Minne matka?                                    (Takaisin)

Ego taivastiellä

Seija Aalto ja Seppo Ilkka

Etsimme tietä Valoon, kirkkauteen, Taivaaseen, vapautumiseen. Egomme on kiinnostunut kohtalostaan ja pyrkii löytämään keinoja, jotka takaisivat sille eturivin paikan taivasosuuksia jaettaessa.

Legendan mukaan Apostoli Pietari näki Jeesuksen tulevan vastaan ollessaan pakenemassa vainoa Roomasta. Pietari kysyi, minne Jeesus on matkalla. Tämä vastasi olevansa menossa uudelleen ristiinnaulittavaksi. Silloin Pietari kääntyi ja palasi Roomaan. Tänä päivänä tästä kertomuksesta muistetaan ehkä vain, että näin Pietarikin päätyi ristille.

Voisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota siihen, että kysymys "Quo vadis, Domine?", "Minne menet, Herrani?", kuvastaa ihmisen epävarmuutta korkeimman tien etsimisessä. Tämän kysymyksen esittäjäksi mainitaan nimenomaan Pietari, jonka Jeesus oli nimennyt Kallioksi, jolle hänen oppinsa tulisi maailmassa rakentumaan. Tällä tavoin legenda opettaa, että parhaiksikin käsitetyt yksilöt ovat vain etsijöitä tuntemattomassa maastossa.

Minne matka?

Henkisen elämän tavoitteista ja niihin johtavista teistä on esitetty monia käsityksiä. Olemme tässä maailmassa eläviä ihmisiä. Siksi on luonnollista, että egomme osallistuu etsintäämme. Ego on ajatusten keskittymä, tunne "minästä". Ego tuntee ja ajattelee. Se on persoonallisuutemme maallinen osa. Tässä tehtävässä se on taitava ja tarpeellinen.

Egon käsityskyky riittää kuitenkin vain vajaasti ymmärtämään Sielun ja Hengen maailmaa. Ego saattaa pelätä, että sen aika päättyy elimistön kuollessa. Siksi se on kiinnostunut opeista, jotka kertovat yksilön elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen.

Perinteiset uskonnot ovat tarjonneet tällaisia oppeja ja käsityksiä, samoin erilaiset henkiset liikkeet, opettajat ja tietäjät. Monet näistä käsityksistä perustuvat Hengen inspiroimien ihmisten oivalluksiin ja opetuksiin. Sellaisina ne ovatkin antaneet ihmisille toivoa ja ohjausta. Kukin opettaja on kuitenkin toiminut jonakin aikana jossakin yhteisössä. Siksi heidän aikakautensa värittää heidän sanomaansa. Tämä koskee myös meidän aikanamme toimivia henkisiä opettajia.

Yksi ajatus on, että ihminen voi pyrkiä Paratiisiin, Taivaaseen, ihanaan olotilaan Jumalan luona, noudattamalla hyvän elämän periaatteita. Tähän on monesti liitetty vaatimus uskomisesta "oikeaan" oppiin. Varsinkin länsimaisissa uskonnoissa on esitetty, että ihmisen yhden ja ainoan elämän jälkeen seuraa tilinteko, jossa katsotaan, pääseekö sielu Taivaaseen vai ei. Tämä ajatus esiintyi jo zoroasterilaisilla ja on ilmeisesti siirtynyt heiltä juutalaisille, kristityille ja islaminuskoisille.

Monet itäiset uskonnot kannattavat jälleensyntymisoppia. Tämän mukaan sielu kokee yhä uusia syntymiä erilaisiin kohtaloihin. Tavoitteena on vapautuminen jälleensyntymien pyörästä. Tämän on ajateltu olevan hyvin vaikeata, varsinkin jos on jossain elämässä eksynyt kovin huonoille teille.

Nykyaikana on tarjolla ajattelutapoja, jotka yhdistävät läntisiä ja itäisiä perinteitä. Näihin on myös liitetty uusia oivalluksia. Varsinkin ajatus jälleensyntymistä on tullut lännessäkin suosituksi. Asia saatetaan kuitenkin ymmärtää lännessä hieman toisella tavoin kuin perinteisessä idän ajattelussa.

