Menneet elämät ja nykyhetki                               (Takaisin)

Seppo Ilkka

Miten menneiden elämien muistot ilmenevät tänä päivänä? Miten suhtautua niihin?

 

Synnymme erilaisiin olosuhteisiin ja kohtaloihin. Tämän voi ajatella selittyvän ainakin osittain siitä, että ihmisen kehitys sisältää useita elämiä. Aiempien elämien teot, taidot, ajatukset ja tunteet ovat tämän ajatustavan mukaan jättäneet perintöä, joka vaikuttaa nykyiseen elämään. Tähän liittyy karman käsite. Ajatellaan, että yksilö oppii lopulta elämään harmoniassa ja rakkaudessa, jalostuu ja vihdoin vapautuu pakosta syntyä uudelleen.

Aiemmat kokemukset näyttävät tuovan eteemme haasteita. Keskeinen kysymys on, mikä on menneisyyden vaikutus tällä hetkellä. Miten voisimme hoitaa perintöä, jonka olemme jättäneet itsellemme?

Miten voimme tietää menneistä elämistä?

Tarkistettavissa olevan tiedon saaminen menneistä elämistä on harvinaista, vaikka joistakin tällaisista tapauksista onkin saatu tietoa. Monet seikat voivat kuitenkin viitata menneisiin elämiin. Outo paikka vaikuttaa tutulta. Kohtaamme ihmisen, jonka pitäisi olla outo, mutta joka tuntuu tutulta. Saamme ehkä muistoja tilanteista, jotka kuuluvat johonkin kaukaiseen olemassaoloon.

Saatamme oppia yllättävän helposti jotakin vierasta kieltä. Tunnemme erityistä kiinnostusta johonkin maahan tai kulttuuriin. Meillä voi olla lahjakkuutta, jota ei esiinny suvussamme. Ongelmat ja sairaudet voivat viitata nykyisen sukuperimämme ohi omaan vanhempaan historiaamme.

Meditaatiossa tai energiahoitojen aikana voi syntyä tuntemuksia ja kokemuksia, jotka viittaavat aiempiin elämiin. Jotkut kysyvät meedioilta näistä asioista. Käsityksemme menneistä elämistä perustuu kuitenkin lopulta omaan intuitioon ja sydämen tuntoon. Haasteena on tunnistaa, mistä lähteestä selvänäköiset tiedot tulevat. Tätä ei kukaan muu voi tehdä puolestamme.

Keitä olemme?

Jos olemme eläneet monia kertoja, ensimmäisiä kysymyksiä on se, keitä oikeastaan olemme. Kehitymmekö itsenäisinä yksilöinä? Sulaudummeko kuoltuamme ihmiskunnan yhteiseen henkeen? Vai tapahtuuko molemmilla tavoin? Egomme tahtoisi tietää vastauksen. Tiedämme kuitenkin vain olevamme ajattelevia, tuntevia ja toimivia yksilöitä tällä hetkellä.

Tarjolla on vanhoja ja uusia käsityksiä ihmisestä ja hänen kehityksestään. On syytä ajatella, että ymmärryksemme on kehittynyt aikojen kuluessa. On turha kuvitella, että meillä olisi tänä päivänä lopullinen tieto ihmiskehityksestä. Yksilön pitkäaikaisesta kehityksestä puhuminen on kuitenkin mielekästä vain, jos olemuksessamme on ydinosa, joka jatkaa elämästä toiseen.

Sielun tai elämänlinjan ajatellaan lähettävän maailmaan ihmisiä saamaan kokemuksia. Heidän ajatellaan usein elävän peräkkäisenä ketjuna ja joutuvan seuraavissa elämissä alttiiksi nykyisen ja aikaisempien elämien selvittämättömälle karmalle. Tilanne on kuitenkin ilmeisesti monimutkaisempi. Esim. mestari D.K:n (Djwhal Kul, Tiibetiläinen) mukaan sielulla voisi periaatteessa olla myös samanaikaisia elämiä. Nämä eivät yleensä ole tietoisia toisistaan.

