Tietoisuuden monet kasvot                      (Takaisin)

Seppo Ilkka

Tietoisuus on ratkaiseva elementti pyrkiessämme ymmärtämään ja rakentamaan maailmaa, jossa elämme. Mistä ja miten voimme olla tietoisia? Miten löydämme uuden ajan tietoisuuden?

Lapsen ensimmäisiä haasteita on hahmottaa maailmaa. Tähän hänellä on luontainen kyky. Hänen silmänsä vastaanottavat valoa, korvansa kuulevat ääniä, ihonsa tuntee kosketuksia. Valot muodostavat hahmoja, joita hän tunnistaa hoitajikseen. Äänimaailmasta alkaa erottua sanoja. Lapsen aivot ja hermosto ovat siten rakentuneet, että ne oppivat tulkitsemaan aistiärsykkeitä. Myös lapsen kielenoppimiskyky on luontainen.

Tietoisuus ja aivot

Tiede on tutkinut aistimusten aiheuttamia reaktioita aivoissa. Eri aivoalueet aktivoituvat ärsykkeiden, tunteiden ja toimintojen vaikutuksesta. On tehty teoreettisia malleja aivosolujen toiminnasta ja verkostoitumisesta. Aivosolujen verkostoituminen onkin keskeistä aivojen työskentelyssä. Luovaan ajatteluun kykenevät aivot ovat erityisen valmiit muodostamaan yhteyksiä eri aivoalueiden välille.

Tietotekniikassa on tutkittu informaation välittymistä. Tietokoneiden sisäinen logiikka rakentuu nykyisin kaksijakoisten valintojen pohjalle. Aivot soveltavat myös joustavampaa logiikkaa ja käyttävät analogisia päättelyitä. Verkostoituminen on kuitenkin olennaista sekä aivojen että tietokoneiden toiminnassa. Tietotekniikan kehitys on auttanut käsittämään myös aivojen toimintatapaa. On tehty malleja ja sovelluksia, joissa tietoverkko oppii kokemuksesta. Nykyään arvellaan, että oppimisprosessit toimisivat aivoissamme samaan tapaan. Toisaalta fyysisten aivojen vaurioituminen vaikuttaa usein voimakkaasti ihmisen luonteeseen, ajatteluun ja tietoisuuteen.

Aivoista riippumaton tietoisuus

Edellä sanottu on tukenut sitä materialistista ajatusta, että ihmisen tietoisuus olisi aivojen tuotetta. Sen mukaan tietoisuutemme loppuu, kun kehomme kuolee. Henkisen näkemyksen mukaan taas sielu elää fyysisen kuoleman jälkeen. Jos hyväksymme tämän ajatuksen, on kysyttävä, mikä on sielun tietoisuuden ja aivojen fyysisen tietoisuuden suhde.

Todisteita aivoista riippumattomasta tietoisuudesta on saatu ainakin ns. kuolemanrajakokemuksissa. Monet henkilöt ovat kertoneet niistä varsin samankaltaisesti. Materialistinen selitys on, että aivot tuottavat tietynlaisia kuvia olosuhteissa, joissa esim. aivojen hapen saanti on vähäistä. Joissakin tapauksissa ihmisillä on kuitenkin ollut tarkkoja muistikuvia ajalta, jolloin aivotoiminta on ollut pysähdyksissä. Tällaisessa tilassa aivoissa ei ole mitään toimintaa ja silti ihmiset ovat muistaneet ulkoisia tapahtumia. Tämä on konkreettinen todiste aivoista riippumattoman tietoisuuden olemassaolosta.

Olemassaolon ja tietoisuuden tasoja

Jokapäiväisessä elämässä toimimme enimmäkseen valvetietoisuuden tasolla. Välillä siirrymme unitilaan. Meditaatiota harjoittaneet puhuvat myös puhtaan tietoisuuden tilasta, jossa ollaan valveilla, mutta ajatukset ovat hiljentyneet.

Puhtaan tietoisuuden hetkeen saattaa tulla inspiraatiota henkisiltä tasoilta. Jos tällaista kokenut tahtoo kertoa siitä, hän joutuu antamaan kokemalleen muodon, jonka aivot käsittävät. Tämä on yksi syy siihen, että on niin vaikea erottaa aivojen tietoisuutta ja henkistä tietoisuutta.