Ego on ensi sijassa huolissaan omasta jatkuvuudestaan. Siksi se ottaa nämä ajatukset halukkaasti vastaan. Yksilöstä riippuu, mihin kuoleman jälkeisen elämän versioon hän tahtoo uskoa. Egolle ei ole niinkään tärkeää, mihin se kuvittelee ansioidensa riittävän. Korkeimmat tavoitteet ovat itse asiassa egolle hieman pelottavia, nehän saattaisivat tarkoittaa luopumista egon nykyisistä tavoista.

Esiintyy myös sellaista ajattelua, että kuoleman jälkeistä elämää ei ole. Siinä tapauksessa ego ei voisi laskea saavansa jatkoaikaa tämän elämän jälkeen. Useat materialistisesti ajattelevat ihmiset kannattavat kuitenkin eettisiä ihanteita ihmiskunnan yhteisen hyvän nimissä. Näin he osoittavat älyllistä rohkeutta ja oikeamielisyyttä.

Ego ja persoona

Yksilön persoonallisuus kuvaa sitä, millainen hän on ihmisenä. Tämä on monipuolinen kokonaisuus, jonka muodostumiseen osallistuvat kaikki hänen olemuksensa tasot ja kerrokset, niin tiedostetut kuin tiedostamattomat. Persoonallisuuteen vaikuttavat kuitenkin yleensä eniten ego ja sielu. Niiden välillä tapahtuu jatkuvasti vuoropuhelua.

Sielu on jumalallisen Hengen yksilöitynyt edustaja meissä. Sielu  perustaa toimintansa vapaaseen tahtoon. Siksi se antaa egollekin suuren vapauden tahtoa ja toimia. Siksi sielu tulee vahvemmin esiin persoonallisuudessa vasta sitten, kun ego on ymmärtänyt, että on olemassa sitä korkeampia olemassaolon tasoja ja antaa vapaaehtoisesti tilaa sielulle. On tärkeätä olla tietoinen egon toimintatavoista. Silloin sielun rakkaus pääsee valaisemaan yksilön olemuksen ja myös kirkastamaan hänen egoaan.

Ego kouluttajana

Ego hallitsee hyvin pitkälle ajatteluamme. Siten henkinen kasvu ja avaimet siihen ovat myös egomme, tuon veijarin, taskussa. Toimivia työvälineitä on kyllä tarjolla, mutta ego tarjoilee mielellään omiaan. Korkein olemuksemme, sielumme ja henkemme, on usein eri mieltä egon ratkaisuista. Saamme kyllä palautetta toimistamme, usein muiden ihmisten kautta.

Ego janoaa pikaista huomiota ja voittoja. Egon pikavalinnat, helpot keinot, ovat houkuttavia. Ne eivät edellytä perehtymistä eivätkä syventymistä. Silti ne voivat antaa pikavoittoja. Miten makealta maistuukaan voitto esim. kilpailussa vallasta, omaisuudesta, tiedosta, asemasta, maineesta, menestyksestä. Valitettavasti henkisellä tiellä nämä voitot eivät tuota meriittejä, vaikka voitto voi tuntua isolta saavutukselta.

Egomme houkuttaa meitä myös arvosteluun, tuomitsemiseen, ja pikaisiin päätelmiin. Se vierastaa syvällistä sydämen viisautta. Ego opastaa meitä pois toisten huomioimisesta itsekeskeisyyteen, rakkauden sijasta käyttösuhteisiin, joista voi hyötyä. Se voi opastaa välttämään todellista pitkäjänteistä työtä. Myötätunnon sijasta se voi pyrkiä tilanteiden ja ihmisten hyväksikäyttöön.

Kannattaa todella tutustua egoon ja sen lukemattomaan keinovalikoimaan. Sillä tavoin voi yhä paremmin oppia erottamaan aidon epäaidosta, valheen totuudesta, kiintymyksen hyväksikäytöstä, oikeassa olemisen neuvottelusta, rakkauden himosta jne.