Varustaudumme ennen syntymää saapumaan tiettyyn aikakauteen ja kulttuuriin. Keräämme sitä varten mukaan sopivia energioita ja taitoja ja tuon kulttuurin erityispiirteitä. Jotkin menneisiin elämiin viittaavat muistot saattavatkin olla lähtöisin tästä materiaalista. Ego ei osaa erottaa näitä oman elämänlinjansa muistoista. Tästä voi syntyä kuvitelma, että olemme jonkun historiasta tunnetun henkilön inkarnaatio. Menneiden elämien regressioissa kerrotaan löytyneen mm. uskomaton määrä Maria Magdalenoja, Nefertitejä ja Juudas Iskarioteja.

Toisaalta jotkin suuret sielut ovat lahjoittautuneet ihmiskunnan yhteiseen olemukseen. Suuret opettajat, kuten Jeesus Kristus ja Gautama Buddha, ovat ehkä tehneetkin näin tietoisena palveluksena ihmiskunnalle. Sillä tavoin nuo suuret olennot ovat myös osa meitä.

Syyt ja seuraukset olemuksessamme

Jotta menneiden elämien vaikutukset voisivat tulla esiin, täytyy olemuksessamme olla jokin osa tai taso, jolla on tietoa menneestä. Tätä tasoa sanotaan kausaali- eli syytasoksi. Puhutaan myös kausaalikehosta. Siihen ovat varastoituneet tekojemme, tunteidemme ja ajatustemme syyt ja seuraukset menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tulevaisuus on ymmärrettävä mahdollisuudeksi, joka toteutuu, jos emme tee mitään, mikä muuttaisi sitä. Kausaalitaso ohjaa ajattelua, tunteita ja toimintaa niin, että karmalliset tapahtumat etenevät luonnostaan. Tämä sisältää yhtä hyvin elämän haasteita kuin huippuhetkiä.

Syntyessämme kausaalikeho sisältää tiedon senhetkisestä karmastamme. Voimakkaimmin ovat esillä asiat, joiden on suunniteltu tulevan ajankohtaisiksi tässä elämässä. Ne voivat muodostaa kausaalikehoon ikäänkuin haavoja tai toisaalta kauniita jalokiviä. Sekin karma, jonka on tarkoitus tulla esiin myöhemmin, on mukana kausaalitasolla. Se aiheuttaa olosuhteisiimme, luonteeseemme ja elämäntapaamme syviä pohjavirtauksia.

Tekomme, kokemuksemme, ajatuksemme ja tunteemme muokkaavat kausaalikehoa jatkuvasti. Lähdemme täältä nykyisen elämän päivittämän kausaalikehon kanssa. Voimme myös vaikuttaa karmaamme ja muuttaa sillä tavalla kausaalikehoa elämän aikana. Voimme valita toimintamme ja ennen kaikkea suhtautumisemme olosuhteisiin. Vapaa tahto osoittaa tietä, jolle suuntaamme.

Haavoittuneisuutemme ja sen hoitaminen

Karman aktiivinen muuntaminen on mahdollista vain toimimalla korkeampien olemassaolon tasojen ohjauksessa. Ego ei voi yksin julistaa karmaa hoidetuksi. Sielulla on valta ehdottaa karmallisten vaikutusten anteeksi antamista. Kun Henki hyväksyy Sielun pyynnön, olemme vapautuneet kyseisestä karman kahleesta. Riittää, että olemme oppineet läksymme. Karman tarkoitus ei ole rangaista vaan opettaa. Emme voi irrottautua kaikesta sen vaikutuksesta.

Kausaalikehon haavat saattavat näkyä siten, että olemme ihmisinä haavoittuneita. Meillä voi olla pakkomielteisiä taipumuksia tai nykytilanteeseen katsoen suhteettomia pelkoja. Meillä voi olla selittämättömiä kipuja, sairauksia tai kohtuuttomalta vaikuttavia vastoinkäymisiä. Tällaisia haavoja voi toki syntyä myös nykyisen elämän kokemuksista oman ja muiden vapaan tahdon seurauksina.

