisen näkemyksen mukaan taas olemme osa suurta kehitystä. Tämän katsomuksen mukaan elämää ei olisi edes ilmennyt, ellei liikkeelle panevaa korkeata impulssia olisi olemassa.

 

Luonnonhenkien olemassaolosta

Henkisen maailmankuvan mukaan korkea tahto ohjaa luomistyötä ja olentojen elämää. Tämä koskee myös monia niin sanottuun elottomaan luontoon kuuluvia ilmiöitä. Esimerkkejä tällaisista ovat sään vaihtelujen tai tulivuorten toiminnan yksityiskohdat. Kestääkö puu tuulen voiman? Mihin maaston kohtaan laavavirta pysähtyy? Tässä kohden astuvat luonnonhenget kuvaan. Niiden on kyettävä aineen ja energian vuorovaikutuksen tarkoituksenmukaiseen ohjaamiseen sekä laajoissa mitoissa että pienissä yksityiskohdissa, luonnonlakeja kuitenkin tarkasti noudattaen.

Luonnonhenkien olemassaoloa ei siksi kannata yrittää todistaa etsimällä ilmiöitä, joita ei voitaisi selittää tieteen avulla. On odotettavissa, että tiede oppii yhä paremmin kuvailemaan luontoa. Ilmiöiden tieteelliset selitykset eivät kuitenkaan todista, että luonnonhenkiä ei olisi olemassa.

Monilla ihmisillä on kuitenkin ollut ja on kokemuksia yhteydestä luonnonhenkiin. Niitä on myös pyritty käyttämään apuna monin tavoin. Ihmisten tarkoitusperät eivät tosin ole aina olleet viisaita ja rakkaudellisia.

Nämä kokemukset osoittavat, että jokin luonnossa toimii siihen tapaan kuin ajattelemme luonnonhenkien toimivan. Luonnonhenkien olemassaolon todentamiseen liittyy keskeisesti kysymys siitä, voivatko meidän ja niiden tietoisuudet kohdata toisensa. Jotta tämä olisi mahdollista, tulisi olla olemassa jokin molemmille yhteinen tietoisuuden muoto.

 

Tietoisuus ja olemassaolon tasot

On olemassa useita tapoja jäsentää näkymätöntä maailmaa. Nähdäkseni uudehkosta ajatuksesta olemassaolon ja tietoisuuden tasoista niin sanottuina ulottuvuuksina eli dimensioina on apua pyrittäessä ymmärtämään luonnonhenkien olemusta. Alimmat näistä dimensioista ovat

1D: Kiinteä aine, Maan ydin. 2D: Elämänenergiat, luonnonhenkien alue. 3D: Tila ja aika. Ihmisten jokapäiväinen olemassaolo. 4D: Astraalinen henkimaailma. Tunteet ja tavallinen ajattelu. Mielikuvitus. 5D: Rakkaus ja luovuus. Valon enkelimaailma. Syiden ja seurausten yhdistyminen. 6D: Ideamaailma. Rakenteet. Abstrakti ajattelu.

Tavallisesta tietoisuudestamme on tässä siis käytetty nimeä kolmas ulottuvuus, 3D. Koemme kuitenkin tietoisuutta myös tasoilla 4D, 5D ja 6D. Käymme astraalimaailmassa, 4D:ssä, nähdessämme unta. Koemme sillä tasolla myös tunteita. Mielikuvituksemme luo sinne mielikuvia.  Olemme tietoisia myös 5D-ominaisuuksista, rakkaudesta ja luovuudesta. Voimme myös melko helposti ymmärtää syiden ja seurausten yhteyden. Saatamme tarvita harjaannusta kuudennen dimension ideoiden ja abstraktioiden tajuamiseen, mutta sekään ei ylitä luontaisia kykyjämme.

Ensimmäisestä ja toisesta dimensiosta ei sen sijaan ole mahdollista saada suoraa kokemusta. Tällainen kokemus edellyttäisi aivoilta oman rakenteensa ja toimintansa kokemista solujen aineenvaihduntaan ja hermoston sähkökemiallisiin prosesseihin asti. Aivoja koskeva teoreettinen tieto ei ole tällainen kokemus. Teoreettinen ymmärrys on kokemuksena tasolla 6D.

Pelkkä aine on dimensiossa 1D. Siellä ovat myös luonnon perusvoimat, kuten painovoima tai sähkömagneettiset voimat. Biologiset tapahtumat ovat dimensiossa 2D. 1D:hen kuuluvat perusvoimat vaikuttavat toki niihin. Monien muidenkin luonnon tapahtumien yksityiskohdat ovat 2D:ssä. Esimerkki tällaisesta on sateen tarkka ajoitus ja tietylle alueelle satavan veden määrä.