Tällä tavalla ego on suuri opettajamme henkisellä tiellä. Jos tunnemme itsemme ja egomme, tiedämme, minne olemme menossa ja voimme valita. Rakkaus edellyttää toisen huomioimista ja kuulemista. Pikavoittoja etsivän egon on vaikea erottaa rakkautta oman edun tavoittelusta.

Ego ei ole "paha" osamme. Sen tehtäviin kuuluu kokeilla ja hankkia kokemuksia koko persoonallisuutemme käyttöön. Maan päällä onkin paljon tekemistä, josta ego nauttii. Ego voi suorastaan pelätä Taivaaseen joutumista kuvitellessaan, että sen täytyy luopua maallisista iloista.

Kilpaileva ego

Ego on armoton kilpailija, eikä se suinkaan hylkää tätä ominaisuutta henkiselle tielle lähtiessään. Se kilpailee uskonveljiensä kanssa hurskaudesta tekopyhyyden korkeimpiin asteisiin saakka. Se kilpailee syntisyydestä ja rakastaa omia ja muiden julkisia synnintunnustuksia. Niiden jälkeenhän voi sitten kerskua sillä, miten upeasti on kuitenkin pelastunut.

Ego kadehtii muita henkisen tien kulkijoita. Heillä on varmaankin salaista tietoa ja yliaistisia kykyjä, joita sillä itsellään ei ole. Opettajat ja gurut, vieläpä itse Jumalakin, ovat tässä suhteessa erityisen kadehdittavia ja siten vihattavia. Heidän edessään kun pitää vielä näytellä nöyrääkin. Eikä pelkästään nöyrää, vaan mallioppilasta.

Ego voi hillitä tätä piirrettä ainoastaan tulemalla siitä tietoiseksi. Oman kateuden ja siihen liittyvien tunteiden näkeminen voi olla egolle katkeraa kalkkia. Sillä tavoin persoona voi kuitenkin asettaa asioita uuteen järjestykseen. Sielu tahtoo auttaa häntä tekemään tämän.

Ego etsii kokemuksia

Elämme kokemusten maailmassa. Ego on erityisen hyvin sopeutunut johtamaan maallisen olemuksemme toimintaa. Siksi se odottaa henkiseltä kehitykseltäkin selkeitä vaiheita, jotka veisivät yhä korkeammalle. Se asettaa kehityksen päämäärän jonnekin kauas tulevaisuuteen. Se tahtoisi kuitenkin saada todisteita siitä, että on oikealla tiellä.

Ego toivoo, että sitä odottaa onnellinen olotila ja lopulta autuus. Siksi se himoitsee ekstaattisia kokemuksia. Se himoitsee kokemuksia näkymättömästä maailmasta. Toisaalta se tietää toimineensa joskus vähemmän viisaasti ja pelkää saavansa rangaistuksia. Niin iloa kuin suruakin tuottavat kokemukset ovat kuitenkin egolle todisteita siitä, että se on olemassa ja voimissaan.

Mahdolliset autuuden kokemukset voivat tukea ja kannustaa yksilöä jatkamaan henkisen kehityksen tiellä. Ego on kuullut ykseydestä, jonka sanotaan odottavan Hengen maahan päässyttä. Se arvelee, että ykseyden kokemus on todennäköisesti ekstaattinen. Ihminen voi kokea hetkiä, jolloin ego on hiljennyt, tavallaan poissa. Näin voi tapahtua esim. kohdattaessa yllättäen taiteen, musiikin tai luonnon kauneutta tai meditaation aikana. Jälkeenpäin ego tahtoisi kokea tämän uudelleen. Tähän sisältyy ristiriita, koska ego on läsnä aina kun se kokee jotakin.