Voimme antaa hoitoa tällaisiin asioihin hoitamalla kausaalikehon haavoja. Jos syyt ovat nykyisessä elämässä, voimme tehdä palveluksen itsellemme hoitamalla kausaalitasoamme jo nyt. Tämä saattaa olla haasteellista, koska elämän ongelmat herättävät monesti vahvoja tunteita. Tunteiden kieltäminen varastoi ne kausaalikehoomme, ei vapauta niistä. Vain elämällä läpi nuo tunteet ja osoittamalla rakkautta itsellemme, voimme vapauttaa kausaalitasomme ottamasta niitä haavoina mukaan myöhempiin elämiin.

On oltava realistinen. Emme voi hoitaa haavoittuneisuuttamme kuvittelemalla, että olemme pelkkää rakkautta. Tunnemme kaikkia tunteita ja olemme haavoittuvaisia. Rakkaus on avaintekijä tahtoessamme vapautua ongelmistamme, mutta se ei ole mantra, jonka pelkkä toistelu riittäisi.

Kausaalikehon haavojen hoito on tehtävä yhdessä Sielumme ja Henkemme kanssa ja sille on pyydettävä Korkeimman siunaus. Tahdomme lähettää kyseessä olevalle karmalliselle syylle anteeksiantoa ja myötätuntoa. Lähetämme rakkautta niille yksilöille, jotka osallistuivat tapahtumiin, joissa kyseinen syy syntyi. Olemme itse yksi noista yksilöistä. Tällä tavoin ylitämme ajan kuilun tuohon tapahtumaan. Voimme tehdä tämän monin tavoin. Määrämuotoista menettelyä tai rituaalia ei tarvita. Pääasia on tahto hoitaa haavoittuneisuutemme.

Emme voi poistaa menneitä tapahtumia, mutta voimme hoitaa niiden energeettisiä muistoja. Niihin voimme vaikuttaa, ikäänkuin levittää niille hoitavaa lääkettä. Tapahtumat tapahtuivat eräiden yksilöiden eräissä nykyhetkissä. Nykyisessä nykyhetkessä voimme antaa puhdistavan ja parantavan sateen langeta niiden ylle.

Energia on katoamatonta. Vanhoihinkin tapahtumiin liittyvät tunne- ym. energiat palautuvat meille lopulta. Olemme joskus toimineet vähemmän viisaasti. Tehtävämme on muuntaa Valoksi meille palaavat hävityksen energiat. On tärkeätä ottaa niiden koko voima rakentavaan käyttöön. Näin tekemällä meistä tulee sielun alkemisteja.

Säde-energioiden käyttö

Sielun haavojen hoitamisessa voi käyttää myös ns. säde-energioita. Hieman yli 100 vuotta sitten kerrottiin luovan energian säteistä, joita siinä vaiheessa nimettiin seitsemän: Tahto, Rakkaus-Viisaus, Luova Äly, Harmonia konfliktin kautta, Tieto, Antaumus, Muuntaminen. Noin 30-40 vuotta sitten avautui viisi uutta sädettä, jotka ovat edellisistä ja Alkulähteen valkeasta valosta muodostettuja yhdistelmiä: Puhdistaminen, Ilo, Tasapaino, Palvelus, Kaikkeus. 2000-luvun puolella on osoittautunut, että kaikilla 12 säteellä on lisäksi ns. korkeampia oktaaveja.

Toinen oktaavi, eli säteet 13-24, vaikuttaa kausaalitasolle asti. Kausaalitason hoitopyyntöjä voi energisoida liittämällä niihin tietoisesti sopivia toisen oktaavin säde-energioita. Tällä tasolla energian muuntamiseen soveltuu usein ainakin 19:s säde, joka on 7:nnen eli muuntamisen säteen toinen oktaavi. Yleensä on kuitenkin hyvä käyttää useampien säteiden energioita. Soveltuvat säteet vaihtelevat tapauskohtaisesti. Parasta on seurata sydämen tuntoa siitä, mikä on tarpeen. Näillä uusilla energioilla voi hoitaa menneiden elämien asioita, vaikka nuo energiat eivät silloin vielä olleet edes auenneet ihmiskunnan käyttöön.

