Menneestä vapautumisesta     (Takaisin)

Seppo Ilkka

Olemme monella tavoin menneisyytemme tulosta. Lapsuutemme, koulutuksemme ja nykyisen ja entisten elämiemme tapahtumat ohjaavat kohtaloamme ja käsitystä itsestämme.  Etsimme tietä uuteen aikaan. Miten voisimme vapautua menneisyyden siteistä, jotta tuo uusi aika olisi Valon aikaa?

 

Jokainen meistä syntyy johonkin yhteisöön. Opimme, miten suhtautua kehoomme, tunteisiimme, kanssamme eläviin ihmisiin ja siihen, minkä ajattelemme omistavamme. Koulutuksemme jatkuu läpi elämän, koulussa, opiskelussa, ammatissa, ihmissuhteissa jne.

Vanhemmat ja muut lasta ohjaavat henkilöt antavat mallin yhteisön tavoista. Lapsi oppii elämän lakeja. Hän oppii eettiset lait, joita hänen yhteisönsä pitää oikeina. Hän oppii häpeämään toimiessaan niitä vastaan.

Jos hyväksymme henkisen elämänkatsomuksen, kuva muuttuu monisyisemmäksi. Tältä kannalta katsoen lapsen omantunnon kehitys perustuukin hänen omaan luontoonsa, jota ympäristö vain muokkaa. Jos ajattelemme, että ihminen elää lukuisia elämiä, joissa hän kehittyy asteittain, tuon kehityksen avainkohtia on yksilön eettinen edistyminen.

Monet ajattelijat ovat todenneet, että ihmisen kehityksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on vapautuminen menneisyyden siteistä. Vain sillä tavoin korkeimmat hengen tasot tulevat ulottuville. Lännessä noita siteitä on kutsuttu synniksi tai perisynniksi, idässä karmaksi.

Etsimme ihmiskunnan tietä ykseyteen. Olemme viettäneet satoja ja tuhansia vuosia opiskellen dualismia, hyvän ja pahan erottamista. Olemme pyrkineet vapautumaan pahasta katumalla, ottamalla vastaan kohtalon kolhuja ja tekemällä hyvää. Voimme toki edelleen jatkaa kaikkea tätä. On kuitenkin syytä kysyä, tarjoaako uusi aika uusia vapautumisen keinoja. 

Tekojemme muistot

On helppo käsittää, että jos olemme käyttäytyneet huonosti ja loukanneet muita, saatamme itse joutua kokemaan vastaavaa. Omatuntomme kysyy, olemmeko korvanneet aiheuttamamme vahingon. Voi olla, että suorastaan odotamme rangaistuksia. Saatamme ajatella, että vain sillä tavoin vapaudumme erehdyksistämme. Olemme monesti olleet ankaria ja langettaneet itsellemme kohtuuttomia rangaistuksia. Uskonnolliset yhteisöt ovat korostaneet ihmisen syntisyyttä ja vaatineet katumusta.

Ihmiskunta on kehittänyt lukuisia sääntöjä siitä, mitkä teot ovat kiellettyjä. Osa näistä säännöistä on ymmärrettäviä, osa pelkkiä tapoja, osa suorastaan vahingollisia. Saatamme tuntea syyllisyyttä monista asioista, joita ei tarvitsisi pitää ”pahoina”. Nyt käsillä olevan tarkastelun kannalta riittää, että on tietoinen siitä, että olemme epäilemättä joissakin asioissa poikenneet viisaasta ja rakkaudellisesta käyttäytymisestä.

Voi olla vaikeata käsittää, että myös ns. hyvistä teoistamme saattaa syntyä siteitä, jotka rajoittavat henkemme vapautta. Näin käy, kun egomme ihailee tekojamme ja tahtoo kiinnittyä omaan erinomaisuuteensa. Kadotamme ymmärryksen itsestämme kuvitellessamme olevamme suuria syntisiä tai suuria hyväntekijöitä. Molemmissa tapauksissa olemme luulojemme vankeja.

Menneet elämät ja karma

Käsitys yksilön vastuusta korostuu, jos hyväksytään ajatus sielun monista elämistä. Olemme kokeilleet eri elämissä monenlaisia elintapoja, harjoittaneet monia taitoja ja myös ”erehtyneet” monin tavoin. Tästä prosessista on jäänyt paljon selvittämätöntä, jonka ajatellaan nyt olevan menneisyyden painolastia, karmaa, joka meidän tulisi sovittaa. Kaikki karma ei kuitenkaan ole ns. huonoa karmaa, vaan menneisyytemme ansiot ovat tuottaneet myös positiivista vaikutusta.

