Mikä uusi aika? (Takaisin)
Seppo Ilkka
Muistammeko vuotta 2012? Monet henkisistä asioista kiinnostuneet odottivat silloin uutta henkisen nousun aikaa, jonka oli ennustettu alkavan talvipäivän seisauksesta 21.12.2012. Jotkut taas pelkäsivät, että maailmaan olisi tulossa tuhoa ja kaaosta. Elokuvateollisuus tuotti erilaisia katastrofikuvitelmia. Nykyään näyttää siltä, että maailma jatkaa vanhaan malliin: Sotiminen jatkuu, ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen liikakäyttö jatkuu, ihmiskunnan liikakasvu jatkuu, omaisuuden kertyminen harvoihin käsiin jatkuu jne. Toisaalta elämme edelleen sivistyksen ja hyvinvoinnin maailmassa ja monet ihmiset saavat mahdollisuuksia henkiseen ja maalliseen kehittymiseen. 1900-luvun yhteiskunnalliset saavutukset ovat suurelta osin säilyneet ja niiden kehitys jatkuu. Onko nähtävissä edes jotain, mikä henkiseltä kannalta erottaa nykyajan aikaisemmista ajoista?
Milloinkaan aikaisemmin ei ole ollut niin ilmeistä kuin nyt, että ihmisillä itsellään on vastuu sekä omasta kohtalostaan että Maa-planeetasta. Vastuu on sekä koko ihmiskunnalla että meillä yksilöillä. Tämän ymmärtäminen on vähittäin avautumassa ihmiskunnalle. Olemme kautta historian tottuneet siirtämään vastuun itseltämme muille tahoille, esim. kansojen johtajille tai jumalille. Olemme edellyttäneet, että nuo tahot hoitaisivat asiat meidän toivomallamme tavalla. Edelleenkin on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat tähän tapaan. Olemme kuitenkin nyt tilanteessa, jossa emme enää voi sulkea silmiämme vastuulta. Vastuun kieltämisestä seuraisi vain huonoja vaihtoehtoja.
Olemme ajatelleet, että henkinen totuus on jossakin ulkopuolellamme, esim. jonkun opettajan tai viisaan hallussa. Emme kuitenkaan voi ulkoistaa totuutta, jos todella toivomme, että uusi henkisen Valon aika tulee. Meidän on löydettävä se sisältämme. Tämä ei poista sitä, että voimme saada viisasta opastusta, mutta meidän on itse ymmärrettävä, onko opastus viisasta. Olemme vastuussa tästä ymmärtämisestä.
Joudumme kohtaamaan monia asioita, jotka näyttävät paradoksaalisilta. Olemme toisaalta egoistisia yksilöitä, ja toisaalta meissä on käsitys korkeammasta voimasta, rakkaudesta ja kaiken olemassa olevan ykseydestä. Toinen esimerkki näistä paradokseista on, että voimme arvostaa vanhaa viisautta ja kuitenkin oivaltaa, että sitäkin on syntynyt eri aikojen tarpeisiin ja se sisältää eri ihmisten näkökulmia totuuteen. Kolmas esimerkki on suhtautumisemme omaan itseemme. Toisaalta meidän on syytä olla rehellisiä itsellemme ja nähdä puutteemme. Toisaalta ulottuvillamme on suuri viisaus ja kauneus.
Uuden ajan vastuun ottaminen merkitsee tietoista tahtoa vaikuttaa tähän maailmaan ja sen olosuhteisiin. Se tarkoittaa, että sanoillamme ja ajatuksillamme on voimaa, joka saa näkymättömän maailman olennot, luonnonhenget ja enkelit, edistämään tahtomme toteutumista. Se tarkoittaa, että jopa pilapuheillamme voi olla vaikutusta siihen, mitä tapahtuu.
Mikään henkiolento ei kuitenkaan tule tekemään sitä, mikä kuuluu meidän tehtäväksemme aineen maailmassa. Henkimaailmassa olevat oppaamme ja maan päällä elävät ihmiset voivat toki olla tässä tukenamme ja apunamme. Henkiset oppaat auttavat meitä ilolla suuntaan, joka on meille ja maailmalle hyväksi, mutta meidän on pyydettävä sitä. Tämä johtuu siitä, että Valon opastajat kunnioittavat vapaata tahtoamme.
Emme kuitenkaan ole yksin vastuussa maailman kohtalosta. Päätämme maailman tapahtumista yhdessä kaikkien muiden ihmiskunnan jäsenten kanssa. Tahdollamme on merkitystä, sillä lopullista päätöstä kohtaloistamme ei ole tehty. Korkeat opastajat ohjaavat meitä valitsemaan viisaasti, mutta meillä on myös mahdollisuus tehdä toisin ja kantaa valintamme seuraukset. Yleensä emme tunne kaikkia asioihin vaikuttavia olosuhteita ja syitä. Kun tahdomme jotain, on hyvä jättää sen toteutuminen korkeamman viisauden ja tahdon varaan, vaikka itse teemmekin päätöksemme tässä maailmassa. Tuo viisaus ei ole jossakin ylhäisessä kaukaisuudessa vaan tässä ja nyt, meissä. Osaammeko nähdä tämän niin, että maallinen puolemme ei liiaksi sumenna ymmärrystämme?