Karman Herrat

H. P. Blavatsky (1831–1891) kirjoitti Salaisessa Opissa seitsemästä Karman Herrasta. Hänen mukaansa nämä hallitsevat ihmisen olemuksen muotoutumista prosessissa, jossa henki ja sielu asettuvat lapseen.

Myöhemmin on kerrottu korkeista mestareista koostuvasta Karmaneuvostosta. Sillä sanotaan olevan seuraavia tehtäviä: toimia Jumalan kaikkinäkevänä silmänä ja jumalallisena johtajana, tuoda vapautta, oikeutta ja mahdollisuuksia, armoa ja myötätuntoa, totuutta ja viisautta, rauhaa ja omistautumista. Karman Herrojen tehtävänä ei niinkään ole rangaista ja palkita, vaan ohjata ja opastaa. Tämäkin saattaa tuntua ankaralta, koska emme voi salata heiltä mitään.

Olemme itse omia tuomareitamme. Häpeä voi johtaa meidät määräämään kovia rangaistuksia itsellemme. Karman tasapainottaminen ei kuitenkaan vaadi, että saamme takaisin jokaisen iskun, jonka olemme antaneet. Se edellyttää vain, että olemme oppineet läksymme.

Ihmiskunta on itse tahtonut, että sitä rangaistaan sen pahoista teoista. Siksi myös Karman Herrat ovat joutuneet ottamaan tiukan linjan meitä kohtaan. Tänä päivänä he käsittääkseni toivovat, että ihmiset vetoaisivat lempeämmän opetustavan puolesta. Silloin he saisivat enemmän liikkumavaraa suhtautua meihin armollisesti. Karman sisältö on kirjattu Suomen Pyhään Kieleen: Sanat karma ja armo ovat kuin sisarukset.

Turhaan ei ole kirjoitettu: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä millä mitalla te mittaatte, sillä teillekin mitataan. Mistä sinä toista syytät, sen sinä olet itse tehnyt." Vaatimalla tuomioita muille pyydämme Karman Herroilta ankaruutta, joka lopulta kohdistuu meihin itseemme.

Toinen asia on, että voi olla tarpeen rajoittaa pahantekijän vapautta, jotta hän ei aiheuttaisi enemmän pahaa. Armo ei tarkoita terveestä järjestä luopumista. Kysymys on suhtautumistavasta. Vaadimmeko kostoa vai tahdommeko rauhaa ja turvallisuutta? Rikoslailla on paikkansa yhteiskunnassa. Rikosten uhrien tulee saada apua, turvaa ja hyvitystä. Voimme kuitenkin vaatia kohtuullisia rangaistuksia ja rangaistujen inhimillistä kohtelua.

Karma saattaa tuoda luoksemme niitä, joita vastaan aiemmat inkarnaatiomme ovat rikkoneet. Tämä ei ole rangaistus vaan uusi tilaisuus oppia oikeata suhtautumista muihin. Olemme epäilemättä olleet joissakin kohdin vähemmän viisaita myös nykyisessä elämässä. Kuvittelemmeko voivamme lykätä vastuun karman välityksellä omalta persoonaltamme uudelle persoonalle uudessa elämässä?

Sielun sirpaleet ja niiden kohtaaminen

Jälleensyntymien ketjun tavoitteeksi käsitetään usein, että kaikki karma on tasapainotettu ja että yksilö on saanut riittävästi kokemusta maallisesta elämästä ollakseen valmis uusiin tehtäviin henkisillä tasoilla. Silloin sielulla on kaikkien inkarnaatioidensa kokemukset käytettävissään viisautena ja rakkaudeksi muuntuneina.

Sielun kerrotaan tekevän maaelämien välisenä aikana työtä etsiäkseen kokemuksistaan rakkauden ja viisauden. Sielun on myös selvitettävä, millaista karmaa jää seuraaviin elämiin. Persoonallisuus jää joissakin tapauksissa kiinni kuluneen elämän asioihin eikä ole valmis liittymään sieluunsa ennen sielun uutta syntymää. Näin muodostuu elämänlinjan haavoittunut osa, tavallaan sielun sirpale, joka jää henkimaailmaan osittain irrallisena ytimestään. Tämä sisältää persoonan astraalisia ja mentaalisia osia. Aluksi sen on vaikea olla yhteydessä sieluun, vaikka tuo yhteys on olemassa. Sielu on tietoinen sirpaleistaan ja niiden karmaa voidaan hoitaa vähitellen jälleensyntymien ketjussa. Sielun haavoittunut osa jättää jäljen syntyvän yksilön kausaalikehon syvätasolle.

