Mysteerit vai viisaus?                 (Takaisin)

Seppo Ilkka

Henkisen tien etsijälle on meidän aikanamme tarjolla monia oppeja, opettajia, pikakursseja ja mysteereihin perehdyttäjiä. Saamme nauttia näkökulmien runsaudesta ja vertailla eri kulttuurien viisautta. Tämä on avannut kehityksen mahdollisuuksia, joita emme olisi tavoittaneet vaikkapa pari sataa vuotta sitten. Toisaalta tämä tuo ilmeiseksi, että vastuu kehityksestämme on viime kädessä meillä itsellämme. Omalta osaltani tahdon tuoda esiin ajatuksia, jotka perustuvat vapaaseen ajatteluun, sitoutumatta mihinkään tarjolla olevista oppisuunnista.

Vain me itse voimme määritellä, mitä tahdomme tehdä ja minkä vaikutteiden sallimme ohjata henkistä tietämme. Nähdäkseni tämän päivän haasteena on nousta vapaaseen  ajatteluun. Tarvitsemme tähän tervettä järkeä, oivallusta ja viisautta. On myös niitä, jotka pyrkivät kieltämään henkisen maailman olemassaolon. Tällainen ei mielestäni ole vapaata ajattelua, vaan sitoutumista materialismiin uskomuksena. Vapaa ajattelu hengen asioista lähtee siitä, että myönnämme olevan ainakin mahdollista, että henkinen todellisuus on olemassa.

Totuutta etsiessämme kohtaamme omat rajoituksemme, jotka seuraavat tyypillisesti siitä, että meissä oleva itsekeskeinen varjominä, ego, pyrkii johtamaan tietämme. Se kuvittelee olevansa viisaampi kuin on ja toisaalta se pyrkii estämään korkean viisauden esiintuloa meissä. Egoa kiinnostavat sen mystisinä pitämät asiat. Ne tuntuvat antavan sille jännittäviä seikkailuja, joista selviytyminen lisää sen itseihailua. Toinen asia on, että elämä tosiaan on suuri mysteeri, jonka avautuminen edellyttää viisautta.

Henkiset etsijät ovat havainneet tämän jo kauan sitten. Tämä on johtanut siihen, että ihmisen egoa on ruvettu pitämään pahana ja on vaadittu jopa sen hävittämistä. Asia ei kuitenkaan ole nähdäkseni "hoidettavissa" näin yksinkertaisesti. Ego voi kyllä viimeisenä huijauksenaan julistaa itsensä kuolleeksi. Kuitenkin vain ego itse voi tehdä tällaisen julistuksen. Väite egon kuolemasta on siten osoitus siitä, että ego voi oikein hyvin. Niin kauan kuin olemme tässä maailmassa, elämme yhdessä egomme kanssa. Voimme olla siitä tietoisia, ja se voi olla hetken hiljaa, mutta se on olennainen osamme. Tämä ei poista meissä olevaa viisautta, tehtävämme on vain sen löytäminen.

Tarkastelen vastailmestyneessä Viisas elämä Oy:n julkaisemassa kirjassa "Mysteereistä sydämen viisauteen - kohti arjen henkisyyttä" tätä ja useita muita kysymyksiä, jotka liittyvät yksilön kokemukseen hänen etsiessään henkistä todellisuutta.  Olemmeko valmiita oivaltamaan, että henkisen todellisuuden ytimessä on alue, jota ei voi määritellä millään kielellä, uskonopilla tai tieteellä? Voimme vain muodostaa näkökulmia siitä. Erilaiset näkökulmat tuovat tietoisuuteemme joitakin tuon todellisuuden piirteitä. Niistä voi keskustella ja yhdessä ne rikastuttavat ymmärrystämme tuntemattomasta totuudesta. Olemmeko valmiita ottamaan vastaan viisautta, joka tuolta alueelta säteilee?

On monia tapoja, joilla saatamme kadottaa kosketuksemme korkeampaan viisauteen. Joudumme siksi tarkistamaan kuvitelmiamme omasta kehittyneisyydestämme. Kun saamme uusia oivalluksia, innostumme helposti ja saatamme unohtaa, että meillä voi olla vielä muutakin opittavaa. Nuo oivallukset vievät kehitystämme eteenpäin, ja on luonnollista innostua niistä. Joudumme kuitenkin asettamaan ne oikeaan asemaansa jonkin ajan kuluttua.

Tarkastelen kirjassa tietoisuutta hallitsevia olemuksemme osia, egoa ja sielua. Tuon esiin erottelukyvyn merkityksen henkiselle edistymiselle ja käsittelen taipumustamme etsiä auktoriteetteja, jotka kertoisivat meille, miten asiat ovat. Tuon esiin nykyajan hengen mukaisia havaintoja meditaatiosta ja sen käytöstä henkisellä tiellä. Suuntaan katseen henkimaailmaan ja ihmisen olemuksen näkymättömiin tasoihin. Esitän tuoreita näkemyksiä astraali- mentaali ja kausaalimaailmoista sekä niitäkin korkeammista olemassaolon tasoista. Tarkastelen myös kohtaloon ja karmaan sekä hyvän ja pahan probleemaan liittyviä näkökulmia. Olisimmeko valmiita näkemään karman ja armon läheisen yhteyden? Voimmeko nähdä dualismin ja ykseyden uudella tavalla? Kuljemme menneisyyden muistoista ja niiden hoitamisesta nykyhetkeen ja näkemykseen ajattelun vapaudesta, ilosta ja pyhyydestä. Voisimmeko oivaltaa, että henkisyys ei ole pakoa todellisuudesta, vaan ilmenee parhaiten arjen elämässä?

(Takaisin)