 

Millä tasolla kohtaamme luonnonhenget?

Luonnonhenkien pääasiallisen toiminnan ja tietoisuuden tasolla 2D olevat asiat jäävät aistiemme ulottumattomiin. Voimme kuitenkin kohdata luonnonhenkiä kiertoteitse.

Luonnonhenkien on jo tehtäviensä laadun takia oltava tietoisia sekä aineen tasosta 1D että myös tilan ja ajan tasosta 3D. Niillä on ilmeisesti myös kyky havaita joitakin korkeampia dimensioita, ainakin 4D:tä. Ihmisenkään tietoisuus ei rajoitu vain aineelliseen ympäristöön. Astraalisen 4D-kykymme alueella ovat muun muassa tunteet ja mielikuvitus. Mielikuvituksen tasolla on verraten helppo kohdata luonnonhenkiä. Tämän ei tarvitse tarkoittaa aistihavaintoa.  Riittää olla tavalla tai toisella tietoinen luonnonhengestä.

Sadut ja tarinat kertovat siitä, millaiseksi koemme luonnonhenkien maailman. Siksi luonnonhenget tulevatkin tietoisuuteemme yleensä perinteisissä muodoissa. Sillä tavoin tunnistamme niitä helpoimmin. Ne jättävät usein luontoon merkkejä itsestään. Tällaisen viestin tavoittaminen vaatii ihmisiltä silmää havaita näitä merkkejä. Puun kuoren kuvioissa tai kallion tai pilvien muodoissa saattaa olla ihmisen tai eläimen kaltaisia hahmoja. Kuulemmeko veden solinan tai myrskytuulen pauhun? Kuulemmeko puun tai kallion sisäisen äänettömän äänen? Havaitessamme tällaista käytämme kykyämme astraaliseen tietoisuuteen.

Mielikuvituksen luomat kuvat luonnonhengistä auttavat meitä havaitsemaan niitä ja jopa kommunikoimaan niiden kanssa. Tällaiset kuvat ovat toisaalta este kokea niiden varsinainen olemus. Siksi voisimmekin tarkastella niitä vielä korkeamman tason kautta. Tasolla 6D voimme ymmärtää luonnonhenkien merkitystä ja oivaltaa, miten luonnonhenki ja sen perinteinen kuva eroavat ja toisaalta liittyvät toisiinsa. Vasta 6D-tasolla alamme käsittää olemassaolon rakenteita riittävästi saadaksemme paremman kuvan alemmistakin tasoista.

Ymmärtäminen 6D-tasolla sallii astraalitasolle eli 4D:hen kuuluvien luonnonhenkien kuvien käyttämisen, jos olemme tottuneet sellaisiin. 6D-ymmärryksen mukaan samoja luonnonhenkiä voi kuitenkin esittää monenlaisilla kuvilla tai symboleilla tai jättää symbolit kokonaan pois. Olennaista on luonnonhengen tehtävä ja toiminta. Tasolla 6D olemme tietoisia kokonaisuudesta ja kirkastamme alemmilla tasoilla kohtaamaamme.

Näkökulman siirtäminen 6D:hen ei tarkoita myöskään 5D-tason ohittamista. Tarvitsemme rakkautta ja ymmärrystä syistä ja seurauksista. Olemme joka tapauksessa valvetilassa tietoisia 3D:stä. Voimme olla samanaikaisesti tietoisia myös tasoilla 4D, 5D ja 6D. Emme voi vaatia, että siirtyisimme kokonaan jollekin näistä tasoista. Jos odotamme, että 5D:n tai 6D:n kokeminen tarkoittaisi jotakin suurenmoista elämystä, etsimme astraalitasolle kuuluvaa kokemusta.

Joidenkin käsitysten mukaan ihmiskunta on kauan sitten kokenut olemassaoloja eri elonkunnissa, myös 2D:ssä. Olemme kuitenkin muuttuneet paljon sen jälkeen. Siksi suora kokemus 2D:stä olisi kaukana nykyisestä tavastamme hahmottaa maailmaa. Alitajunnassamme on silti muisto siitäkin. Siksi 6D-ymmärrys 2D:stä ei perustu pelkästään mielikuvitukseen eikä tieteelliseen tietoonkaan, vaan se vetoaa myös menneeseen kokemukseen.