Syitä edelliseen voi olla monia. Yksilön tekemä tai kokema väkivalta tai muusta syystä syntynyt trauma voi olla tällainen. Persoona voi päättää jäädä hoitamaan omaisuuttaan ja sitten vaikkapa esiintyy kummituksena talossaan. Kummitus voi tosin olla myös muu astraalitason olento. Menestys jossakin taidossa tai elämän alalla voi synnyttää ylpeyttä, ja persoona jää ihailemaan itseään. Häpeä, jota ihminen tuntee nähdessään tekojensa seuraukset, voi johtaa sielun sirpaleen syntymiseen. Esim. syyllisyyden, alemmuuden tai ylemmyyden tunteet, joilla ei ole todellista perustetta elämässä, saattavat viitata haavoittuneen osan olemassaoloon. Samoin voivat tehdä piintyneet tavat ja omituiset käyttäytymismallit.

Todennäköisesti kaikilla sieluilla on sirpaleita, niin vaativa on maallinen koulu. Sielu jatkaa jälleensyntymiä niistä huolimatta ja yksilö kehittyy. Sielu ei kuitenkaan ole valmis vapautumaan jälleensyntymien kierrosta, ennen kuin se on kerännyt takaisin kaikki haavoittuneet osansa ja hoitanut niiden traumat.

Sielun on mielekästä jättää sirpaleita odottamaan, milloin yksilö kehittyy. Tämä myös suojaa sielun uusia jälleensyntymiä saamasta liian vaikeita tehtäviä. Siksi ei ole suositeltavaa pyrkiä kiirehtimään sielun sirpaleiden kohtaamista ennenaikaisesti. Kun sielu lopulta ryhtyy kokoamaan syrjään jätettyjä osiaan, ihminen on kykenevä auttamaan jälkeen jätetyt persoonat takaisin Valoon. Parasta on luottaa täysin Sielun ja Hengen ohjaukseen.

Ajatus siitä, että minulla on osia, jotka arvattavasti ovat tehneet tai kokeneet ikäviä asioita, on vasta ensimmäinen askel niiden kohtaamisessa. Tämän ymmärrettyämme voimme julistaa anteeksiantoa vanhoille persoonallisuuksillemme. Voimme lähettää niille uuden ajan energioita.

Älyllinen anteeksianto on tarpeen, mutta se ei yksin riitä. Vasta kun olemme kokeneet tunnetasolla, että minun jokin olemassaoloni on tosiaan esim. tehnyt väkivaltaa, voimme kohdata tuon persoonan. Silloin voimme ohjata hänet Valoon. Hän on jääräpää, hän kuvittelee, että on ansainnut ikuisen rangaistuksen, eikä tahdo helposti luopua häpeästään. Hän käsittää kuitenkin olevansa tekemisissä oman edistyneemmän itsensä kanssa. Siksi meillä on voima saada hänet uskomaan, että hän voi saada tekonsa anteeksi.

On varottava, ettemme ota itsellemme hänen ennakkoluulojaan, käsityksiään ja fanatismiaan. Hyväksymme omaksemme vain viisauden, joka seuraa hänen toimiensa ymmärtämisestä. On syytä kiittää häntä siitä, että meidän ei enää tarvitse ryhtyä vastaavaan. Hän on opettanut meille, mitä ei ole hyvä tehdä.

Olemme edistyneempiä ja vahvempia kuin tuo vanha persoona, sillä olemme oppineet Rakkautta. Joudumme ehkä kokoamaan kaiken meistä löytyvän hyvän, rakkauden ja myötätunnon, jotta selviydymme. Saatamme huomata, että onnistumme vain nöyrtymällä pyytämään Kristusta avuksemme. Sillä tavoin Rakkaus sulattaa sielun sirpaleen häpeän ja muuntaa sen opiksi ja viisaudeksi. Silloin voimme kokea yhdessä hänen kanssaan ihmeen, josta on kirjoitettu: "Vaikka syntinne olisivat veriruskeat, on ne anteeksi annettu."