Ego etsii ykseyden kokemusta sen sijaan, että tahtoisi olla, elää ja toimia Hengen ykseydessä. Ego kiinnittyy kokemuksiinsa, hyviin ja huonoihin. Se muistelee niitä ja tahtoisi lisää. Siksi se voi vain aavistaa, millaista olisi Hengen vapaus, joka seuraisi kokemuksista irtipäästämisestä. Ikävistä kokemuksista se kyllä tahtoisikin päästä irti, mutta kokemastaan onnesta ja autuudesta sen on todella vaikea irrottautua. Siksi autuuden kokemukset voivat jopa haitata ykseydessä olemista.

Ego maailmanparantajana

Ego saattaa kuvitella, että sen pitäisi suorastaan irrottautua fyysisestä tasosta tullakseen kelvolliseksi Hengelle. Se luulee saavuttavansa sillä tavoin valaistumisen. Näin tekemällä se voi unohtaa tehtävänsä oikeassa ympäristössään, arjessa. Ego voi kuvitella, että sen siunaukset ja toiveet parantavat maailman, ihmiskunnan ja Universumin. Ego saattaa näissä puuhissa unohtaa jokapäiväisiä tehtäviään, joista maailman parantaminen todella alkaisi. Rakkaus ei ole teoriaa, vaan elämää.

Hyvässä tarkoituksessa lausutuilla siunauksilla on toki vaikutusta kohteissaan. Siten ne ovat arvokasta ja rakkaudellista henkistä työtä. Ego ei kuitenkaan käsitä tämän prosessin kaikkia lainalaisuuksia ja monimutkaisuutta. Voimme vähentää siunauksemme tehoa merkittävästi sekä epäilemällä omaa voimaamme että vaatimalla siitä itsellemme kunniaa. Molemmilla tavoilla ikäänkuin tartumme siunausta hännästä ja vedämme sen takaisin.

Kehittyvä ego

Kokemusta saadessaan ego kehittyy, tosin monesti yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Vähemmän viisaat valinnat voivat johtaa ikäviin seurauksiin samassa tai myöhemmässä elämässä. Ego ei kuitenkaan ole tyhmä. Se voi oppia myös tekemällä päätelmiä, saamalla ohjausta ja näkemällä muiden kohtaloita. Oma kokemus on kuitenkin paras opettaja. Opetuksen vastaanottaminen edellyttää egolta nöyrtymistä, joka on sille vaikeaa.

Jos ego tahtoo todella kehittyä, sen on tultava tietoiseksi tunteistaan. Sen on opittava tunnistamaan, mitkä tunteet sen toimintaa ohjaavat ja miten ne sen tekevät. Ilman tätä ego toimii vailla kontrollia. Kun tutustumme omaan tunnepuoleemme, voimme viisaammin valita, miten menetellä kussakin tilanteessa. Voimme oppia hyväksymään ja rakastamaan kaikkia tunteitamme. Voimme myös huomata, että sellaiset tunteet, joista emme pidä itsessämme, näemme mielellämme ärsyttävinä muissa. Tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen avaa tietä henkiseen kasvuun.

Ego hyppäisi mielellään kehityksessään suoraan aineesta hengen korkeuksiin, ja monet tätä kokeilevatkin. Kasvu jää kuitenkin helposti puolitiehen, jollei psyykkistä puoltamme ja sielun haavoja haluta kohdata ja rakkaudella parantaa. Oikotie ei vie kestävään kehitykseen.

Kenen joukoissa seisot?

Ego tahtoo kuulua voittajien joukkoon, parhaisiin. Siksi se on taipuvainen liittymään ryhmiin, jotka lupaavat viedä suorinta tietä Taivaaseen. ”Suorin tie” saattaa tosin sisältää elämän rajoituksia ja eristäytymistä ”tavallisista” ihmisistä. Tämä saa egon tuntemaan itsensä erikoislaatuiseksi. Egoa eivät häiritse autoritaariset johtajat, jotka saattavat sanella, mikä on sallittua ja ennen kaikkea kiellettyä. Ego voi kokea tällaisen johtajan turvalliseksi. Sen ei tarvitse itse vaivautua ottamaan asioista selvää.