Henkisen käsityksen mukaan ihminen on monitasoinen olento. Fyysisen kehon ajatellaan olevan ulkoinen ilmennys rakenteesta, joka käsittää useampia näkymättömiä tasoja. Lähinnä fyysistä tasoa on arkinen minä, ego. Egolla on jokapäiväisiä ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.

Sielun tasolla ihminen on tietoinen henkensä olemassaolosta, mahdollisuudesta elää fyysisen kuoleman jälkeen ja kohdata henkisten tasojen olentoja. Sielun tasolla ihminen on tietoinen ja toimii korkeamman itsensä valaisemana. Sielun tasoa korkeammalla hengen tasolla ihminen on tietoinen asemastaan henkisenä olentona. Vieläkin korkeampien tietoisuuden ja olemassaolon tasojen, kuten buddhisten ja kristustasojen, jopa jumaltasojen, ajatellaan niin ikään kuuluvan henkisen rakenteemme ytimeen. Sanotaan, että kun kehitymme kohti mestaruutta, tulemme tietoisiksi myös näillä korkeilla tasoilla.

Fyysisen ja sielutason välimailla sanotaan olevan ns. astraalitason, jolla ihminen kohtaa monenlaisia henkisiä olentoja. Tämä on myös harhojen taso, jolla sielu joutuu selviytymään houkutuksista jäädä egonsa tai astraalimaailman olentojen valtaan. Tätä korkeampi ja puhtaampi on ns. mentaalitaso, ajattelun taso. Aivan lähellä fyysistä olemusta ajatellaan olevan ns. eetteritason, joka huolehtii kehon toiminnan henkisestä ohjaamisesta. Se on puoliksi fyysinen taso, silta henkisen ja fyysisen välillä. Sairaudet tai muut kehon ongelmat näkyvät eetteritason häiriöinä.

Nykyään puhutaan paljon ns. henkisistä dimensioista. Jokapäiväinen olemassaolomme on kolmas dimensio, toinen on luonnonhenkien taso, neljäs astraaliolentojen taso, viides valonenkelien taso. Tämä jaottelu ei ole aivan sama kuin edellä kuvattu. Nähdäkseni tällaiset jaot ovat melko kaavamaisia kuvauksia asioista, joita fyysisen tason käsityskykymme ei oikeastaan hallitse. Ne tarjoavat näkökulmia, jotka auttavat meitä käsittämään näkymätöntä olemustamme ja valaisevat kokonaisuutta eri suunnista.

Henkisistä aisteista

Joillakin ihmisillä on kehittyneitä yliaistisia kykyjä, joiden avulla he voivat olla tietoisia joillakin näkymättömillä tasoilla. Jotkut saattavat nähdä henkiolentoja, jotkut kuulla niiden puhuvan, jotkut vain saada mieleensä ajatuksia, joiden tunnistavat tulevan henkisestä lähteestä. Tämän mukaisesti puhutaan selvänäköisyydestä, selväkuuloisuudesta tai selvätietoisuudesta. Muitakin henkisiä aisteja voitaisiin nimetä. Kullakin selväaistisella on oma tapansa olla yhteydessä näkymättömään ja kuvata kokemustaan. Henkimaailman viestit ja kanavoinnit joudutaan usein pukemaan sanalliseen muotoon, jotta ne voitaisiin välittää muille. Musiikki ja muu taide voi myös kuvata näkymätöntä maailmaa toisella tavalla.

Ei ole käsittääkseni niinkään tärkeää, miltä esim. enkeli tai saunatonttu ”todella” näyttää. He voivat ottaa muodon, joka tuntuu ihmisestä enkelille tai saunatontulle sopivalta. Jos tahdomme kommunikoida heidän kanssaan, niin riittää, että meillä on yhteys heihin. He ovat henkiolentoja, emmekä oikeastaan tiedä, käsittävätkö he itsensä jonkin muotoisiksi. Olennaista on, että he ovat energioita, jotka toimivat tietyissä tehtävissä.