Jälkeen jääneillä osillamme on kuitenkin edelleen omaa tahtoa. Siksi emme voi yksikertaisesti käskeä niitä palaamaan luoksemme. Tehtävämme on vakuuttaa ne siitä, että tämä on ainoa mielekäs ratkaisu. Kun ne hyväksyvät tämän, pääsee Hengen Valo kirkastamaan ne niin, että niiden energia voi liittyä meihin rakentavana energiana. Tämä prosessi vapauttaa sielun sirpaleet piinastaan ja antaa meille voimaa ja viisautta.

Kausaalitasolla olevien haavojen hoitaminen on osittain päällekkäistä työtä sielun sirpaleiden kohtaamisen kanssa. Kausaalitason haavat voivat liittyä johonkin elämään tai olla pitempien jaksojen aikana muodostuneita tai ne voivat olla seurausta yksittäisistä tapahtumista. Sielun sirpale liittyy yhteen elämään ja sen persoonallisuuteen.

Yksilö ja yhteisö

Entäpä jos olemmekin tekemisissä sellaisen persoonan kanssa, joka kuuluu tänne tullessamme mukaan ottamaamme yleistietoon maailmasta eikä olekaan omaan elämänlinjaamme kuuluva? Ottamalla meihin yhteyttä hän pyytää, että auttaisimme häntä. Jos olemme ottaneet hänet mukaamme, hänellä on jotain yhteyttä meihin; meissä on samaa energiaa kuin hänessä. Jos autamme häntä, autamme ihmiskuntaa, siis itseämme.

Sielumme tietää, onko hän oma osamme vai ei. Elämme kuitenkin ihmiskunnassa ja erilaisissa yhteisöissä ja yhteisöillä on omat kausaalitasonsa. Jos  kieltäydymme hoitamasta yhteisömme kausaalitasoa, kieltäydymme hoitamasta omaammekin. Siten kysymys siitä, onko kohtaamamme sielun sirpale todella "omamme", on melko merkityksetön. Hänen auttamisellaan sen sijaan on merkitystä.

Vaikka hän olisikin sielumme aikaisempi inkarnaatio, hänen tekonsa eivät ulotu nykyiseen elämäämme. Teot olivat hänen, ja sellaisina ne pysyvät. Niiden muisto rasittaa kuitenkin nykyistä olemassaoloamme. Häpeä on rangaissut riittävästi tuota persoonaa, tai hänen energeettistä jäännettään. Siksi voimme vapauttaa hänet, itsemme ja ihmiskunnan kantamasta hänen tekojensa taakkaa. Sillä tavoin autamme planeettaamme ja ihmiskuntaa nousemaan Valoon.

Nykyhetki ja kehitys

Kehityksemme ihmisinä on kestänyt ainakin tuhansia vuosia. Olemme ehkä eläneet satoja elämiä tai enemmänkin. Hyvä arvaus on, että nykyinen elämä kuuluu viisaimpiimme, mutta vielä parempaa on tulossa. Tämä sillä varauksella, että luonnossa monet asiat kehittyvät aaltomaisesti, välillä nousten, välillä laskien. Tämä koskee todennäköisesti myös meidän kehitystämme. Yleissuunta on kuitenkin ylöspäin.

Vain nykyhetki on meille todellinen. Mennyt ja tuleva näyttäytyvät nykyhetken peilin kautta. Menneet elämät eivät palaa. Niissä on tapahtunut se, mikä on tapahtunut. Tulevien elämien tapahtumia ei vielä ole. Nykyisen elämän loppuosakin on olemassa vain mahdollisuuksina. Kaikkia valintoja ei ole vielä tehty. Vain nykyhetkessä voimme hoitaa menneestä jääneitä ongelmia. Vain nykyhetkessä voimme luoda uutta maailmaa, jossa yksilöllinen ja yhteisöllinen kehityksemme nousee ennen kokemattomaan kirkkauteen.

(Takaisin)