Sanotaan, että ihmisen kehittyessä hänen jälleensyntymismuistinsa avautuu vähitellen. Hänelle saattaa tulla mielikuvia aiemmista kokemuksista ja varmaltakin tuntuvia käsityksiä niistä. Lapsilla saattaa esiintyä tällaisia muistoja, ennen kuin elämä pyyhkii ne taka-alalle. Jotkut kyselevät selvänäkijöinä pitämiltään ihmisiltä tietoja menneistä elämistään. Kohtalon kuviot voivat antaa viitteitä siitä, mitä entisistä olemassaoloista on seurannut tähän elämään. Menneiden elämien jäljet voivat ilmetä tuntemuksina, pelkoina, kehomme ominaisuuksina ja selittämättöminä oireina.

Jotkut saattavat ajatella olleensa menneissä elämissä suuria ajattelijoita, taiteen tai tieteen mestareita, hallitsijoita tai muita kuuluisuuksia. Tällainen voi vaikuttaa egon kuvitelmalta siitä, millaisia elämiä se olisi tahtonut elää. Toisaalta harjoittelemme kehitystiellämme eri elämissä monia taitoja, ja olemme todella voineet olla mestarillisia joissakin niistä.

Ajattelen, että menneiden elämien muistoja on tarkoitettu tulemaan tietoomme siksi, että nyt on aika ottaa ne hoidettaviksi, parantaa niitä haavoja, joita meille on aikanaan jäänyt. Jos olemme olleet merkkihenkilöitä, onkin syytä kysyä, mitä heidän toiminnastaan tulisi nyt korjata.

Uuden Ajan ilmiöihin liittyy se, että voimme saada kosketuksen kaikkiin aiempiin elämiimme ja hoitaa niitä tämän yhden elämän aikana. Tämä on ainutlaatuisen suuri mahdollisuus. Samalla se on suuri haaste, koska menneisyyteemme voi sisältyä aivan mitä tahansa.

Yhteinen historia

Menneiden elämien muistoja on usein vaikea ”todistaa” todella tapahtuneiksi fyysisellä tasolla. Jotkut voivat ajatella olleensa aiemmin joitakin kuuluisia historian henkilöitä. Kirjallisuudessa on kerrottu, että esimerkiksi Maria Magdalenan, Nefertitin ja Juudas Iskariotin jälleensyntyminä itseään pitäviä on maailmassa todella monia. Eräs selitys tälle ilmiölle on, että kun yksilö päättää syntyä uudelleen, hän kerää ytimensä ympärille ainesta, joka on yhteistä sille kulttuurille, johon hän aikoo syntyä. Maallisen elämän aikana ihmisen on vaikea erottaa tätä ainesta omasta olemuksestaan.

Toinen selitys on se, että ihmisen yksilöitymisprosessi on ollut vaiheittainen, ja tänne tullessamme meillä on mukanamme aineksia, jotka ovat yhteisiä suuremmalle ihmisjoukolle. Näitä taas ovat dominoineet silloiset johtavat yksilöt. Heidän sieluaineksensa on siten voinut jakautua monille. Nämä selitykset eivät sulje pois toisiaan.

Jeesuksen lupaus olla kanssamme maailman loppuun asti tulee näin hyvin konkreettiseksi: Hän ei uhrautunut ainoastaan menemällä ristille, vaan lahjoittamalla itsensä meihin, osaksemme. Kristus on meissä. Vastaavanlaisen uhrauksen ovat tehneet monet muutkin suuret opettajat. He eivät ehkä pidä sitä uhrauksena, vaan oman tehtävänsä luonnollisena osana.

Toisaalta olemuksessamme on myös historian pahantekijöiden osia. Emme ole erillisiä siitä hävityksestä, jota valloittajakuninkaiden ja muidenkin hallitsijoiden sotajoukot ovat aiheuttaneet. Sankaruuteen on katsottu kuuluvaksi urheus taistelussa. Tähän on melkein väistämättä sisältynyt vastustajien tappaminen. Ristiretkeläisten matkaa turvaava ritari oli maantierosvon kannalta syyttäjä, tuomari ja pyöveli samassa persoonassa. Emme voi julistautua vapaiksi historiasta ja siihen liittyvästä yhteisestä karmasta.

