Kymmenet vuodet          (Takaisin)

Erään tasavuosipäivän innoittama homeeriseen runomittaan kirjoitettu semioottinen analyysi vuosikymmeniä ilmaisevista luvuista, eli mitä esi-isät ajattelivat alitajuisesti muokatessaan numeroiden muotoja.

 

00: Silmät ja suut ihan pyöreinä, ammolla kaikkea katsoen, 

      maailmaa tutkivat nuo, mielin innostunein.

      Äitien, isien hoivassa kasvaen, ihmeitä oottaen,

      vaikutteet jokaiset jaat, elämään evääksi saat.

 

10: Suorana kulkien, kuin taivaan nuolena tietänsä etsii,

       hamuten vapauttaan, nuoruus tuo voittamaton,

       vailla esteitä nousee kuin maan mullasta oras,

       vasta vain aavistaen, tuulen ja Auringon.

 

20: Vitsaksen joustavan lailla taipuu mutkissa maailman

       tietänsä etsivä näin, väyläänsä kartoittaen,

       karikot kiertäen, oppien, ilojen, surujen kautta

       kohtaat jo elämän lain, kuljepa missä on tie.

 

30: Tuuli kun purjeesi pullottaa, etsi jo myötäinen viima,

       suunta jos oikea lie, Valon matkaan se vie.

       Taitoa vaatii, jos kareille johtaiskin tunnoton voima,

        luovissa tiukassa on, taika nyt taipumaton.

 

40: Elämän mutkat ja töiden haasteet, minne on vieneet?

      Kulmasta ympäri käyn, missä nyt lienenkään?

      Millä tuolilla istun, onko sen asento oikein?

      Jalatko ylhäällä nään, taasen alhaalla pään?

 

50: Joustamaan oppinut olen, elämän koulua käynyt,

       edessä uusi on tie, minnekä matkani vie?

       Ponnistan korkeuteen, mutta lieneekö tasainen katto,

       jonne pääni mä lyön, kesken tään elämän työn?

 

60: Vauhdilla pyörii jo elämän pyörä, kiertävät vuodet,

       ennen kokematon, valinnan vapaus on.

       Vanha on taakse jo jäänyt, suuntana aika on uusi,

       ennen tutkimaton, taika sen ikuinen on.

 

70: Ylöspäin suunta on tiellä, hulmuaa elämän laahus,

       tuulessa kulku kun käy, vastukset ajettu pois.

       Voimana viisauden, maailman on testien jättämä jälki,

       muille sen antaa jo voi, laulu näin kauniina soi.

 

80: Ikuisuus, äärettömyys, sävel on vuosien uusien näiden,

      harmonia löytyvä on, säteistä Auringon.

      Kulkijan kulmat on hiotut, pyöreät, mutkia vailla,

      valmis on varmasti hän, tasapainoon Taivaan ja Maan.

 

90: Ylös noussut on elämän pyörä, juurensa maassa,

       valmiina jatkamaan on, kiertoa ikuista sen.

       Kulussa tähtien, Auringon, sekä kultaisen Kuumme,

       sävelet sfäärien soi, Rakkaus kun ilakoi.

 

100: Näkemys, viisaus sieltä, kaikki on elämän tieltä,

         etsitty, löytynytkin, kaikki jo koettu on.

         Suoraan johtaen, nostaen tasoon korkeaan uuteen

         aikakauteen näin, joka eessä on päin.

 

200 -> : jne.

 

Seppo Ilkka 1.-2.3.2013

(Takaisin)