Menneen elämän kokemus

Yksi ilmennys näkymättömästä tietoisuudesta on kokemus elämistä muissa olomuodoissa kuin asianomaisen henkilön nykyisessä fyysisessä kehossa. Useimmiten on kysymys elämästä maapallolla toisena aikana ja toisessa paikassa kuin nyt.

Mikäli hyväksymme ajatuksen yksilön kehittymisestä läpi monien elämien, on luonnollista kysyä, voiko hänellä olla todellista tietoa aiemmista elämistään. Monet pyytävät selvänäkijöiltä tietoa menneisyydestään. Joillakin voi olla muistoja ja tuntemuksia, joiden he arvelevat tulevan menneistä elämistä. Tällaisia saattaa tulla meditaatiossa tai unessa tai muilla tavoin, kuten matkoilla deja vú-kokemuksina. Nykyisessä elämässä esiintyvät karmallisilta vaikuttavat kohtalot saattavat johdattaa menneiden olosuhteiden jäljille.

Hetki, jossa menneen elämän muisto syntyy, eroaa myöhemmistä hetkistä, jolloin käsittelemme asiaa. Myöhemmin aivomme osallistuvat kuvan luomiseen tuosta elämästä tarjoamalla johtopäätöksiä ja kuvitelmia. Saatamme helposti pitää näitä oikeina.

Tietoisuus ei useinkaan tarjoa kovin selviä kuvia menneistä vaiheistamme. Saatamme kuitenkin saada tietoa esimerkiksi sellaisista menneiden elämien tapahtumista, joiden hoitaminen on nyt ajankohtaista. Toisaalta käyttöömme voi viritä taitoja, joita olemme oppineet aiemmin.

Kieli ja symbolit  

Jos tahdomme kuvata puhtaan tietoisuuden hetkeä, joudumme antamaan kokemukselle muodon, joka vaatii kielen tai muiden symbolien käyttöä. Ajallisesti kokemuksen ja tulkinnan välillä ei useinkaan ole kuin lyhyt hetki. Sanojen merkitykset ovat sopimuksia, jotka ovat muodostuneet kulttuurissamme ja sellaisina ne kertovat jostakin, jonka jo tunnemme.

Onko ollenkaan mahdollista kuvata täysin uutta kokemusta? Voiko kuulija kokea samaa kuin kertoja? Kuulijan kokemus ei ole sama kuin puhujan. Ihmisten välinen yhteydenpito ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman kieltä tai muita symboleja. Kuulija saattaa tosin joskus tulkita puheen toisin kuin puhuja tarkoitti.

Kansakuntaa yhdistää sen historia, kulttuuri ja elinolosuhteet. Kieli on keskeinen tekijä, ja se ylläpitää kansan kollektiivista tietoisuutta omasta merkityksestään. Se kuvastaa kansan tapaa ajatella maailmaa ja kokea elämää. Käännettäessä kieleltä toiselle joudutaan usein tyytymään vain lähinnä sopiviin sanojen vastineisiin ja kieliopillisiin rakenteisiin.

Kollektiivinen tietoisuus  

Kieli on tarjonnut ihmiskunnalle loistavan työkalun kehittyä ja tehdä uusia keksintöjä. Se antaa mahdollisuuden siirtää perinnettä uusille sukupolville ja tutkia tuntematonta. Kieli on kollektiivisen tietoisuuden tukipilari. Kulttuuri ja tietämys maailmasta ei olisi voinut kehittyä ilman kieltä.

Toisen erinomaisen esimerkin kollektiivisesta tietoisuudesta ja sen laajentumisesta tarjoaa tähtitieteen kehitys. Keskiajalla ajateltiin, että Maa on kaiken olemassa olevan keskus. Tähtitaivas oli kuin teltta, jonka katossa oli reikiä, joista Jumalan kirkkaus loisti ihmisille. Kopernikuksen (1473–1543) ja Keplerin (1571–1630) laskelmat osoittivat, että planeetat, Maa niiden mukana, kiersivät Aurinkoa. Vasta noin 200 vuotta sitten ruvettiin muodostamaan kuvaa linnunradan rakenteesta ja sata vuotta sitten kiisteltiin siitä, ovatko kohteet, jotka nyt on ymmärretty kaukana oleviksi galakseiksi, vain sumuja omassa ainoassa galaksissamme.

