Minne menet ihminen?            (Takaisin)

Seppo Ilkka

Olemme universumin lapsia. Tulevat vuosimiljoonat odottavat, miten nyt vastaamme haasteisiimme.

Ihmiskunta on ennen näkemättömien haasteiden ja mahdollisuuksien edessä. Näitä aiheuttavat muun muassa tekniikan kehitys ja väestön kasvu. Asetamme luonnon selviytymisen vaakalaudalle, mutta toisaalta on avautunut monia mahdollisuuksia hyvän tekemiseen. Ajattelumme on vapautunut monista kahleista. Toisaalta on saattanut syntyä uusia oppisuuntia, jotka ovat julistaneet itsensä oikeaksi.

Nykyhetki on kuitenkin vain ohimenevä tuokio yksilön ja ihmiskunnan kehityksessä. Tahdonkin kysyä, minne olemme menossa pitkällä tähtäimellä. Kehityksemme aikaskaala on hyvin pitkä. Kysymys on miljoonista ja miljardeista vuosista. Kohtaamme pian tapahtumahorisonttimme, jonka toiselle puolen ei voi varmuudella nähdä.

Missä ovat juuremme?

Jos tahdomme nähdä kauas eteenpäin, on syytä katsoa ensin pitkälle taakse. Millaisista juurista olemme kasvaneet? Miksi meillä on kyky ajatella, kuvitella ja analysoida olemassaolomme syviä kysymyksiä? Olemmeko sattuman oikku merkityksettömässä universumissa, vai toteutammeko jotakin tarkoitusta?

Tiedämme olevamme tietoisia. Ajatus saatetaan ehkä tulkita aivojen staattiseksi tai dynaamiseksi tilaksi, mutta meissä on jokin, joka on tietoinen tuosta tilasta. Jos kysymme juuriamme, lopullinen vastaus ei voi olla, että olemme vain syntyneet joidenkin fyysisten kehitysvaiheiden tuloksena. Universumissa on ollut monia aineellisia muotoja ennen Maata ja sen kantamaa elämää. Tähtiä on syntynyt ja tuhoutunut. Monet tuntemamme elämän tarvitsemista alkuaineista syntyivät vasta joidenkin tähtien tuhoutuessa. Siinä mielessä planeettamme ja fyysinen olemuksemme ovat räjähtäneiden tähtien pölyä.

Jos kuvittelemme, että tietoisuus on syntynyt vasta Maa-planeetan elämän mukana, olemme todennäköisesti väärässä. Siksi on loogista ajatella, että tietoisuus kuuluu universumin perusominaisuuksiin. Osa tuosta universumin tietoisuudesta asuu fyysisissä kehoissamme. Näin ajatellen juuremme ovat universumin tietoisuudessa, ei niinkään missään Maa-planeetan luontokuntien muodoissa. Se tietoisuuden virta, jonka osia olemme, on silti saattanut aikojen kuluessa kulkea erilaisten fyysisten muotojen kautta. Maan fyysisyydessä on ollut olemassa ihmismuotoja vasta korkeintaan muutamia miljoonia vuosia. Voimme vain arvailla, millaisia muotoja tietoisuutemme oli kokenut ennen Maahan tuloa, mikäli se oli lainkaan ollut asettuneena materiaan.

Esoteerisessa kirjallisuudessa on esitetty käsityksiä ihmiskunnan menneistä kehitysvaiheista. Niistä on saatettu käyttää esimerkiksi sellaisia nimityksiä kuin Lemuria tai Atlantis. Uudemmissa kanavoinneissa esimerkiksi Mestari Hilarion on sanonut, että ihmiskunnan elämänvirta olisi kulkenut kivi- kasvi- ja eläinkuntien kautta ennen ihmismuotoon asettumista.

Ei ole selvää, miten kaukaisiin aikoihin noiden vaiheiden ajatellaan sijoittuneen. Jos hahmotamme itsemme osaksi miljoonien vuosien kehitystä, ei ole vaikeata hyväksyä ajatusta eri luontokuntien kautta kulkemisesta. Lemuria ja Atlantis olisivat todennäköisesti melko läheistä menneisyyttä. Näiden vaiheiden konkreettinen todenperäisyys ja ajoitus jäävät tapahtumahorisonttimme toiselle puolen. On myös mahdollista, että olemme kokeneet joitakin tällaisia vaiheita jollakin muulla tietoisuuden tasolla kuin materiaalista maailmaa havaitsevassa tietoisuudessa.

