SIRKKA JA AARO ILMENTÄVÄT RAKKAUTTA KÄYTÄNNÖSSÄ, JA MAA ANTAA RUNSAUTTAAN          (Takaisin)

Teksti: Seija Aalto

Sirkka ja Aaro Pappila näyttävät elämällään, mitä rakkaus tarkoittaa käytännössä.

 

Matkaamme laskiaissunnuntaina runsaslumisen maiseman halki Sääksmäelle tapaamaan Sirkka ja Aaro Pappilaa. Punaisen omakotitalon ovella meidät ottaa vastaan ystävällinen Aaro ja kohta tervehtimään tulee myös iloisesti hymyilevä Sirkka. Olo tuntuu heti kotoisalta.

Olemme tulleet haastattelemaan Sääksmäellä tunnettua pariskuntaa, jolla on paljon annettavaa meille kanssakulkijoille. Sirkka on 77-vuotias ja Aaro 80, mutta ikävuodet eivät tunnu vauhtia hiljentävän. Yhteistä taivalta on kertynyt 60 vuotta. Lapsia on viisi ja lapsenlapsia 12 ja lapsenlapsenlapsia kolme.  Lapsuuden ja nuoruuden vaiheet sisältävät hyvin raskaita kokemuksia, jotka eivät ole kuitenkaan lannistaneet Sirkkaa ja Aaroa, päinvastoin.

 Sirkan kodin perintö: ihmistä pitää aina auttaa

Sirkka on kotoisin Alajärveltä 11-lapsisesta perheestä, johon kuului mm. kolmet kaksoset. Sirkka on toinen kolmansista kaksosista. Perheessä oli valtavasti surua. Kuusi lapsista kuoli kuumetautiin. Äiti oli jo lapsena paljon kärsinyt orpo, jolle tuli myöhemmin paha selkävaiva. Apua ei siihen saatu, ja hän kulki selkä koukussa. Lasten piti koko ajan auttaa häntä.

Perheellä oli pieni maatila. Sota-aikana lapset tekivät raskasta työtä, kun isä oli sodassa ja äiti huonokuntoinen. Lasten piti muutenkin tehdä paljon kovaa työtä. Maa oli kaikki kaikessa, Sirkka toteaa. Maa antoi elannon isolle perheelle.

– Muistan, että kaikki aina itkivät sota-aikana, kun koko ajan tuli tietoa kuolemantapauksista. Kaikkiin taloihin tuli suruviestejä. Se oli raskasta aikaa lapsille, Sirkka muistelee. Sota-aika painaa vieläkin, mutta hän ei tunne katkeruutta, vaan toteaa, että se oli elämää.

Sirkan isä oli henkeen ja vereen maanviljelijä, jolla oli ”maanviljely geeneissä”. Hän hoiti huolellisesti maata ja teki pitkää päivää pellolla. Sirkka oli isälle mieluinen apulainen. Isä totesikin, että Sirkasta vielä tulee jotain, kun hän teki niin tomerasti ja ahkerasti töitä.  Sirkka oli kätevä ja tarmokas. Apua annettiin myös naapureille. Sirkka tottui olemaan toisten apuna. Se oppi onkin johtanut häntä jatkuvasti auttamaan ja palvelemaan toisia ihmisiä tekemättä asiasta suurta numeroa. Se on rakkautta jokapäiväisessä elämässä, käytännössä.

– Kotiperintönä tuli malli, että jotain pitää aina auttaa. Kiitän vanhempia, että he olivat ahkeria ja pitivät hyvää huolta ja opettivat tekemään työtä ja tyytymään vähään.

Aaro ryhtyi jo 10-vuotiaana talon rakennustöihin

Aaro puolestaan on kotoisin Oulun läänin Pyhäjärveltä, Savon eteisestä, niin kuin hän sanoo. Perheeseen kuului viisi lasta, joista Aaro oli esikoinen.  Perheen isä kaatui sodassa, ja samoihin aikoihin kuoli Aaron sisar keuhkokuumeeseen. Yksi lapsi oli kuollut jo aiemmin.  Suuri suru oli lamauttaa perheen, mutta isän äiti, mummu oli kokoava voima, joka auttoi perhettä kestämään menetykset ja jatkamaan eteenpäin. Aaro, 10-vuotias esikoinen, oli nyt talon ainoa mies.