Tämä laajentuminen ei tarkoita vain yhden tieteen kehittymistä, vaan ihmiskunnan yleisen tietoisuuden avautumista. Kaiken kaikkiaan puhtaan tieteen kehitys on lisännyt ymmärrystä totuudesta, jossa elämme. Tämä on vaatinut sekä tulosten muistiin kirjaamista että nerokkuutta, lukemattomia oivalluksen hetkiä. Nuo oivallukset on pitänyt varmentaa ahkeralla työllä.

Ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus on laajentunut merkittävästi nopean tiedonvälityksen ansiosta. Saamme tuoreita uutisia maailman tapahtumista sen kaikilta kolkilta. Internetin kautta on saatavilla tietoa mitä moninaisimmista asioista.

Henkisen tietoisuuden opettajat

Vanhojen pyhinä pidettyjen kirjoitusten tekijät ovat tavoitelleet korkeinta totuutta. He ovat kertoneet kokemuksistaan oman aikansa kielellä sille kulttuurille, jossa elivät. Heidän omat käsityksensä siitä, millä tavoin totuus voisi ilmetä, ovat vaikuttaneet heidän kirjoituksiinsa.

Tuskin ymmärrämme heidän sanomaansa alkuperäisellä tavalla. Käännökset ovat vain likimäärin oikeita. Sanojen merkitykset muuttuvat ajan myötä. Eikä ole varmaa, että muinaisen ajan oivallus olisi oikea vielä nyt. Siksi ei varmaankaan ole lopullista ja ainoata oikeata pyhää kirjaa. Tämä ei vähennä kirjoittajien aitoa pyrkimystä Totuuteen. Se ei myöskään poista sitä, että pyhissä kirjoituksissa on paljon edelleen ajankohtaista asiaa.

Nämä huomiot pätevät myös niihin henkisiin opetuksiin ja kanavointeihin, joita olemme saaneet lähempänä nykyaikaa. Nekin ovat tulleet joidenkin yksilöiden kautta. Jokainen heistä on aikansa ja kulttuurinsa lapsi. Jokaisella on omia mielipiteitään oikeasta ja väärästä. Henkisen opettajan käytössä on oman korkeamman oivalluksensa ohella vain niitä käsityksiä ja taitoja, joita hän on oppinut ympäristöltään ja omilta opettajiltaan.

Edellä sanottu ei tarkoita, että on mahdotonta tulla tietoiseksi korkeammasta totuudesta. Olisi vain hyvä olla tietoinen myös niistä rajoituksista, joita tiedon käsittelyssä on. Lukijalla tai kuulijalla on vastuu siitä, miten hän ymmärtää pyhät kirjoitukset ja henkiset opetukset.

Luova tietoisuudentila

Tietoisuudessamme on juuri sitä, mitä ajattelemme, tunnemme ja koemme. Miten on mahdollista, että ihmiskunnan tietoisuus on muuntunut ja uudistunut aikojen kuluessa, vaikka käyttämämme kieli on vanhaa, olemassa olevan kulttuurin tuotetta?

Tämä johtuu siitä, että tietoisuutemme on muutakin kuin aivoissa olevia muotoja. Siihen kuuluu luova tila, hiljaisuus, oivallus, tajuaminen, intuitio, ikuisuuden kosketus. Meissä on tuo näkymätön olento, joka ohjaa ajatteluamme, ennen kuin se on saanut sanallisen tai muun muodon. Tuon olennon kautta saamme oivalluksemme, se ohjaa luovuuttamme.

Kuka on tämä olento, joka meissä asustaa? Se on oma itsemme. Hyvä lukija, odotit ehkä, että sanoisin, että se on korkeampi itsemme. Toivottavasti on. Kun kehitymme henkisesti, korkeampi itsemme ryhtyy yhä paremmin ja täydellisemmin ohjaamaan intuitiotamme. Matkan varrella on mahdollista, että tulemme sallineeksi muidenkin voimien tuoda meille ideoita. Siksi ihmisille voi tulla oivalluksia ja ”varmoja” näkyjä, jotka osoittautuvat harhapoluiksi. Korkeampi itse on kyllä läsnä näissäkin tilanteissa ja tarkkailee tekojamme, mutta se joutuu odottamaan vuoroaan. Tilaisuuden tullen se ohjaa meitä viisaampaan suuntaan. Meillä on vapaa tahto. Harhapolutkin voivat olla tarpeellisia kokemuksia, jotta oppisimme erottamaan, mistä lähteistä kannattaa vastaanottaa vaikutteita.