Ihmiskunta muodostaa kuitenkin tällä hetkellä Maan oloissa oman erityisen kehityslinjansa. Olemme täällä samanaikaisesti toisten kehityslinjojen, kuten kivi-, kasvi- tai eläinkunnan kanssa. Nämä linjat puolestaan jakautuvat moniin haaroihin. Jos hyväksymme ajatuksen henkimaailman olemassaolosta, voimme havaita sielläkin erilaisia tietoisuuksia ja niiden ryhmiä.

Olemmeko yksilöitä?

Monet ajattelevat, että sielumme syntyy tänne useita kertoja kehittyäkseen puhtaaksi ja rakkaudelliseksi. Meillä on edelleen tässä paljon opittavaa. Lopulta olemme valmiita siirtymään hengen tasoille, joilla fyysinen olemassaolo on mahdollista, mutta ei välttämätöntä. Silloin vastuullemme tulee myös nykyistä suurempia asioita.

Jos hyväksymme ajatuksen sielun jälleensyntymisestä, voimme nähdä kehityksen kulkevan suunnilleen seuraavasti: Ihmiskunnan tulo Maapallolle lienee tapahtunut kollektiivisesti elämänvirtana. Tämä virtaus on kulkenut aluksi eri luontokuntien kautta, kunnes se on tullut valmiiksi erottamaan itsestään vapaan sielun omaavia yksilöitä. Elämänvirrastamme on silloin haarautunut sieluperheitä ja yksilöitä, jotka ovat alkaneet luoda omaa karmaansa. Kun karma on lopulta tasapainotettu useissa jälleensyntymissä rakkaudella ja armolla, sielut kokoontuvat jälleen sieluperheiksi ollakseen valmiita ihmiskunnan uuteen kehitysvaiheeseen, joka on taas kollektiivinen, mutta toisella tavalla kuin alussa.

Erään olemassaolon lain mukaan kaikki, joka on joskus alkanut, myös loppuu joskus. Niinpä sielukin palaa joskus yhteyteen sen elämänvirran kanssa, josta se on lähtenyt. Tämä tapahtuu aikanaan luonnollisena kehityksenä, jonka sielu ymmärtää oikeaksi. Kaikkiaan kysymys sielun yksilöllisyydestä on monimutkaisempi kuin yleensä ajattelemme.

Egomme saattaa tahtoa hallintaansa yhä suurempia aineellisia ja henkisiä rikkauksia, valtakuntia, planeettoja ja tähtiä. Sen kohtalona on kuitenkin jäädä tämän elämän työkaluksi, jonka korvaamme uudella seuraavassa elämässä. Sielumme tarvitsee egoa puutteineen ja ”virheineen” voidakseen elää materiassa. Juuri nuo virheet ovat tässä aivan oleellisia. Siksi pyrkimykset egon hävittämiseen eivät onnistu niin kauan, kuin olemme fyysisessä kehossa. Eri asia on, että henkiseen pyrkimykseen usein sisältyy yrityksiä korjata egon puutteita. Yksilöiden löytämä viisaus ja rakkaus jäävät kuitenkin olemaan hengen rikkautena. Ne voivat siunata niitä kohteita, joihin uuden kehittyneen ihmiskunnan apua tarvitaan. Tuosta kokonaisuudesta voi taas erottua toimijoita, joilla on käytössään kollektiivin viisaus.

Ihmislajin muuttuminen

Ei ole todennäköistä, että ihmislaji säilyisi miljoonia vuosia samanlaisena kuin se nyt on. Olosuhteet, käytännöt, ajattelutavat ja uskomukset muuttuvat. Käyttämämme kielet ja muut kommunikointitavat muuttuvat. Nykyisen elintapamme muisto saattaa kokonaan kadota. Maapallo ei ole ikuisesti ihmiskunnan fyysisessä käytössä. Edessä on vääjäämättä hetki tai ajanjakso, jolloin tietoisuutemme on pakko irrottautua nykyisestä ihmislajista ja koko planeetasta. Silloin meidän olisi parasta olla lajina valmiita siihen. Tietoisuutemme on silloin oltava ei-fyysisillä tasoilla.

On vaikea ennakoida, millaisia muotoja tämä tietoisuuden muuntuminen saa. On spekuloitu tietoisuuden siirtymisestä keinoälyksi. Tämä saattaisi vaeltaa universumissa koneisiin sidottuna. Kone voisi käynnistyä uudessa aurinkokunnassa pitkän ajan kuluttua aivan kuin väliaikaa ei olisi ollut. Emme voi sulkea pois mahdollisuutta, että ihmiset saattaisivat yrittääkin jotain tämän tapaista. Siirtymä tällaiseen muotoon olisi kuitenkin nähdäkseni ihmistietoisuudelle askel taaksepäin, paluu kivikuntaan.