 

Luonnonhenkien kehityksestä

Kun luonnonhenki saa kokemusta, se tulee taitavammaksi ja sen tietoisuus laajenee. Jossakin vaiheessa se on valmis siirtämään pääasiallisen tietoisuutensa korkeammille tasoille. Kun näin käy, luonnonhengestä syntyy enkeli. Silloin sen tietoisuuskeskus siirtyy tasolle 4D tai 5D. Käsittääkseni tämä muuntuminen voi tapahtua joko hetkessä tai vaiheittain. Ihmisen luonnolle tai siinä elävälle olennolle osoittama rakkaus voi auttaa luonnonhenkeä muuntumaan valon enkeliksi. Enkelillä on asiantuntemusta sekä korkeiden tasojen että aineen perustasojen ominaisuuksista. Enkelin tehtävänä ei niinkään ole toteuttaa perustasojen toimintoja, mutta se voi ohjata luonnonhenkiä niiden tehtävissä.

Enkeleitä on monenlaisissa tehtävissä. Osa niistä tasapainottaa hengen ja aineen suhdetta Hengen löytämisen suuntaan, osa taas  aineeseen kiteytymisen suuntaan. Monesti puhutaan valon ja pimeyden enkeleistä. Aine tarjoaa tarpeellisen vastavoiman, joka esimerkiksi estää meitä putoamasta Maan keskipisteeseen. Henkiolennot, jotka toteuttavat tällaista tarkoitusta, eivät siksi toimi pimeyden edustajina, vaan tärkeinä rakenteiden ylläpitäjinä. Olemme toisaalta kutsuneet myös vähemmän valoisia henkisiä energioita olemassaoloon ajatuksillamme, sanoillamme ja teoillamme. Ne tuottavat ansoja ja haasteita, joista selviytyminen on osa henkistä koulutustamme.

Enkelit ja jotkin kehittyneemmät luonnonhenget ovat energiaolentoja, joiden sanotaan voivan esiintyä samanaikaisesti monissa paikoissa. Tämä on eräänlainen resonanssi-ilmiö olemassaolon kentässä. Esimerkiksi nimellä Ahti tuntemamme veden henki voi esiintyä eri vesistöissä. Samoin esimerkiksi arkkienkeli Mikael voi olla monissa paikoissa yhtä aikaa.

 

Ihmisen vastuu ja luonnonhenget

Luonnonhenkien on ajateltu olevan toimijoita, joita enkelit ovat ohjanneet seuraamaan korkeampaa tahtoa. Olemme ihmiskuntana monin tavoin kaapanneet itsellemme vastuun luonnosta. Siksi joudumme nyt kantamaan tuota vastuuta. Joudumme ottamaan vastaan myös velvollisuuden ohjata luonnonhenkien toimintaa. Olemme räjäyttäneet kallioita, muuttaneet veden kulkureittejä, kaivaneet mineraaleja, vapauttaneet ilmaan kasvihuonekaasuja, kaataneet jätteitä vesistöihin, vallanneet suuria alueita viljelykasveillemme, tehneet metsistä selluloosaviljelmiä ja aiheuttaneet monien eläinten ja kasvien sukupuuton. Olemme oppineet selviytymään monista luonnon käyttämistä keinoista rajoittaa lajimme liiallista lisääntymistä.

Nyt luonnonhenget kysyvät, miten tahdomme jatkaa. Tämä ei koske pelkästään sitä, mitä tahdomme niiden tekevän nyt, vaan myös sitä, minkälaisia enkeleitä tahdomme niistä kehittyvän. Ihmisten ravinnon saanti ja muut tarpeet vaativat luontoa rasittavia toimia. Osaammeko sovittaa niitä niin, että olisimme yhteisymmärryksessä luonnon kanssa?

Jo menneinä aikoina olemme sekaantuneet luonnonhenkien asioihin toisella tavoin. Olemme palvoneet niitä jumalina ja toisaalta pyrkineet alistamaan niitä palvelijoiksemme rituaalisin keinoin. Palvelukset, joita olemme niiltä toivoneet, ovat usein perustuneet vallanhimoon tai vihaan. Olemme kironneet toisella tavoin uskovien ihmisten pyhänä pitämiä paikkoja. Sotamme ja muut hirmutekomme ovat kauhistuttaneet paikalla olleet luonnonhenget. Tällaiset teot jättävät kyseiselle alueelle negatiivisia energioita, jotka taas vaikuttavat ihmisiin. Näin sidotut tai pelotetut luonnonhenget tulisi siunaamalla vapauttaa oikeaan, valoisaan ja rakkaudelliseen olemukseensa. Muussa tapauksessa on vaarana, että jätämme ne muuntumaan pimeyden enkeleiksi.