Taiteilijan tai tiedemiehen nerous, uutta luova voima, kumpuaa tuosta sisäisestä olennosta, jonka hän on sallinut kasvaa kypsyyteen omalla alallaan. Mikäli taiteilijalla on ollut kosketus ikuisuuteen, se jättää työhön jälkensä. Teoksen katsoja, kirjan lukija tai musiikin kuulija voi tajuta työn nerokkuuden.

Musiikin tai muun esittävän taiteen kohdalla mukana on myös sitä esittävä taiteilija. Hän saattaa epäonnistuessaan kadottaakin nerouden sävellyksestä. Jos taas säveltäjältä puuttui luova kipinä, on nerokkaalla esittäjällä haasteellinen tehtävä tuoda ikuisuuden kosketus esitykseen.

Miten tavoitamme luovan tilan? Jos tavoittelemme sitä, se karkaa käsistämme. Emme voi vangita sitä sanoihin tai muotoihin. Jos emme pyri siihen, voimme olla luovia, elää luovassa tilassa. Luova tila ei ole mystikoiden tai nerojen yksinoikeus, elämme kaikki siinä, hetkestä hetkeen. Millä tahdomme täyttää luovan tilamme?

Tietoisuus ja olemassaolo

Jos tapaamme ja näen sinut, olet minulle olemassa. Silmieni verkkokalvoille muodostuu kuva sinusta, ja näköhermot kuljettavat aistisolujeni viestin aivoihini käsiteltäväksi. Tällä tavoin tulet tietoisuuteeni. Aivoni ”korjailevat” silmiini muodostunutta optista kuvaa sinusta. Siksi en voi olla varma, että olet juuri sellainen, millaisena sinut näen. Tämä aivojen taipumus korjailuun johtaa esimerkiksi sellaiseen ilmiöön, että täysikuu näyttää lähellä horisonttia paljon suuremmalta kuin korkealla taivaalla ollessaan.

Varmaan ajattelet, että olet olemassa, vaikka en tapaisikaan sinua. Vaikka et olisikaan minun tietoisuudessani, on kaiketi olemassa tietoisuus, jossa olet, nimittäin sinun tietoisuutesi. Tätä kirjoittaessani on olemassa ajatusmuoto nimeltä ”Hyvä Lukija”. Hän on tietoisuudessani, mutta en tiedä, keissä henkilöissä hän ilmentyy kirjoituksen tultua julki.

Hyvän esimerkin olemassaolon ja tietoisuuden suhteesta tarjoaa jo edellä käsitelty tähtitiede. Ihmiskunnalla oli kauan nykyistä puutteellisempi kuva tähtimaailmoista. Tänä päivänä meille on olemassa aivan erilaisia universumin syvyyksiä kuin muutama sata vuotta sitten. On kuitenkin syytä ajatella, että nuo syvyydet olivat silloinkin ”absoluuttiselta” kannalta olemassa. Toisaalta voi kysyä, mitä merkitystä olisi sellaisella olemassaololla, josta kukaan tai mikään ei olisi tietoinen. Tähän voisi vastata Paul Bruntonin (1898–1981) tapaan ajatuksella, että universumi on tietoinen itsestään.

Ihmisyksilöllä on tietoisuus siitä, että hän itse on olemassa. On epäilty, olisiko tämä mahdollista eläimille, kasveille tai luonnonhengille. Luontokunnissa on niin paljon ryhmähenkiin liittyviä piirteitä, että niiden kokemus on erilainen kuin ihmisellä. Tämä ei kuitenkaan estä niitä olemasta itsestään tietoisia yksilöinä siinä muodossa, jossa ne nyt ovat. Tämä ei estä niitä kokemasta iloa, surua, onnellisuutta tai tuskaa. Tämä lisää ihmiskunnan vastuuta luonnon kohtelusta.