Sama on tilanne, jos egolle ilmaantuu guru, jota lähteä seuraamaan. Mitä eksoottisempi hän on, sitä helpommin ego innostuu hänestä. Ego jää istumaan gurun jalkojen juureen ja vaatii häneltä siunausta. Ego tahtoo sijoittaa hyvät ominaisuutensa ja kykynsä gurun ominaisuuksiksi ja kyvyiksi. Tällainen tilanne vahvistaa sekä oppilaan että gurun egoa. Näin molemmat lykkäävät myöhemmäksi kosketuksen saamista sieluunsa.

Toisaalta on olemassa varteenotettavia henkisiä opastajia, jotka todella voivat avustaa ihmisiä tavoittamaan Totuuden siemeniä. Heidän apunsa on kullanarvoista. Yksikään opettaja ei kuitenkaan ole vailla egoa. Hekin ovat joskus väsyneitä tai kiukkuisia. Oppilaan vastuulle jää tunnistaa opetuksen ja opastajan laatu. Tärkein ohje tähän on sydämen tunto siitä, että tämä opetus on oikeata juuri tällä hetkellä.

Henkinen vapaus on keskeinen tekijä persoonan etsiessä Sielun ja Hengen maailmaa. Vanhojen ja uusien oppisuuntien asettamat rajoitukset eivät tätä edistä. Rituaalien tai mantrojen toistaminen voi sitoa ajatusmaailmaan ja aikakauteen, joista ne ovat lähtöisin. Ego voi tuntea vetoa näiden tarjoamaan mystiikkaan. Siksi se saattaa lähteä tutkimaan, minne tällaiset polut johtavat. Nämä tutkimusretket ovat monesti yksilön kehittymisen tärkeitä etappeja. Niiltä hän voi saada paljon kokemusta, tietoa ja ymmärrystä elämästä.

Monet tiet

Uskonnot ja henkiset opit ovat ohjanneet egoa tekemään hyviksi julistamiaan valintoja. Olemme oppineet niiden suojissa erottamaan hyvää ja pahaa. Ego on ihastunut näihin oppeihin ja ryhtynyt kiivailemaan niiden puolesta. Ego on taistellut ja sotinut oikeina pitämiensä aatteiden vuoksi. Näin se on unohtanut rakkauden tien.

Ego on pyrkinyt ylittämään itsensä ja kuvitellut saavuttavansa osuuden Taivaasta kieltäytymällä elämän iloista. Ego on kuvitellut saavuttavansa autuuden eristäytymällä omaan kammioonsa. Ego on unohtanut, että opit ovat tienviittoja, joita se on tarvinnut etsiessään kaikkien uskontojen ja oppien ydintä, Rakkauden sanomaa. Tuo sanoma on ollut mukana noissa opeissa siinä määrin kuin oppien luojat ja välittäjät ovat olleet Hengen kosketuksen siunaamia.

Kaikki opit ovat kuitenkin oman aikansa lapsia. Niitä välittäneiden ihmisten egot ovat osallisia niiden opetuksissa. Tämä ei poista sitä, mikä niissä on viisasta, mutta jättää meille vastuun löytää tuo viisaus sellaisena kuin se on tänä päivänä ajankohtaista.

Yksilön kehitys

Yksilön kehityksessä on paljolti kyse siitä, että yksilö sallii sielun tulla paremmin esiin persoonallisuudessaan. Tämä ei tee egoa tarpeettomaksi tai olemattomaksi. Ego on olennainen osa persoonallisuutta. Sielut, yksilöt, erottuvat toisistaan juuri niihin liittyvien ja liittyneiden egojen valintojen perusteella. Sillä tavoin Henki saa kokemusta maailmasta.

Kehitymme kohti Hengen tietoisuutta aineessa. Hengen ominaisuuksiin kuuluu ykseys, jossa olemme korkealla tasolla yhtä kaiken kanssa. Koska olemme sisäiseltä olemukseltamme Henkeä, olemme jo Hengen ykseydessä, vaikka emme olisikaan siitä tietoisia. Egomme on osa ykseyttä. Jos jättäisimme sen ykseyden ulkopuolelle, emme olisi ykseydessä.