Perhe oli saanut korvesta valtion asutustilan, jonne valtio oli rakentanut ison tuvan. Aaro joutui tarttumaan kaikkeen työhön, vaikka oli vielä lapsi.  Aaro oli ja on onneksi tavattoman kätevä, monitaitoinen ja uuttera. Hän se veisteli kamarin päähirret ja oli mukana rakentamassa kaksi kamaria. Aaro keräsi äidin ja sedän kanssa luonnosta kasveja, joista tehtiin lääkkeitä mm. keuhkotautiin. Äiti teki peltotöitä ja hoiti karjan. Niin mentiin eteenpäin. Aaro pääsi sitten ammattikouluun metallilinjalle.

Aaro oli setänsä kanssa aina pajassa ja teki kaikkia maasepän ja puusepänkin töitä.  Myöhemmin hän toimi ensin seppänä, sitten porarina ja laturina, siirtyi maansiirtotöihin ja toimi myöhemmin autonkuljettajana. Hän rakensi myös perheen nykyisen talon Sääksmäelle.

 Aaro on käsistään tavattoman kätevä. Hän osaa korjata autot ja koneet ja rakentaa mitä vain ja antaa mielellään neuvoja ystäville ja läheisille. Tämä kaikki siitä huolimatta, että hän on menettänyt tapaturmassa kaksi oikean käden etusormea ja kärsinyt muistakin fyysisistä vaivoista.

Johdatus Sääksmäelle Voipaalan kartanoon

Sirkka ja Aaro asuivat perheineen Alajärvellä. Heillä oli siellä leipomo, jossa he tekivät pitkää työpäivää. Sitten tuli ”pakottava tarve” tai ”johdatus” muuttaa paikkakuntaa. Aaro sai aluksi Valkeakoskelta linja-auton kuljettajan paikan, mutta asunnon löytäminen oli aluksi vaikeaa. Onneksi Voipaalan kartanoon etsittiin kartanon emännälle apua kartanon hoitoon. Aaro kävi tutustumassa paikkaan, ja sekä talon emäntä että koira toivottivat heti Aaron perheineen sydämellisesti tervetulleiksi. Siitä alkoi uusi vaihe. Aaro muutti kartanon sivurakennukseen syksyllä 1973 ja Sirkka ja lapset talvella 1974. Kartanon maat oli vuokrattu viljelyskäyttöön, ja Valkeakosken kaupunki oli vuokrannut päärakennuksen, jossa pidettiin taidenäyttelyitä.

Sirkka hoiti kartanon puutarhaa ja teki monenlaisia töitä emännän apuna. Aaro toimi linja-autonkuljettajana, ja auttoi monissa kartanon töissä. Sirkka ja Aaro saivat sitten kartanon maista nykyisen kotinsa tontin ja rakensivat kauniin talon. Kartano myytiin v. 1985 Valkeakosken kaupungille. Helvi Ilkka, kartanon entinen omistaja oli ystävystynyt Sirkan ja Aaron kanssa. Hän sai uuden kodin Sirkan ja Aaron perheessä.  He pitivät hänestä hyvää huolta ja hoitivat häntä rakkaudellisesti hänen kuolemaansa vuoteen 1990 asti. Suurenmoinen palvelutyö! Rakkautta arjessa, käytännössä.

Voipaalan kartanon hyvät haltijat

Valkeakosken kaupunki palkkasi sitten Sirkan talonmiehen tehtäviin. Sirkka ja Aaro olivat syvästi kiintyneet kartanoon. He ihmettelevät itsekin, miten voimakasta kiintymys oli. Heistä oli raskasta, kun ammattilaiset kaatoivat surutta puita ja tekivät kaikenlaista sellaista, joka osoitti, etteivät he juuri välittäneet esimerkiksi puutarhasta ja pihasta. Sirkka ja Aaro välittivät. He totesivat, että kartano on ihana paikka, oikea paratiisi, jota ei saa tuhota. Rakkaus kantoi hedelmää.