Olisikin tärkeätä tulla suoraan tietoisiksi nykyistä korkeammilla tietoisuuden tasoilla. Tähän on parasta tulla rauhallisen luonnollisen kehityksen kautta. Siihen kuluu oma aikansa, joka voi olla yhtä elämää pitempi. Jos yritämme liikaa kiirehtiä tätä kehitystä, on astraalisilla häiriötekijöillä mahdollisuus pyrkiä meissä valtaan. Egon halu saavuttaa kokemuksia korkeista tietoisuuden tasoista on este päästä mielikuvituksen ja häiriöiden tasoa korkeammalle. Toisaalta tarvitsemme astraalista mielikuvitusta ymmärtääksemme näkymätöntä maailmaa.

Kannamme universumin energioita

Nykyisen tietomme mukaan Aurinko ei ole ikuisesti samanlainen kuin nyt. Sen arvioidaan kasvavan aikanaan niin, että se nielaisee sisemmät planeetat, Maan muiden mukana. Nykyisen muotoinen elämä katoaa Maapallolta jo aikaisemmin. Tähän voi kulua miljoonia tai miljardeja vuosia. Näin saattaa toisaalta käydä nopeastikin, ihmiskunnan toimesta tai muuten.

Tiedämme, että ihmiskunnan käsiin on melko äskettäin päätynyt keinoja, jotka voivat johtaa tuhoon, pyrimmepä siihen tai ei. Kukaan meistä ei ole vapaa siitä vastuusta, jota ihmiskunta kantaa kotiplaneetastaan. Lajimme yhteinen karma koskee meitä kaikkia.

Eräiden kanavoitujen tekstien mukaan planeettojen tuhoja on tapahtunut universumissa, jopa meidän Aurinkokunnassamme. Tarkoitan Maldek- tai JmoJer-nimellä kutsuttua planeettaa, jonka väitetään hajonneen siksi, että osa sen asukkaista ylitti luonnonlakien soveliaan käytön rajat. Planeetan väestön sanotaan olleen jakautunut valon ja pimeyden edustajiin. Molemmat joutuivat lähtemään, kun planeetta hajosi. On väitetty myös, että ihmiskunta hyväksyi aikoinaan tuon planeetan asukkaat joukkoonsa ja enkelikuntaansa. Enkeleitähän sanotaan olevan sekä valon että pimeyden puolella. Kaunis tarkoituksemme oli auttaa heitä rakkaudella sovittamaan karmansa. Emme kuitenkaan olleet varautuneet kohtaamaan hyvin pimeitä energioita, jotka sitten tahrasivat meidätkin. Tämän sanotaan olevan yksi syy siihen, että ihmiskunta on edelleen syvälle kietoutunut sotien, vihan ja väkivallan verkkoon.

Tällä hetkellä ei ole mahdollista nimetä joukostamme ihmisiä, jotka olisivat noita kauan sitten tänne tulleita olentoja. Heidän perintönsä on jakautunut meille kaikille. Osaamme sitä paitsi olla ahneita, petollisia ja väkivaltaisia itsekin. Viisaampaa on olettaa, että olemme tehneet kaikkea tällaista ainakin menneissä elämissämme. Siksi on tärkeätä osata antaa anteeksi ja suhtautua itseemme rakkaudella. Vain sillä tavoin voimme puhdistaa karmaamme.

Se, onko näin todella tapahtunut, on tieteemme ja myös henkisen tapahtumahorisonttimme tuolla puolen. Nähdäkseni tämä kertomus kuitenkin muistuttaa siitä, mistä vastuussamme on kysymys. Ihmiskunnan ajautuminen nykyisiin ongelmiin, jotka liittyvät liian tehokkaisiin aseisiin ja toisaalta luonnon kestokykyyn, kuuluu epäilemättä yhteiseen karmaamme ja sen selvittelyyn. Mikäli olemme ottaneet kantaaksemme myös JmoJerin karmaa, on ainakin joidenkin meistä oltava tietoisia siitä, että tehtävämme on puhdistaa myös niiden karmaa, jotka ovat aikaisemmin tuhonneet planeettansa. Niiden vihaaminen, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen tämän karman esiin tuomisen, ei ole tässä avuksi. He tarvitsevat syvästi anteeksiantoa ja myötätuntoa.