Luonnossa oleskelu tekee hyvää ihmiselle. Se tasapainottaa sekä mieltä että fyysistä olemusta. Otammeko tämän kiitollisesti vastaan? Siunaammeko kohtaamiamme luonnonhenkiä? Pelkkä hyvinvoinnin hakeminen luonnosta ei riitä osoittamaan vastuullisuutta. Mitä olemme valmiita tekemään luonnon hyväksi?

Monet ovat heränneet huomaamaan, miten tärkeätä on suojella luontoa. Kasvien ja eläinten elämää ja käyttäytymistä on opittu selittämään materiaaliselta pohjalta tieteellisesti. Tämä voisi johtaa siihen, että hyväksymme meille kuuluvan vastuun luonnosta. Tästä on vain lyhyt matka siihen, että luonnonhenkitason todellisuus alkaisi avautua ihmisille.

 

Mitä voimme tehdä?

Kun shamaanit tekivät matkoja luonnonhenkitasolle, heillä oli apuna toteemihenki, joka ohjasi heidät takaisin ihmisten maailmaan. Nähdäkseni emme tarvitse enää tällaisia vaarallisia menettelyjä. Voimme olla yhteydessä luonnonhenkiin 4D:n ja vielä paremmin 5D:n tai 6D:n kautta.

Luonnonhenkiin on perinteisesti otettu yhteyttä rituaalien, rummutusten, tanssien, laulujen tai uhrilahjojen avulla. Tällainen vetoaa sekä meidän että niiden astraalisiin olemuspuoliin. Luonnonhenget saattavat myös odottaa ihmisiltä edelleen tämän kaltaista lähestymistä. Nämä ovat kuitenkin menneisiin aikakausiin kuuluvia menetelmiä. Astraalisessa lähestymistavassa on se ongelma, että 4D on taso, jolla myös pimeät voimat voivat toimia.

Voimme lähestyä luonnonhenkiä 5D:n rakkaudellisesta ja 6D:n kirkkaan ymmärryksen näkökulmista. 5D:ssä kohtaamme luonnonhenkitason muun muassa inspiroidun musiikin tai muun taiteen välityksellä. 6D:ssä olemme yksinkertaisesti, laajasti ja syvällisesti tietoisia. Tällä tavoin kohtaamme luonnon henkivoimat puhtaasti, vapaana astraalisista häiriötekijöistä ja vapaampana omasta itsekkyydestämme.

Ensimmäinen askel on kuulla luonnonhenkeä sydämellämme. Toinen askel on kysyä Korkeimmalta, miten voisimme auttaa tuota luonnonhenkeä. Kolmas askel on lausua käsky, joka perustuu siihen, mikä on oikein korkeimmasta näkökulmasta katsoen.

Käskyjen muotoilu tasolla 6D on vapaata, mutta niiden on oltava täsmällisiä. Täsmällisyys on  tärkeätä siksi, että tällä tasolla voi esiintyä rakenteita, jotka ovat 3D-arkikokemuksemme kannalta ristiriitaisia. Vasta tasolla 6D olemme kykeneviä selviytymään ajattelun paradokseista. Säilytämme eettisyyden parhaiten sallimalla 6D-näkemyksen valaista ongelmallisia tilanteita tapauskohtaisesti.

Luonnonhengen todellinen olemus on ilo ja rakkaus. Ei ole koskaan väärin kertoa sitä luonnonhengelle. Jo tämä auttaa sitä toipumaan ihmisen aiheuttamista vääristymistä. Menneinä aikoina ihmiset ovat pyrkineet alistamaan luonnonhenkiä. Tällaista ei tule enää yrittää. Sillä tavoin keräämme vain ikävää karmaa itsellemme ja vaikeutamme luonnon tervettä toimintaa. Meillä on myös vastuuta siitä, millaisia enkeleitä luonnonhenkien kehitys synnyttää vastaisuudessa.

Luonnonhenkien kanssa voi neuvotella. Jos niiden on mahdollista toteuttaa toiveitamme ja toiveemme ovat sopusoinnussa korkeimman hyvän kanssa, ne ovat mieluusti yhteistyössä kanssamme. Kestävä pohja tuolle yhteistyölle on kunnioittava suhtautuminen luontoon ja sen henkimaailmaan. Voimme auttaa luonnonhenkiä ymmärtämällä niitä, osoittamalla niille rakkautta ja alistamalla niille osoitetut toiveemme Korkeimman tahdolle. Voimme oivaltaa luonnon pyhyyden ja siunata luontoa ja sen henkikuntia.

 

(Takaisin)