Sirkka ja Aaro osoittivat kiintymystään monin tavoin. Sirkka hoiti rakkaudella puutarhaa. Hän seurusteli ystävällisesti kävijöiden kanssa. Kartanossa pidettiin monenlaisia tilaisuuksia: häitä, erilaisia juhlia, leirejä.  Sirkka laittoi ruokaa ja leipoi.  Sirkan rakkaudella tehdyt ruuat ja leivonnaiset saivat kiitosta. Aaro seurusteli huomaavaiseen, ystävälliseen tapaansa vieraiden kanssa, hoiti kuljetuksia ja huolehti hankinnoista ja tavaroiden kantamisista ja paikkojen kunnossapidosta. Työ oli täyspäiväistä. Aaro oli täysillä mukana, vaikkei kaikin ajoin saanutkaan työstään palkkaa. Päätyö oli linja-auton kuljettajana. Sirkan ja Aaron sydämellisyys ja huolenpito liikuttivat monen kävijän sydäntä. He olivat talon hyviä haltijoita, ilmapiirin luojia. Sitä on rakkaus arjessa, käytännössä.

Kodin ilmapiiri on avoin ja lämmin

Sirkan ja Aaron kodissa on hyvä ja lämmin ilmapiiri. Vieras tuntee olevansa tervetullut. Isäntäväki kuuntelee vieraan ajatuksia ja kertoo avoimesti ja mielellään omista ajatuksistaan. Keskustelu on avointa, kuulevaa, syvällistä. Huumori kukkii. Sirkka ja Aaro seuraavat valppaasti ajan ilmiöitä ja ottavat niihin kantaa. Sitä paitsi Sirkka tekee herkullista luomuruokaa ja leipoo makoisaa leipää oman maan tuotteista. Isäntäväki on uskomattoman energinen ja aikaansaava. He toteavat yhteen ääneen, että työntekoa ei voi lopettaa.

Lapset ja lasten perheet ovat aina tervetulleita. Sirkka ja Aaro ovat tehneet tärkeää palvelutyötä hoitamalla ja huolehtimalla lapsenlapsistaan. Lapsenlapset tulevat mielellään isovanhempien luo, koska siellä on rauhallista ja hyvä ilmapiiri, ja lapselle on tilaa ja aikaa. Sirkka ja Aaro eivät ole hankkineet televisiota eivätkä tietokonetta kotiinsa. Niihin ei ole tarvetta. Sen sijaan siellä on ihanan ihmisystävällinen kissa Tyttipytti, joka melkein puhuu.

Vaikka eläkkeet ovat pienet, raha on aina riittänyt. Sirkka ja Aaro jakavat anteliaasti oman maan tuotteita vieraillekin.

Sirkan ja Aaron kodin erikoisuuksiin kuuluu, että joka kerta vierailun yhteydessä taloon on tullut jotain uutta. Aaro rakentaa uusia kaapistoja, vanhoja puretaan, maalataan ja uusitaan, ja vähintään pöytä ja tuolit ovat eri paikoissa kuin edellisellä kerralla.  Sirkka toteaa, että he matkustavat sillä tavoin, että kodin sisustus muuttuu. Ekologinen matkustustapa, jonka soisi yleistyvän!

Yrttitietoutta a luontaislääkintää

Sirkka ja Aaro ovat erittäin kiinnostuneita luontaishoidoista.  He kokevat myös saaneensa siitä monenlaista apua hyvinvointiin. He seuraavat alan lehtiä ja ovat hankkineet paljon tietoa tältä alalta.  He kokeilevat terveyden tueksi uusimpia tuotteita ja myös valistavat lähimmäisiä uusista aineista ja niiden hyvistä ominaisuuksista. He ovat myös virkeytensä ja aikaansaavuutensa takia erinomaista mainosta näille tuotteille. Palvelutyötä arjessa on tämänkin tiedon jakaminen muille.

Aaro kertoo, että hänen äidillään oli paljon tietoa yrttien käytöstä parantamisessa. Tietoa oli kirjoitettu muistikirjoihin, jotka valitettavasti ovat kadonneet. Hän sai luonnonkasvioppia myös sedältään, joka suunnitteli opiskelevansa lääkäriksi mutta sota esti suunnitelmaa toteutumasta. Sedällä oli mm. verenseisauttamisen kyky.  Aarokin on auttanut ihmisiä esimerkiksi nikamien paikalleen saamisessa ynnä muussa. Hän olisi halunnut saada koulutusta alalta, mutta elämä vei muualle.

Maa antaa runsaudestaan, ihmeitä tapahtuu, kun rakastaa maata

Jo lapsuudenkodistaan Sirkka ja Aaro ovat saaneet opastusta maan hoitamiseen ja arvostamiseen. He osallistuivat kumpikin jo lapsena kaikkiin talon töihin, mukaan lukien monet raskaat maatyöt.  Maa oli kaikki kaikessa. Maasta tuli elanto. Tuosta kodin perinnöstä on kasvanut heidän syvällinen ymmärryksensä maan kunnioittamiseen ja rakastamiseen.