Mikäli selviydymme nykyisistä haasteistamme, meillä on loistava tilaisuus nousta hengen korkeuksiin ja pyhittää planeettamme. Samalla voisimme lopulta lunastaa vanhan lupauksemme JmoJerilaisten auttamisesta. Ikävin vaihtoehto olisi päätyä universumiin etsimään uutta kotia itsellemme ja mukanamme kulkeville puhdistamattomille JmoJerin energioille. Näiden äärivaihtoehtojen lisäksi on toki monenlaisia mahdollisia tapoja jatkaa elämäämme Maapallolla. Tulevaisuutemme historia on avoin ja riippuu valinnoistamme.

Eräissä kanavoinneissa on myös sanottu, että meillä saattaa olla elämiä myös joissakin muissakin tähtijärjestelmissä, jopa samanaikaisesti kuin olemme täällä. Olemme joka tapauksessa universumin lapsia ja kuljetamme mukanamme sen viisautta ja energioita, vaikka emme olisikaan niistä suoraan tietoisia. Arvellaan myös, että joukossamme saattaa olla ihmismuotoon pukeutuneena sieluja tai elämänlinjoja, joiden varsinainen koti onkin jossain muualla. Tällaiset siirtymät tähtijärjestelmien välillä tarkoittavat tietoisuuden siirtymistä, ei fyysisiä matkoja. Jos tämä kuva on oikea, risteilevät elämänlinjamme universumissa hyvin monimutkaisilla tavoilla.

Ihmiskunnan yhteisen karman kannalta ei ole edes toivottavaa, että lähettäisimme nykyisessä tilassa olevia ihmisiä asuttamaan universumia. Meidän on ensin opittava rakkauden läksyt, joita olemme tulleet Maahan opiskelemaan.

Millaisen perinnön tahdomme jättää?

Miljoonien ja miljardien vuosien saatossa lähdemme joka tapauksessa Maa-planeetalta. Olemme silloin tietoisia joillakin tällä hetkellä näkymättömänä pitämillämme olemassaolon tasoilla. Tulimme Maahan oppiaksemme aineessa elämistä ja aineen pyhittämistä rakkaudella. Kun tietoisuutemme siirtyy uusiin maailmoihin, emme matkaa sinne fyysisinä olentoina. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Vietämme maaelämiemme välisen ajan henkisillä tasoilla. Kun olemme kaikki siellä samanaikaisesti, olemme valmiita tai joudumme ihmiskuntana irrottautumaan materiassa elämisestä tällä planeetalla. Olimme henkisillä tasoilla myös kokemuksemme alussa, tullessamme Maahan.

Onnellisessa tapauksessa olemme lähtiessämme oppineet läksymme ja voimme viedä rakkauden viestiä universumiin. Voimme silloin toimia rakentavana tekijänä niin kauan, kuin ilmentymisen aikaa riittää. Mitä sen jälkeen seuraa, on Korkeimman kädessä.

Kun olemme valmiita nousemaan Valoon, viimeksi lähtevät korkeimmat meistä. He katsovat, että kaikki ovat valmiita ja ketään ei jätetä. Tässä toteutuu sanonta, että ensimmäiset tulevat viimeisinä. Itämaisessa perinteessä heitä kutsuttiin boddhisattvoiksi, heiksi jotka tuntevat viisauden ja olisivat vapaita nousemaan nirvanaan, autuuteen. Puhutaan boddhisattvan valasta, jolla sielu sitoutuu auttamaan muita, kunnes kaikki muut ovat vapautuneet kirkkauteen. Tällaista valaa ei voi antaa etukäteen, vaan vasta sitten, kun sielu olisi vapaa nousemaan.

Miljoonien vuosien aikajänteellä nykyiset oikeana pitämämme opit, ideologiamme ja uskontomme, valtakuntamme, ristiriitamme ja yhteenliittymämme, voittomme ja tappiomme haalistuvat historian hämärään. Egomme toiveet, halut, pelot ja ilot unohtuvat.

Miljoonat vuodet ovat kuin hetki tietoisuuden valtameressä. Kaikki nuo vuodet kulminoituvat nykyhetkeen, jossa teemme valintoja: Tahdommeko edistää vai jarruttaa meitä yhä suurempaan rakkauteen ja viisauteen johtavaa kehitystä? Päätämme siitä nyt. Siksi nykyhetki on ratkaiseva, tulevaisuus kasvaa siitä.

Millaisen perinnön tahdomme viedä mukanamme universumiin niistä kokemuksista, joita olemme täällä kokeneet? Mikäli tahdomme uskoa, että meillä on täällä mielekäs tehtävä, sen täytynee olla juuri tämä. Mitä viemme täältä yhteiseen käyttöön?

(Takaisin)