Matkalla ykseyteen

Edellä sanottu laajentaa yksilön vastuuta tavalla, joka on Uuden Ajan ajattelutavan mukainen. Omien tekojemme, ajatustemme ja sanojemme ohella olemme vastuullisina tekijöinä osallisia ihmiskunnan yhteisestä historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Oivallamme tämän, jos katsomme asioita ykseyden näkökulmasta.

Olemme pitkään harjoitelleet yksilöitymistä, muista erottumista. Uusi Aika kutsuu meidät ykseyteen kaiken kanssa niin, että kuitenkin säilytämme oman yksilöllisyytemme. Kaikki mikä on ulkopuolellamme, on myös meissä, kokemuksessamme ja tunteissamme. Tunnistammeko Universumin itsessämme? Näemmekö itsessämme rikkaan ja köyhän, äidin ja isän, lapsen ja vanhuksen, mestarin ja vasta-alkajan, pettäjän ja petetyn, rikollisen ja tuomarin, sairaan ja hoitajan, hyväksikäyttäjän ja hänen uhrinsa, sankarin ja pelkurin, kaikki lukemattomat tavat elää tätä elämää? Näemmekö, että olemme nuo kaikki ja vielä paljon muuta? Jo menneiden vuosisatojen mestarisielut ovat katsoneet elämää tällä tavoin. He ovat myös opettaneet näin omille oppilailleen. Vasta nyt alkavana Uutena Aikana ykseyden idea on tullut suurempien ihmisjoukkojen tavoitettavaksi.

Tämä on ihmiskunnalle suunnaton mahdollisuus korjata menneitä vaurioita. Kun opimme ajattelemaan ykseyden kannalta, näemme yhteisen tehtävämme hoitaa Äiti Maa loistoon ja rikkauteen, jota ei ole ennen nähty.

Karman laista Armon lakiin

Saatamme muistaa nykyisen elämämme tekoja, sanoja ja ajatuksia melko hyvin sellaisina kuin ne olivat, mutta menneiden elämien suhteen olemme epävarmoja. Mielikuvitus saattaa värittää ilmi tulleita energioita, mutta joka tapauksessa saamme hahmon menneisyyden energialle tai karmalliselle vaikutukselle. Näin saamme vihjeitä siitä, millaisten energioiden kanssa meidän tulisi nyt työskennellä.

Vaikka eläisimme tänään kutakuinkin nuhteettomasti, on todennäköistä, että olemme joskus toimineet tavalla, jota nyt pitäisimme pahana. Olemme pitkään käyneet taistelua meissä olevaa pahaa vastaan. Tämä ei ole kuitenkaan tuonut toivottua tulosta. Taistelumme on vain sitonut meidät rangaistusten, kärsimyksen ja itsemme hyväksi tai pahaksi kuvittelemisen verkkoon.

Uuden ajan lähestymistapa on radikaalisti toisenlainen: Voimme hyväksyä rakkaudella omaksi kokemukseksemme kaiken, mitä olemme eri elämissä kohdanneet. Voimme myöntää, että olemme toimineet tavoilla, joita emme enää tahtoisi toistaa. Olemme saaneet tietoa hyvästä ja pahasta; siksi osaamme ehkä nyt käyttäytyä paremmin kuin ennen. Voimme oivaltaa myös, että olemme olleet itsellemme kovin ankaria etsiessämme tietä hyvyyteen. Olemme saattaneet pitää elämän iloja johdatuksena pahuuteen ja kieltäneet niitä itseltämme.

Tämän todettuamme voimme antaa anteeksi itsellemme kaiken, mitä olemme aiemmissa elämissä tehneet ja sen, mitä muut ovat tehneet meille. Voimme antaa anteeksi liiallisen ankaruutemme itseämme ja muita kohtaan. Voimme armahtaa itsemme ja muut. Voimme siirtyä Karman laista Armon lakiin.