Sirkan ja Aaron tila on vanhaa hämäläistä maanviljelysaluetta, jossa on paksusti hyvää ruokamultaa.  Sirkka ja Aaro hoitavat maataan huolellisesti. Kaikki on luomuviljelyä.  Halutaan puhdasta, luonnonmukaista ravintoa. Käytössä on vuoroviljely, ja kasvit saavat kananlantaa, kalkkia, rohtoraunioyrtti-, nokkos- ja peltokortevettä. Myrkkyjä ei käytetä. Porkkanat saavat kahvinporoja, ettei niihin tule tuhohyönteisiä. Rikkaruohoista poistetaan vain osa ja ruohonsilppua käytetään lannoitteena.

 Sirkka ja Aaro toteavat. että maan hoitamisessa on paljon työtä. Aamulla varhain aloitetaan ja illalla myöhään lopetetaan. Suunnitelmallisuus kuitenkin auttaa.

Kasvit nauttivat, kun niitä käydään katsomassa. Kasveille myös puhutaan ja niitä ihastellaan. Sirkka kertoo, että joskus kun hän meni kasvihuoneeseen, hän melkein kuuli tomaattien sanovan, että nyt se tuli. Jonain päivänä Sirkka kysyi kurpitsalta kasvihuoneessa, miksei se tee hedelmää. Kurpitsa teki valtavan pitkän varren täyteen kurpitsoja.

Uusia lajeja ja runsaita satoja

Sirkka ja Aaro kokeilevat innokkaasti uusia lajeja. Joka vuosi on jotain uutta tulossa. He ovat spelttiviljelyn pioneereja Suomessa. Viime vuonna kokeiltiin munakoison viljelyä, ja sato oli valtava. Uusiin kokeiluihin kuului myös maa-artisokka, joka teki suuren sadon poikkeuksellisen isokokoisia yksilöitä. Sirkan ja Aaron porkkanat ovat usein noin kilon painoisia.

Sirkka ja Aro kertovat valtavasta vehnäsadosta, jossa vehnä ulottui kainaloon, kun naapurin vehnä ulottui vain ”sammakkoa ala-leukaan”, niin kuin Aaro asian ilmaisee.  Ruissatokin on ollut valtava, samoin sateisen kesän perunasato. Erityisen runsaat sadot ovat Sirkan ja Aaron maanviljelyssä paremminkin sääntö kuin poikkeus. Poikkeuksellisen suuret sadot kertovat hoitajien rakkaudesta maahan. Maa palkitsee hoitajansa. Sirkan ja Aaron maan antimista riittää lahjoitettavaa myös perheelle ja ystäville.

Sadon käsittely on oma lukunsa. Sirkka ja Aaro ovat hankkineet melkoisen repertuaarin kuivaus- viipalointi- ja jauhamisvälineitä. Kuivaaminen tehostaa kasveissa olevien aineiden vaikutusta. Lämpötila on alle 35 astetta. Kuivaamiseen sopivat omenat, purjot, porkkanat, punajuuret, voikukat ynnä muut.  Marjajauheita Sirkka ja Aaro ovat valmistaneet jo pitkään. Kuusenkerkistä tehdään yskänlääkettä ja pihkasta voidetta iho-ongelmiin.

Maa on kuin oma lapsi, sitä on rakastettava, kiitettävä ja siunattava

Aaro toteaa, että maa on niin kuin oma lapsi. Sitä pitää arvostaa ja rakastaa. Sirkka sanoo mullalle, että multa on ihanaa ja että maa on ihana. Kaikki vaiheet maan hoitamisessa ovat tärkeitä. Kaikessa on oltava huolellinen. Maan muokkauksessakin on syytä välttää turhaa kolhimista, jos maata rakastaa. Työ on kokonaisvaltaista.

– Jos siunaus puuttuu, puuttuu kaikki.. Peltoon pantavaa kiitetään ja siunataan. Silloin kaikki kukoistaa ylen määrin, toteavat Sirkka ja Aaro. Tärkeää on yksinkertainen, luonnonläheinen elämä, luonnonmukainen ravinto, lähimmäisten huomioon ottaminen ja rakkaus.

(Takaisin)