Kehitymme kohti Rakkautta. Ilman rakkautta puheemme olisi vain tyhjää helinää. Ilman rakkautta tietomme olisi katoavaa. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se kestää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.

Egon kohtalo

Ego katsoo tulevaisuutta huolestuneena maallisen elämän päättymisestä. Jos ajattelemme, että yksilö on kehittyvä olento tai että hänellä yleensä on kuoleman jälkeinen olemassaolo, jotakin hänestä täytyisi jäädä jollekin tasolle. Esim. kristillisessä hautausseremoniassa sanotaan, että Kristus herättää pois menneen "viimeisenä päivänä". Vain Jumalan sanotaan tietävän, mitä tuo viimeinen päivä tarkoittaa tai milloin se tulee. Voisiko se tarkoittaa viimeistä päivää ennen seuraavaa syntymää? Toisaalta kerrotaan, että Jeesus sanoi ristillä vierellään olevalle, että tämä on oleva hänen kanssaan Paratiisissa heti samana päivänä.

Filosofi Sokrates (470 - 399 eKr.) sanoi Platonin (427 - 347 eKr.) mukaan jonkin verran ennen kuolemaansa, että hän ajattelee ihmisen syntyvän uudelleen. Hän perusteli näkemystään, mutta lisäsi, että hän sen paremmin kuin kukaan muukaan ei voi sitä tietää. Viime vuosisadalla Paul Brunton (1898 - 1981) kirjoitti, että hän uskoo jälleensyntymään siksi, että vain siihen sisältyvä kehityksen idea perustelee suuret erot ihmisten kohtaloissa.

Viime aikoina on saatu varsin vakuuttaviakin todisteita ns. kuolemanrajakokemuksista. Joissakin näistä on henkilö jo todettu kuolleeksi aivosähkötoiminnan lakattua, mutta he ovat silti palanneet meidän maailmaamme. Näitä kokemuksia on ollut myös ihmisillä, jotka eivät ole olleet erityisen uskonnollisia tai henkisyydestä kiinnostuneita ennen kokemustaan. Ego saattaa olla ymmällään, eikä oikein tiedä, miten näihin kertomuksiin tulisi suhtautua.

On esitetty erilaisia teorioita siitä, mikä osa ihmisen olemuksesta säilyisi jälleensyntymässä. Ego tahtoisi rauhoittaa itseään tällä tiedolla. Jos olemme rehellisiä itsellemme, on myönnettävä, että emme tiedä varmasti. Voisimme kuitenkin päätellä, että mikäli persoonallisuutemme todella kehittyy elämästä toiseen, tuo persoonallisuus jatkaa niin, että se ainakin aluksi muistaa egon puuhat. Jos kehitys jatkuu, voisimme päätellä, että seuraavan elämän egon tulisi olla seurausta nykyisestä. Melko varmana voinee pitää, että mikäli olemme tietoisia kuoleman jälkeen, tulemme yllättymään siitä, mitä koemme. Teoriat ovat vain teorioita.

Minne menet, ego?

Ego kohtasi matkallaan Sielun. Molemmat kysyivät toisiltaan: Minne olet menossa?

Ego puhkesi puhumaan ja kertoili vuolaasti retkistään, miten se oli etsinyt tietä Hengen luo, kulkenut temppelistä toiseen, gurun luota toisen luo, opiskellut, toistanut toistamasta päästyään rukouksia ja mantroja, palvonut, uhrannut ja lahjonut jumalia. Välillä se oli pettynyt ja kironnut kohtaloaan. Mitä enemmän se oli etsinyt, sitä etäämmällä se oli nähnyt tavoitteensa. Sitä kauemmin sen tulisi vielä ahertaa, sitä ankarammin sen tulisi kärsiä puutetta ja kipua.

Kun Sielu lopulta sai suunvuoron, se sanoi: Tule, mennään yhdessä, olemme jo perillä. Tässä ja nyt, rakkaidesi keskellä, armahda itsesi ja heidät.

(Takaisin)