Ihmiskunta on pelännyt Karman Herroja. Nyt on aika havaita, että he ovat itse asiassa Armon Herroja. Heidän tarkoituksensa on vain saada meidät oppimaan kokemuksistamme. Olemme itse olleet tuomareitamme ja olemme tahtoneet uusiin elämiin valmistautuessamme laatia itsellemme elämänsuunnitelmia, joissa meitä on rangaistu aiemmista virheistämme. Uuden Ajan oivallus on, että riittää, kun opimme. Ei ole välttämätöntä saada jokaista antamaamme iskua takaisin.

Jos kuitenkin synnymme vaikeisiin kohtaloihin, voimme oppia ymmärtämään niiden mielekkyyden. Jotkin aiemmista teoistamme saattavat kaikesta edellä sanotusta huolimatta parhaiten tasapainottua sillä tavoin. Niistä voi myös tulla arvokasta oppia, joka muuten jäisi saamatta.

Mitä voimme tehdä?

Jos tahdomme korjata jotain itsessämme, on ensimmäinen edellytys, että olemme tietoisia siitä, mitä tulisi korjata. Meidän on kyettävä katsomaan itseämme ja maailmaa mitään kaunistelematta, äärimmäisen rehellisesti. Jos pakenemme omaan hyvyyteemme, asia siirtyy myöhemmäksi, mutta ei katoa. Ei riitä, että julistamme kerralla kaiken anteeksiannetuksi. Joudumme käsittelemään joukon erilaisia menneestä luoksemme palautuvia energioita. Kysymys on prosessista. Joudumme töihin, mutta voimme sopia korkeamman itsemme kanssa tahdista, jolla etenemme.

Saatamme joutua tekemisiin vaikeiden energioiden kanssa. Silloin olisi hyvä, jos voisimme saada tukea asiaa ymmärtävältä henkilöltä. Jos pyrimme suoraan yhteyteen menneen elämän kanssa ns. regressiossa, on oltava jokin varma tapa, jolla voimme milloin tahansa palata takaisin turvalliseen nykyhetkeen. Tärkeätä on kuitenkin, että olemme rohkeita emmekä pelkää rangaistuksia. Tahdommehan antaa kaiken anteeksi, vaikka tuntisimme häpeää.

En tarkoita sellaista anteeksiantamista, joka ”oikeuttaisi” vanhojen erehdysten toistamisen. Kun kuitenkin silloin tällöin näin teemme, emme voi muuta kuin antaa anteeksi uudelleen. Raja toivottavan ja ei-toivottavan käyttäytymisen välillä kulkee siinä, että muita ja itseä ei pidä vahingoittaa. Voimme antaa rakkauden johtaa tekojamme, silloin toimimme vastuullisesti.

Samalla kun annamme itsellemme anteeksi, annamme anteeksi myös muille. Jos emme anna muille anteeksi, emme saa itsekään. Tämä on suora seuraus siitä, että olemme ykseysyhteydessä koko maailmaan. Tämä ei tarkoita, etteivät jotkut yksilöt silti voi toimia tavoilla, joita emme hyväksy. Saatamme joutua ihmisinä vastustamaan heitä. Se että ymmärrämme pahantekijöiden olevan osa meitä, ei tarkoita, että heidän tulisi antaa tehdä mitä tahansa. Voimme kuitenkin sallia heille mahdollisuuden oppia toimimaan paremmin. Millä tavoin sydämessämme asuva Kristus suhtautuu heihin?  Osaammeko ottaa Hänestä esimerkkiä?

Jos olemme jossakin elämässä murhanneet, ryöstäneet ja raiskanneet, joudumme käymään nuo asiat läpi. Rakkauden näkökulma auttaa meitä nostamaan tuon käsittelyn henkiselle tasolle. Se vapauttaa meidät näkemään tekomme suuremmassa yhteydessä, jossa olemme sitoutuneet toteuttamaan uhriemme kohtaloa. Olemme todennäköisesti olleet vuorollamme uhrin asemassa, ja se on aiheuttanut meille syviä traumoja, joista vapautuminen on kovaa työtä erityisesti tunnetasolla. Jos kohdallamme on tuollaista työtä, meidän on se tehtävä.

Vasta sitten olemme todella valmiita anteeksi antamiseen. Emme vapaudu traumoistamme kieltämällä niiden olemassaolon. Mutta meissä oleva Kristus-rakkaus voi sulattaa ne, jos annamme sille tilaisuuden.