Tietoisuus ja luominen

Uuden ajan ymmärrykseen kuuluu, että ajatukset ja tietoisuus luovat maailmaa. Sanamme ja ajatuksemme vaikuttavat elämäämme. Jos ennustettuja siirtymiä korkeampiin tietoisuuden ulottuvuuksiin tapahtuu, ovat nämä vaikutukset entistä välittömämpiä.

Tämä tarkoittaa, että meidän on hyvä tulla tietoisiksi ajatustemme painosta ja tietoisuutemme laadusta. Eniten vaikuttavat ne ajatukset, joihin todella sisimmässämme uskomme. Vaikka puhuisimme kauniisti rauhasta, emme rakenna rauhaa, jos syvin uskomme on, että väkivalta on ihmisen todellinen olemus.

Tästä syystä on tärkeätä olla tietoinen omaan alitajuntaamme kätketyistä uskomuksista, niistä, joista mieluummin olisimme tietämättä. Jos tunnemme omat salaisuutemme, voimme vaikuttaa niihin vapaalla tahdollamme. Tämä sisältää piilotajuntamme kärsivällistä uudelleen ohjelmointia.

Uuden ajan tietoisuus

Uusista tietoisuuden ulottuvuuksista puhutaan nykyään paljon ja niitä pidetään mystisinä tavoitteina. Jotkut väittävät johdattavansa kuulijoitaan ties kuinka monensiin ulottuvuuksiin. Jotta kuulijat voisivat arvioida, minne heitä ollaan johtamassa, heidän tulisi kuitenkin jo olla perillä.

Jos toivomme löytävämme uusia tietoisuuden tasoja, emme voi lähteä liikkeelle mistään muualta kuin nykyiseltä tasoltamme. Elämällä täyttä elämää nykyhetkessä valmistaudumme parhaiten tietoisuuden laajenemisiin.

Uuden ajan keskeisiä kysymyksiä on se, elämmekö edelleen kaksinaisuuden, dualismin, ohjaamana vai löydämmekö ykseyden, jossa rakastamme maailmaa ja maailma rakastaa meitä. Olemmeko valmiita ottamaan heti vastaan ajatustemme, sanojemme ja tekojemme seuraukset? Emme ehkä enää voikaan lykätä asioita karman hoidettaviksi epämääräisessä tulevaisuudessa.

Olemmeko valmiita elämään kokonaisina ihmisinä, joiden olemukseen kuuluvat kaikki tietoisuuden ulottuvuudet? Olemmeko valmiita rakastamaan ja tulemaan rakastetuiksi? Olemmeko valmiita näkemään kaikessa hyvän ja kauniin niin, että pahaa ja rumaa ei ole olemassa? Olemmeko valmiita näkemään kaiken kaunistelematta ja todenmukaisesti, ilman tekopyhyyttä? Silloin ei ole niin tärkeää, millä tietoisuuden tasolla kuvittelemme seikkailevamme.

Erottelukyky ja sydämen tietoisuus

Etsiessämme uuden ajan tietoisuutta ja kehitystä, joka nostaisi sekä meidät yksilöinä että koko maailman Valoon, tarvitsemme avoimia silmiä ja avointa sydäntä. Meidän on nähtävä, mihin eri opetukset ja neuvot johtavat, mikä on olennaista. Tarvitsemme erottelukykyä. Meidän on tunnistettava, mikä on meille juuri nyt ajankohtaista. Sydämemme tietää sen. Sydämen kirkkaassa valossa ei ole pimeyttä, joka sumentaisi tietoisuutemme.

Tiedämme olevamme olemassa, koska meillä on tietoisuus. Olemme tietoisia monilla tasoilla. Ego on taitava arkisen tietoisuuden ylläpitäjä. Sielu virittää korkeamman itsemme toimintaan maailmassa. Sielumme on yksilö, jota ego auttaa määrittelemään itsensä. Nämä eivät ole toistensa vastustajia. Hengen tasolla näemme, että sielu rakastaa egoa ja ego rakastaa sielua, ne ovat ykseydessä. Henki asustaa sydämessämme, kirkastaa olemisemme, on sitä Valoa, jota sielumme tahtoo tuoda elämäämme. Uuden ajan tietoisuus etsii tätä: Kun tietoisuutemme on sydämen tietoisuutta, olemme ykseydessä universumin kanssa.

 

(Takaisin)