Tämä avaa oven syvimpään olemukseemme, Jumalkipinään, joka lähti elämien kiertoon aioneja sitten puhtaana ja kirkkaana täynnä Tahtoa luoda täydellinen maailma. Vasta nyt, maallista koulua käytyämme, olemme valmiita vastaanottamaan työkaluja, joilla voimme sen tehdä. Meidän on etsittävä alkuperäinen kauneutemme elämiemme kerrostumien takaa ja nähtävä se siunaus, jonka erehdyksemme ja kohtalomme ovat meille tuoneet. Tuo kauneus on aina ollut meillä; se on todellinen olemuksemme, olemme vain unohtaneet sen.

Menneisyyden hoitaminen

Miten sitten voisimme hoitaa jotakin tiettyä menneen elämän muistoa? Ehkä tunnemmekin sen vain epämääräisenä hankalana energiana. Voimme pyytää ohjausta ja apua henkisiltä opastajiltamme. Voimme tarkastella tuota energiaa meditaatiossa. Lähtökohtana on avoin tietoisuus, ei tuomitseminen tai pakeneminen. Tuo energia on hyväksyttävä olemassa olevaksi sellaisenaan, ilman arviointia sen hyvyydestä tai pahuudesta.

Voimme käyttää meditaatiossa erilaisia puhdistavia menetelmiä ja hoitokeinoja tuohon tilanteeseen. Voimme lähettää siihen sopivia säde-energioita tai voimme vain yksinkertaisesti julistaa, että otamme tuon tapahtuman rakkautemme piiriin ja annamme anteeksi siihen osallistuneille sieluille, omamme mukaan lukien.

Säde-energioista on seitsemännen säteen violetti liekki ilmeinen tarjokas käytettäväksi, mutta on monia muitakin mahdollisuuksia. Parasta on pyytää meditaatiossa ohjaus siitä, mitkä säteet soveltuvat parhaiten. Mielenkiintoista on, että nyt voimme käyttää myös vanhojen elämien hoitamiseen uusia säde-energioita, joita noina aikoina ei vielä tunnettu Maassa.

Puhdistuksen voi laajentaa koskemaan kaikkia niitä elämänlinjaamme kuuluvia elämiä, joissa vastaava tilanne on esiintynyt. Voimme kutsua useiden elämiemme olemukset nykyhetkeen ikään kuin päällekkäin ja hoitaa niitä samalla kertaa.

Menneen elämän hoitaminen tällä tavoin tuo vanhoihin tapahtumiin uusia näkökulmia, joihin sisältyy rakkaus ja tietoisuus tilanteen syvemmästä merkityksestä. Lähettämällä nyt parantavaa energiaa menneisyyteen, voimme lievittää sitä tuskaa, joka asianosaisilla silloin oli. On mahdollista, että hädässä oleva on voinut kokea kuin näkynä, että asiat eivät olekaan niin huonosti kuin hän oli ajatellut ja että toivo on olemassa. Hän on ehkä ajatellut kohdanneensa enkelin tai jumalolennon läsnäolon, ja se on kantanut häntä eteenpäin. Voimme lähettää kaukaiseen mielettömyyden hetkeen yllättäviä viisauden siemeniä. Näin voimme ojentaa auttavan kätemme menneisyyden itsellemme.

Maan nousu

Nyt lähettämämme apu voi vaikuttaa siihen, miten olemme kokeneet vaikeita tapahtumia menneissä elämissä. Mielenkiintoinen kysymys on, voisiko useiden mukana olleiden sielujen yhteinen tahto muuttaa myös akaasisiin aikakirjoihin kirjattuja tapahtumia eli voisiko historia muuttua jälkeenpäin. Tämäkin saattaa ehkä olla mahdollista, vaikka olemme tottuneet ajattelemaan toisin. Voimmehan nykyhetken valinnoillamme vaikuttaa tulevaisuuteen. Miksi menneisyys olisi eri asemassa?

Tästä riippumatta elämme nyt aikaa, jolloin puhutaan Maan nousemisesta uudelle kehitystasolle. Tuo nousu on elimellisesti sidoksissa ihmiskunnan kehitykseen. Olemme Maan hoitajia, se on meidän vastuullamme. Kehittymisellemme on välttämätöntä, että saamme välimme selviksi menneisyytemme kanssa. Siten Maan nousun yhtenä avaimena on se, että hoidamme menneiden elämiemme perinnön kunniakkaasti. Jos tahdomme, voimme sen tehdä!

(Takaisin)